lauantai 31. joulukuuta 2011

Katsaus menneeseen vuoteen

Tänään on vuoden viimeinen päivä ja yritykseni tilivuosi päättyy. Nyt ei enää voi tehdä mitään, jos virheitä on tapahtunut, niin niistä on vaan otetteva oppia tulevaan. Luen itse mielelläni firmani tilinpäätöstietoja ja olen tosi kiinnostunut kaikista raporteista ja tilastoistta mitkä firmaani koskee. Tietysti, kun on alkamassa 32. työvuosi, niin tilinpäätös asiat on jo varsin tuttuja. Ylipäätään meitä pieniä naisyrittäjiä moititaan siitä ettemme lue tarpeeksi tarkkaan yrityksen numerotietoutta.

Viime vuosi oli ihan hyvä, aina tietysti on parantamisen mahdollisuutta. Kuitenkin paljon puhuttu heikentynyt taloustilanne ei meillä näkynyt yhtään. En myöskään usko, että se tulee tuonnenpanakaan näkymään, koska Hämeenlinnassa on ihan tavallinen työtilanne. Opin myös 90-luvun alun suuresta lamasta, että ihmiset eivät halua luopua näistä pienistä hyvinvointipalveluista, mieluumin karsitaan matkoista, vaatteista ja ravintolailloista. Nykyään myös vakioasiakkaat tietävät, että Dermalogica on käytössä halvin hyvälaatuinen kosmetiikkasarja,koska tuotteet kestävät käytössä pitkään.

Se on myös helpottanut vuotta, että olemme tehneet Marin kanssa kaksin työtä ja hän on ollut koko vuoden työssä. Äitiyslomien sijaisuudet olivat rasittavia minulle ja taloudellisesti huonoja. Ensi vuonna meillä on tarkoitus panostaa kummankin kohdalla asiakaspalvelukoulutukseen. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu kaikin tavoin parantaa palvelua, esimerkiksi asiakaskortit on saatava vihdoin sähköiseen muotoon. Opettelen myös tekemään sähköpostilähetyksiä suurelle joukolle, jotta voin ilmoittaa asiakkaille heti, jos saamme jonkun hyvän tarjouksen tuotteistamme. Kun viesti liikkuu nopeammin asiakkaillemme pystymme paremmin hyödyntämään kaikki Dermalogican pikatarjoukset.

Toivotan hyvää ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille!

Inkeri

perjantai 30. joulukuuta 2011

Vuoden viimeiset haukkumiset

Olen aivan järkyttynyt! Kävin äsken postissa kesken päivän viemässä verkkokaupan paketteja. Menin autolla koska paketteja oli niin monta. Käännyin Tavastilan kulmalla Saaristenkadulta Palokunnankadulle ja vastaan oli tulossa hieno, iso auto joka oli vielä aivan Saaristenkadun alkupäässä. Tein ehkä virhe arvion, että auto oli kauempana, kun luulin ja kun olin kääntymässä näin, että hänelläkin oli vilkku Palokunnankadulle. Hänellä oli siis etuajo oikeus minuun nähden, jos hän olisi ollut lähempänä ja minä nähnyt vilkun. Olin ilmeisesti liian hidas liikkeissäni koska auton kuljettaja suivaantui ihan käsittämättömän paljon.

Koko matkan perässäni postin eteen hän soitti torvea, vilkutti valoja ja näytteli juntin merkkiä. Yritin sanoa anteeksi peruutuspeilin kautta ja pelästyin, että onko nyt autossani jotain vialla, kun hän koko ajan takani tööttää. Laitoin autoni parkkiin postin eteen ja siinä sattuikin olemaan enemmän tilaa ja hän parkkeerasi perääni aivan takapuskuriin kiinni, etten päässyt karkuun. Nousin autosta ja menin hymyillen pyytämään anteeksi, jos hän joutui jarruttamaan takiani. Hän oli noin 60-70 vuotias mies ja huusi aivan raivona, miten tyhmä olen.

Jätin asian sikseen ja kävelin parkkimittarille, mutta hänkin nousi autosta ja tuli perässäni huutaen, ettei laki tunne pahoillaan oloa tai anteeksi pyyntöä. Selitin vielä, että se oli inhmillinen erehdys, mutta hänen mukaansa laki ei tunne sitäkään. Koko kadun väki katseli ihmeissään tilannetta ja huutoa, katsoin parhaaksi kävellä postiin ja nollata tilanne. Mies oli aivan raivosta kuuro ja oli aivan sama mitä sanoin. Luulin jo, että hän jatkaa postiin perässäni koska hän käveli vähän matkaa jäljessäni ja haukkui minua.

Suorastaan tärisin, kun tulin äsken hoitolaan takaisin ja sain hermostumisesta kaulaani urticarian eli nokkosrokko ihottuman. Se tulee minulle aina, kun hermostun tai jännitän. Sitten satuin katsomaan firmani kännykkää, joka on minun henkilökohtaisella nimellä. Siellä oli teksti Sa###an ku##pää, terveisin volvon omistaja.

Nykyään on tietysti hyvä, että autorekisterikeskuksesta saa auton omistajan nimen, mutta tuo oli nyt hiukan yli reagointia. Myönnä, että hän järkytti minua ja pahoitti syvästi mieleni aivan turhasta haukkumalla, koska mitään vahinkoa ei tapahtunut ja minä en mitenkään pahasti etuillut. Jään miettimään vielä pitkäksi aikaa miten joku voi niin kovasti haukkua aivan vierasta ihmistä. Itse olisin marmattanut tutuille ja tuosta tilanteesta en kenellekään koska se oli ihan normaalia ajoa kovassa kaupunkiliikenteessä.

Kahinatunneli

Tietääkö kukaan mikä on kahinatunneli? Jos ei  lähipiirissä tai itsellä ole kissoja eikä kiertele lemmikkieläinkaupoissa katselemassa, niin kahinatunneli on varmaan ihan outo juttu. Nykyään, kun suurinosa kissoista on sisäkissoja, niin niillä pitää olla virikkeitä, etteivät vaan olla möllöttele. Eläinten omistajat ovat myös niin höpsöjä, että niillä voi ostattaa mitä vaan.

Kahinatunneli on noin puolentoistametrin tunneli, halkaisijaltaan kolmisenkymmentäsenttiä. Tunnelissa on pari isoa reikää mistä myös kissa mahtuu sisään, materiaali on yleensä tekoturkista ja välissä on joku materiaali mikä kahisee. Olin jo pitkään katsellut sellaista lelua meidän kissoille, mutta vähän epäilin viitsiikö ne sillä leikkiä. Päätimme kuitenkin mieheni kanssa ostaa karvalapsillemme sellaisen tunnelin joululahjaksi. Lahja oli vallan menestys, jopa fiksu ja rauhallinen Hertta otti sen nukkuma paikakseen. Jösse selvästi tykkäsi tunnelista eniten ja viihtyi sen kanssa koko joulunpyhät. Pojat eivät niinkään juosseet ja leikkineet tunnelissa, vaan Jösse nukkui, kuin jänis siellä, pääpuoli oli tunnelin sisällä ja takajalat roikotti ulkona. Olen tosin aiemminkin huomannut, että Jösse kokee olevansa turvassa, kun pää on peitossa sen ei ole väliä missä takajalat viistää.

Täytyy myöntää, että kahinatunnelin idea on oikein hyvä. Kissat tykkäävät kahisevasta materiaalista, esimerkiksi ne ovat aina tunkemassa muovi-tai paperikasseihin. Myös kaikki pienet ja ahtaat tilat kiinnostaa niitä, ja tietenkin lämpimät paikat ovat hyviä nukkumapaikkoja. Uskon, että tunnelista tulee meidän kissakatraan uusi suosikkimakuupaikka.

torstai 29. joulukuuta 2011

Kilpirauhasen liikatoiminta

Kilpirauhasen liikatoiminta on paljon harvinaisempi, kuin vajaatoiminta. Kovin monen asiakkaan kohdalla en ole siihen törmännyt. Liikatoiminta on kuitenkin huomattavasti hankalampaa ja enemmän oireita antavaa, kun vajaatoiminta.

Liikatoiminnassa ihmisen kaikki toiminnat ovat liiallisia, virtsaa erittyy paljon, vatsa on löysällä, laihtuu ja hikoilee myös sydämen rytmihäiriöt ovat yleisiä. Moni kertoo olevansa hyvin ärtynyt ja pinna katkeaa äkkiseltään. Unettomuus vaivaa myös ja yleinen ylikierroksilla olo, joka estää keskittymistä ja esimerkiksi työssä tulee paljon virheitä.  Jotkut selviää lääkityksellä tästäkin vaivasta, joillekin auttaa leikkaus.

Ihoon liikatoiminta vaikuttaa vähemmän, kuin vajaatoiminta ja riippuu paljon myös siitä mikä ihmisen perusihotyyppi on ollut. Yleensä talineritys lisääntyy ja kun hikoilu on lisääntynyt sekin aiheuttaa ihotalin kerääntymistä huokosiin. Suurin vaikutus on rasvoittuminen ja epäpuhtaudet, varsinkin jos on alunperin ollut rasvainen iho, niin rasvoittumisesta voi tulla ongelma. Toisaalta henkilöt kenellä on kuiva iho perusihona, voi alkaa kärsiä liikaa kuivuudesta ja yleisestä ihon epätasapainosta. Kaiken kaikkiaan kilpirauhasen ongelmat vaikuttavat erittäin paljon ihoon ja saa aikaan aina jonkinlaista epätasapainoa. Hyvä olisi, että sairastunut henkilö kävisi kosmetologilla ja saisi hyvät ohjeet muuttuneeseen ihoonsa.

Kerron taas vielä kissoistani, koska kilpirauhasen liikatoiminta on erittäin tyypillinen vaiva vanhoilla kissoilla. Minunkin edellisessä kissasukupolvessa Mörri sairastui noin 14 vuotiaana liikatoimintaan ja hän kuoli 17 vuotiaana. Se tuli ilmi, kun käytimme Mörrin lääkärissä, kun kuumana kesänä se läähätti pahasti ja ihan vapisi. Sillä oli samoja sydän vaivoja, kuin ihmisellekin tauti aiheuttaa. Myös lisääntynyt virtsaaminen, vauhdikkaat hepulikohtaukset ja läähätykset kuuluu taudin kuvaan. Se mikä oli kaikista hassuin vaiva on se, että kissan ääni kovenee ihan mahdottomaksi mouruksi. Yleensä, kun vanha kissa alkaa pitämään kovaa ääntä "puhuessaan", paljon kovempaa, kun aikaisemmin kertoo kilpirauhasen liikatoiminnasta. Mörriä lääkittiin ihan samoilla lääkkeillä, kun ihmisiäkin ja se eli ihan hyvän vanhuuden taudista huolimatta.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Ikimuistettava Tapaninpäivä

Tämän Tapaninpäivän muistan varmasti lopun ikääni, koska istuimme koko päivän taskulampun valossa lukemassa. Tapaninpäivän myrsky katkaisi sähköt todella monessa paikkaa Hämeessä ja Pirkanmaalla. Sehän ei ole mikään ihme, että kotoani menee sähköt, koska asumme aivan Janakkalan sivukylillä ja metsän ympäröimänä. Se vaan on harvinaista, että sähkökatko kestää näin kauan, sähköt katkesivat Tapaninpäivänä noin puolenpäivän aikoihin. Nyt kun lähdin työhön oli kaikki pimeänä edelleen ja nettitietojen mukaan sähköt saattaa  tulla tänään tiistaina klo 14.00.

Meillä on vielä se ikävä puoli, että emme kuulu kunnallistekniikan alueeseen ja meillä on oma porakaivo ja sähkölämmitys. Jäämme siis myös ilman vettä ja lämpöä, mutta onneksi on näin lämmin ilma, en ainakaan viime yönä vielä palellut. Edellisen kerran, kun oli pitkä sähkökatkos niin se oli Janikamyrskyn aiheuttama, silloin olimme ilman sähköä torstai illasta maanantai aamuun.

Ihmiselle tekee ihan hyvää pieni muistutus ettei kaikkea voi hallita. Meidän perhe pärjää ihan hyvin, koska ei ole lapsia, eikä vanhuksia eikä karjaa. Ymmärrän hyvin, että ne paikat missä on hätä pitää korjata ensin. Tietysti on vähän hankalaa saada aikaa kulumaan, mutta saimme kynttilöistä niin paljon valoa, että näimme lukea. Olisin muutenkin lukenut Tapaninpäivän ettei suunnitelmani erityisesti muuttunut. Harmittelen vaan, kun otsalamppu olisi ollut erinomainen lukulamppu, mutta eihän niitä siihen hätään taas löytynyt mistään. Toinen harmin aihe on ruuat, jouluruokia oli jääkaappi pullollaan, mutta ainakin kinkku tuli pelastettua parvekkeelle. Toivottavasti pakastin ei ehtinyt sulaa, mutta sillekään ei sitten mitään voi. Janikamyrskyn aikaan pakastin kyllä suli ja vein yhdeksän muovikassillista ruokaa roskiin.

Kissat myös oli hiukan ihmeissään, että mikä taskulamppu leikki meillä on menossa. Niiden kanssa ei kylmä tule, koska viime yönä kaikki kolme nukkui vieressämme ja ne vasta ihania lämpöpattereita on.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhasen vajaatoiminta on sairaus mikä näkyy ehkä eniten ihossa, kun mikään muu sairaus ihottumia lukuunottamatta. Se on myös yleistynyt viime vuosikymmeninä, sitä en pysty sanomaan miksi näin on käynyt. Ainakin kerran viikossa minulla käy asiakas jolla on tuo toimintahäiriö. Noin kymmenkunta vakioasiakastani sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, joten olen aika perinpohjaisesti tutustunut siihen mitä se vaikuttaa iholle.

Yleisimmät iho-oireet ovat hilseilevä kuivuus, ihon ohentuminen ja lievä turvotus ja voimakas punoittelu. Säännöllisesti käyvältä asiakkaalta huomaan kyllä, kun kilpirauhasen toiminta häiriintyy. Asiakas ei välttämättä huomaa näitä iho-oireita, kun ne tulevat niin pikkuhiljaa. Kosmetologi näkee asiakkaan ihon 1-2 kuukauden välein ja silloin huomaa selvän eron edelliseen kertaan.

Kuivuus on niin voimakasta, varsinkin jos on talviaika, että iho suorastaan kiiltää kireydestä ja kuivuudesta. Hilseily lisääntyy myös ja iho ohentuu nopeasti, tämä saa aikaan voimakasta punoittelua. Jos tilanne on jatkunut pitkään koko kasvot ja varsinkin poskipäät on pienen couperosan vallassa, siis pienet hiusverisuonet alkaa rikkoontua. Tämä tilanne ei ole pysyvä, vaan alkaa tasaantumaan kunhan lääkitys saadaan kohdalleen. Kuitenkin iho tulee pysyvästi herkemmäksi ja kuivumistaipumus lisääntyy suosittelisinkin, että kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastava kävisi säännöllisesti kasvohoidossa. Oikeat kotihoitotuotteet ovat myös tärkeät ja sairastunella ihonhoito on tärkeää yleistä terveyden ylläpitoa.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulusuklaat näkyy ihossa

Joulun jälkeen soittaa aina muutama asiakas ja kertoo ihon olevan oikein huonossa kunnossa, rasvainen ja näppyläinen. Syitä tilanteeseen voi olla monia, mutta yksi voi olal ruokavalion muutos. Jouluna syödään eläinrasvoja ja mausteita enenmmän, kuin muulloin. Jo pelkästään ruokien erilaisuus saattaa joillakin näkyä ihossa.

On hyvin yksilöllistä miten ruoka-aineet näkyvät ihosssa ja niiden vaikutus on paljon pienempi mitä yleensä asiakkaat kuvittelee. Jotkut asiakkaat sanovat, että juusto ja suklaa näkyy heillä heti ihon näppylöinä. Näppylät ja rasvoittuminen on se yleisin vaiva, ellei sitten joku mauste aiheuta oikeaa allergista ihottumaa. Tietysti paras tapa välttää oireet on säännöstellä syömisiään. Toisaalta jo stressi jo aiheuttaa näppylöitä enemmän ,kuin suklaan syönti. Itselleen kannattaa olla armollinen, joskus pitää saada nauttia, pinnistelee sitten taas joulun jälkeen. Eihän se muutama näppylä maailmaa kaada.

Hoidon tehostamisella voidaan myös vältttää näppylät ja se tarkoittaa, että kuorintaa ja puhdistusta lisätään. On hyvä ottaa alkupuhdistusaine  Precleanse käyttöön, koska se liuottaa rasvan kaikista parhaiten. Daily microfoliant kuorintaa voi käyttää myös päivittäin  ja se on helppo ja nopea kuorinta. Paikallisesti käytettävät tuotteet ovat myös hyviä, Concealing Spot Treatment on tehokas hoito ja peittää hyvin. Concealing spot treatment levitetään finnin päälle ja se nopeuttaa finnin parantumista. Nuorille Clean Start linjan Hit the Spot tuote toimii samalla tapaa.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Ohjeita joulusaunaan

Kansainväliset kosmetologikouluttajat kauhistelevat aina suomalaisten saunomista. Minä en suostu ottamaan moisia juttuja kuuleviin korviini, sauna kuuluu suomalaisten elämään ja sillä selvä. Joulusauna on sellainen traditio ainakin omassa elämässäni etten siitä mielellään luopuisi.

Jokapäiväinen saunominen kuivattaa ihoa ja silloin on syytä hoitaa ihoa ihan erityisesti. Saunaan olisi hyvä mennä puhtain kasvoin ja laittaa Barrier Repair voide, niin se suojaa hikoilulta ja kuumuudelta. Parasta olisi olla vain kevyessä löylyssä ja jos ottaa oikein kuumia löylyjä, niin se voi aiheuttaa couperosaa. Stressin poistajana saunominen on niin verraton, että sitä pitää ehdottomasti suosia. Nyt, kun on pimeää ja kosteankoleaa sauna on hyvä mielenterveydenkin hoitaja.

Olen neuvonut asiakkailleni, että helpoin tapa vähentää saunan haittavaikutuksia on laittaa saunan jälkeen Multi Vitamin Recovery Masque ja se saa vaikuttaa yön yli. Myös kuorinta-aineet tehoavat paremmin, jos ne käytetään saunan jälkeen lämpimälle ja pehmeälle iholle.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Kauneushoitolan jouluyö

Kauneushoitolassa on jouluyö
kosmetologeilta päättynyt on työ.
Joulukoristeet ovat heränneet eloon
posliinienkelit lähteneet lentoon.
Joulupukki hyllyllä istuskelee
joulutonttu pöydällä jalkojaan heiluttelee.
Tuttuja on purkit ja purnukat
voiteet ja maidot hyvältä tuoksuvat.
Tontut unohtaneet on vuoden työn
nyt laulaen viettävät jouluyön.
On hoitola täynnä hyvää mieltä
moni tyytyväinen asiakas on lähtenyt sieltä.
Kasvohoidot tuottaa mielihyvää
voi pysähtyä ja henkäistä syvään.
Kaikki toivottaa joulurauhaa
iloisten pyhien pitkää nauhaa!

Hyvää joulua kaikille asiakkaillemme ja lukijoillemme.

Inkeri ja Mari

perjantai 23. joulukuuta 2011

Jouluiloa kyynelten läpi

Minulle on muodostunut jo vuosien traditio, että meillä käy muutama vakioasiakas kasvohoidossa aina ennen joulua tai muita juhlapyhiä. He ovat ikäihmisiä jotka asuvat yksikseen ja usein minä jään heidän viimeiseksi kohtaamisekseen ennen joulun pyhiä. Useammat heistä ovat käyneet jo parikymmentä vuotta ja olemme tulleet hyvinkin tutuksi. Näin joulun aikoihin mieli kääntyy lapsuuteen ja menneisiin jouluihin ja heillä kaikilla se tarkoittaa sota-ajan jouluja ja tapahtumia.

Kuuntelin itkua pidätellen ja kyyneliä pyyhkien tarinaa kesästä 1944, kun kuusitoistavuotias tyttö lähti Antreasta isänsä ja karjan kanssa tavoittamaan Hämettä ja armeijakin oli jo perääntymässä, lähdön päivämäärä oli 20.6.-44. Tarinan pätkiä olin kuullut jo monta aikaisempina jouluina, mutta nyt jotenkin lämähti tajuntaani, että siviileitä oli vielä niinkin myöhään liikkeellä rajan takana tulossa sisäsuomea kohti. Neuvostoliiton suurhyökkäys oli ollut käynnissä jo yli viikon, ja Suomen armeija perääntyi juoksujalkaa. Miten ihmeessä siinä porukassa pärjäsi nuorityttö, sairaan isän ja vikurin hevosen kanssa, tuotavana oli parikymmentä lehmää ja naapurin emäntä kahden pikkulapsen kanssa. Hän kertoi, että maataistelukoneet pommitti myös siviilejä, koska tiellä oli sekä sotajoukkoja, että evakoita. Hän sanoi maanneensa kuljetuslavetin alla puolitoistavuotiaan pikkupojan ja kolmen vanhan tytön kanssa ja kuunteli, kun luodit rapsahtelivat lavettiin. Tässä hetkessä on niin uskomatonta kuulla, miten vaikeaa Suomessa on ollut.

Toinen rouva kertoi tarinaa YH:n ajalta, YH tarkoittaa yhteisharjoitusta, joka oli vaihe ennen talvisotaa. Suomessa julistettiin YH parikuukautta ennen talvisodan alkua ja silloin kansaa valmisteltiin sotaan. Karjalaisille annettiin ohjeeksi evakoinin varalta, että kaikille karjalle on laitettava nimi ja osoite laput, että oikea omistaja joskus löytyisi. Tämä rouva oli noin kymmenenvuotias pikkutyttö ja hän teki nahasta pannan myös kissalleen ja laittoi siihen kissan nimen isolla ja alle oman nimensä ja osoitteensa. Hän luuli voivansa ottaa kissansakin mukaan, mutta se ei ollut tietenkään mahdollista ja varmaan Karjalan metsissä vaelsi lukuisia kodittomia kissoja ja koiria sodan jaloissa. Tarina kosketti minua kovasti koska olen kissaihminen.

Onneksi näiden asiakkaiden kanssa tulee myös keskusteltua iloisia asioita, ettei pahamieli jää päällimmäiseksi.

torstai 22. joulukuuta 2011

Talvipäivänseisaus eli valoa pimeyteen

Tänään on talvipäivänseisaus, olemme siis ohittaneet vuoden pimeimmän ajan ja nyt mennään taas kevään suuntaan. Myönnän olevani helpottunut tuntuu, että elämään on astunut taas toivo, kun tietää että mennään parempaan suuntaan.

Tänä syksynä olen poikkeuksellisen paljon keskustellut asiakkaiden kanssa pimeydestä ja masennuksesta. Voi olla, että olen itsekin keskittynyt aiheeseen enemmän, koska koen selvästi, että iän myötä aikaansaamattomuus pahenee pimeyden myötä. En voi itse sanoa kärsiväni masennuksesta, se ei ehkä ole luonteelleni ominaista, mutta huomaan olevani paljon väsyneempi ja mitään ylimääräistä ei jaksa tehdä. Onneksi itse pystyn järjestämään elämäni sen mukaan, että voin kuunnella elimistöäni ja en sitten tee mitään ylimääräistä. Annan olla siivoamatta ja puunaamatta, makaan sohvalla ja luen. Jos kaaos häiritsee puolisoani, niin hän voi aivan vapaasti siivota, en minä sitä kiellä.

Tieteellisesti on jo monta kertaa todistettu, että pimeä vuodenaika saattaa masentaa ja tiedän, että useampikin asiakkaani joutuu turvautumaan mielialalääkkeisiin. Tästä tuleekin mieleen, että teenkin tuonnempana kirjoituksen mielialalääkkeiden vaikutuksesta ihoon. Masennus ei ole leikin asia ja silloin ollaan jo pitkällä paranemisen tiellä jos osataan hakeutua lääkäriin ja hankkia lääkitys.

Nyt, kun joulusta päästään, niin parin viikon päästä huomaa jo selvästi aamulla, että päivät on pidemmät. Vielä kun saamme lunta ja pakkasta näyttää maailma ihan toiselta. Nauttikaamme kevään ja joulun tulosta!

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Joulun tunnelmaa

Näin joulun alla on tosi kiva olla töissä, kun käy lahjakortti ostoksilla iloisia ja hyväntuulisia ihmisiä. Tämähän on meille vuoden kiireisin aika mikä monia hämmästyttää, että miten kauneushoitolassa on joulukiirettä.

Usein jouluajan ajanvaraukset ovat olleet täynnä jo kesästä saakka. Meillä käy paljon  asiakkaita jotka asuvat muualla, kuin Hämeenlinnassa. Moni asuu ulkomailla ja käy hoidossa vain kesällä ja joululomalla. Muutenkin loma-ajat ovat kiireisiä, kun silloin ihmisillä on aikaa tulla hoitoon. Todella moni lähtee myös etelään joulun ja uudenvuoden tienoilla ja silloin tietysti kasvohoito on välttämätön.

Viime joulu oli aika kamala, kun muistelen että Euroopassa oli paha lumimyrskky. Ajanvaraukset meni ihan sekaisin, kun ihmiset eivät päässeetkään Suomeen, niin kuin oli sovittu. Muutama asiakas kertoi nukkuneessa lentokentällä Lontoossa tai Pariisissa. Kuitenkin ne ajat aina jotenkin lutviutuu ja itse pyrin joustamaan, niin paljon kuin pystyn. En ole enää vuosiin järjestänyt itselleni mitään erityistä jouluohjelmaa, vaan panostan ihan työhöni tämän ajankohdan.

Ostan kaikki valmiina ja omat vanhempani ja puolisoni vanhemmat ovat helppoja jouluvieraita. Ne meidän karvalapset eli kissat tuovat jouluaattoon lapsenomaisen tunnelman. Nehän on aivan innoissaan, kun tulee mukavia vieraita, joita he eivät pelkää. Sitten lahjapaperit ovat ihania leikkikaluja ja onhan heille aina uusia lelujakin tullut pukinpussista.

Kaiken kaikkiaan joulu on ihanaa aikaa. On kiva laittaa tänne hoitolaan joulu jo ajoissa, marraskuun puolella niin siitä ehtii nauttimaankin. Sitten tammikuussa haluaa pikaisesti eroon joulutavaroista ja on taas kiva ottaa muut koristeet ja somisteet esiin.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Tule mukaan muuttumaan

Tuo edellinen postaukseni muuttumisleikistä oli varmaan pahin mahdollinen kokemus miten voi käydä. Yleensähän on ihan mukavaa nähdä miten joku muu tekee meikin ja laittaa hiukset ja valitsee vaatteet. Aina siitä jää joku vinkki itsellekin. Mehän emme Marin kanssa ole koskaan olleet erityisen kiinnostuneita meikkaamisesta, mutta kyllähän sitä kuitenkin teemme. Tiedän, että tutut asiakkaat tulee mielellään meikkiin meille, koska tietävät, että me teemme heidän mieleisensä meikin. Siinä he ovat oikeassa, juhlatilanne tai valokuva ei ole oikea hetki tehdä muuttumisleikkiä.

Usein kuulee, että esimerkiksi morsian haluaisi juhlapäivänä olla täysin uudenlainen ja parhaimmillaan. Helposti käy niin, että juhla kärsii koska morsian kokee olevansa vieraissa vaatteissa ja vieras ihminen katsoo peilistä. Juhlassa kannattaisi pitäytyä mahdollisimman tutussa tyylissä on ikävää, että suurin juhlapäivä menee siihen, että ei ole oma itsensä.

Siinä myös punnitaan meikkaajan ammattitaito osaako hän hakea ihmisestä esiin hyvät puolet ja tehdä meikistä kuitenkin oman näköisen. Se jos mikä vaatii hyvää ihmistuntemusta. Silloin, kun halutaan leikkiä muuttumisleikkiä tehdään meikki ja hiukset sen mukaan mitä ammattilainen haluaa niistä tehdä. Jos taas meikki ja hiukset tehdään juhlaa varten, ne pitää tehdä sen mukaan, että asiakas viihtyy niissä.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Muuttumisleikki

Useissa naisten lehdissä on artikkeleita siitä miten tyylin ammattilaiset muuttavat niin sanotun taviksen ulkonäköä. Olen kerran ollut tämän tyyppisessä leikissä mukana ja siitä ei jäänyt kovinkaan hyvä muisto. Tapahtumasta on aikaa varmaankin viisitoista vuotta, olin silloin vähän yli kolmenkympin ja vielä ujo sanomaan vastaan. Käytin silloin työssäni erästä italialaista kosmetiikkasarjaa, jonka maahantuoja järjesti muutaman asiakkaansa muuttumisleikkiin. Ajatus oli varmaan tehdä meistä maalaishiiristä hienoon Helsingin maailmaan sopivia.

Päivä alkoi maahantuojan omalla esityksellä naiseudesta ja sanattomasta viestinnästä. Minua hän kehoitti lopettamaan kirjojeni kanssa nyhertämisen ja lähtemään viikonloppuisin Helsingin yöelämään tutustumaan julkkiksiin ja potentiaalisiin asiakkaisiin. Seuraavan esityksen piti kampaaja, joka myös laittoin hiuksemme uuteen kuosiin. Se esitys oli ikimuistoinen, hän hoki koko ajan ettei tukkaa saa keittää pas#**sa, tarkoittaen sitä, että saunaan ei saa mennä likaisella tukalla. Kun menee likaisella tukalla saunaan ja hiukset alkaa kostua hiestä, alkaa lika kiehua hiuksen kanssa ja se ei tee ollenkaan hyvää. Varmaan ihan viisas neuvo, mutta olisi mennyt vähemmälläkin perille.

Sitten lähdimme hänen kampaamoonsa, missä hän suunnitteli jokaiselle uudet hiukset. Minun hiuksistani hän sanoi, että ne on niin tylsän väriset, että niitä mahtuu kolmetoista tusinaan. Kolleegaltani hän kysyi onko naapurin navettatyttö saksinut hänen tukkansa. Sitten hiuksiamme alkoi laittaa muutama oppisopimusopiskelija, jotka olivat juuri aloittaneet paikassa. Kampaaja itse katsoi päältä ja piti mielialaa yllä ilkeillä huomautuksilla. Samalla meille tehtiin meikki ja tunsin hyvin tuon maahantuojan palveluksessa olevat maskeeraajan ja yleensä hän teki hyvää työtä. Ilmeisesti yleinen mieliala oli sen verran sekava, että minun kohdalla meikki oli aivan kamala. Näytin ihan Pelle Hermannilta, minullahan on kapeat huulet ja pieni suu, niin nyt se korjattiin kerralla suureksi, ei jäänyt huultenrajauksen ja nenän väliin montaa milliä.

Kampaajalta siirryimme vaateputiikkiin, jossa oli valmiiksi katsottu meille vaatteet. Tässä vaiheessa yksi osallistuja kävi vessassa pesemässä kasvonsa ja lähti pois, niin olisi pitänyt minunkin tehdä. Me tietysti itse maksoimme koko lystin, ainoastaan meikkaus ei maksanut. Tuo vaatekauppa oli todella kallis paikka ja katselin kauhulla hintalappuja. Sielläkin myyjä oli ärsyyntynyt ja kiukkuinen,mhän hermostui ihan vallan, kun yläosani on niin eriparia alaosan kanssa. Mitkään vaatteet, mitä hän oli kuulemma vaivalla valinnut eivät mahtuneet rintojen kohdalta kiinni. Loppujen lopuksi myyjä ja maahantuoja valitsi minulle mustavalkopilkullisen haalarin, joka kiristi rintojen kohdalta. He suuttuivat kumpikin, kun en suostunut sitä ostamaan.

Meitä valokuvattiin sitten tämän muuttumisleikin jälkeen ja täytyy sanoa, että kuvassa oli neljä naista suoraan Reepenbahnilta. Jos olisimme lähteeneet yhdessä yöelämään, niin kuin maahantuoja halusi olisimme viettäneet yön putkassa epäiltynä prostituutiosta. Koko junan matkan takaisin Hämeenlinnaan pelkäsin ettei kukaan tuttu vaan näe minua. Se oli sellainen kokemus muuttumisleikistä etten ikinä halua sitä uudistaa, vielä vuosien jälkeenkin siitä on pahamieli.

torstai 15. joulukuuta 2011

Presidenttiehdokkaiden meikit

Katsoin eilen illalla vaalitenttiä ja mielenkiintoni meni ehdokkaiden ulkonäköön. Yleensä seuraan politiikkaa ihan innostuneesti, mutta jotenkin nämä vaalitentit tympii. Ehkä ne tulee liian pian viime kevään eduskuntavaalien jälkeen. Heidän mielipiteensä on kuitenkin niin samankaltaisia.

Ulkonäkö kertoo ihmisestä paljon ja Suomeenkin on rantautunut amerikkalainen malli, että ulkonäkö ja elekieli saattaa vaikuttaa enemmän kuin puhuttu sana. TV esiintymisissä tehdään aina sekä miehille, että naisille meikki. Naisille se on huomattavasti helpompi tehdä, koska se saa näkyä, että on meikattu. Miesten kohdalle on tuonut paljon helpotusta Youngbloodin kaltaiset mineraalipigmenttimeikit, jotka ovat luonnollisia eivätkä jätä rajoja.

Olen jo pitkään huomioinut, että Paavo Lipposen silmienilme on erittäin vihainen, suorastaan häijy, joka johtuu ilmeisesti voimakkaista silmäpusseista ja näkökenttää haittaavasta luomen riippumisesta. Selitän sen näin, kun en haluasi ajatella, että hän ihan oikeasti olisi niin äkäinen, ei ainakaan ollut pääministeri kaudellaan. Hänelle siis ehdottaisin silmienympärystän leikkausta, mikä varmaan parantaisi jo näkemistäkin. Soinilla taas iho on ongelmallinen ja varmaan hänellä on ollut acne teinipoikana. Aikaisemmin hänen ihonsa oli niin huonossa kunnossa, että meikkikään ei sitä peittänyt. Nyt olen huomioinut, että ilmeisesti sitä on hoidettu, koska eilen meikki teki siitä ihan siistin.

Niinistö ja Väyrynen oli aika onnistuneesti meikattu, Väyrynen ehkä kaikista parhaiten. Niinistön iho kiilsi pahasti, mutta luulen sen johtuvan valoista, eihän ammattilaisen tekemä meikki kiillä. Haaviston ulkonäköä ihmettelen, koska hänen meikkinsä näkyi aivan selvästi. Kulmien korostus näkyi ja huulilla ollut korosteväri näytti ihan huulipunalta. Arhinmäki on varmaan miehistä helpoin meikattava, koska hän on nuori ja iho on kimmoisa. Hänellä on myös koko julkisuusajan ollut siististi hoidettu iho.

Naiset Eva ja Sari olivat tosi nätisti laitettuja, varsinkin Biaudet on suorastaan kaunistunut vanhetessaa. Hän oli erittäin edustava ja miellyttävä katsella. Ja niin kuin jo sanoinkin naiset on niin paljon helpompi laittaa TV:tä varten.

Uuden Suomen blogit

Hain tietoa jostain sotahistoria aiheesta ja pyörin muutenkin netissä ja päädyin Uuden Suomen sivuistoille. Ensimmäistä kertaa huomasin, että heillä oli erinomaisen fiksu blogipalvelu ja siellä oli tietoa vaikka millä mitalla.

Palveluita oli kaksi, vanhempi oli nimeltään Puheenvuoro jossa Suomen johtavat poliitikot ja yhteiskuntakeskustelua harrastavat bloggasivat ja keskustelivat. Toisen nimi oli Vapaavuoro jonka aiheena oli kulttuuri, urheilu ja vapaa-aika, taas alkoi sormiani kutitella, pitäisiköhän tuohonkin osallistua.
Kirjoitan niin mielelläni sotahistoria aiheesta ja sehän on tärkein vapaa-aikani harrastus. Nykyään tietysti kirjoitan jo niin moneen paikkaan, etten ehdi mitään vakioblogia enää muualla pitämään. Voisin kuitenkin aina silloin tällöin kirjoittaa sotahistoriasta Uuteen Suomeenkin, koska en kehtaa aina tehdä sitä tänne Purkkiarmeijan komentaja blogiin. Se ei ole asiakkaitani kohtaa oikein, että he tulevat kauneushoitolan blogiin, jossa jutut kertoo sotimisesta ja kenraaleista.

Olen kuitenkin niin läpikotaisin tuo sotahistoria harrastukseni innoittama ja siitä harrastuksesta on tullut kymmenien vuosien aikana niin elämän tapa, että olisi ihan kiva keroa siitä eteenkinpäin ja innostaa jotakuta muuta samaan harrastukseen.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Aikuisiän näppyläongelmat

Moni asiakas tuskailee, kun ei pääse aikuisenakaan eroon finneistä ja näppylöistä. Yleensä ongelma vain pahenee näin talven tullen. Kuiva huoneilma kuivattaa ihonpinnan ja iho alkaa tuottamaan rasvaa entistä enemmän. Hyvin usein kyse on myös väärästä ihonhoidosta. Silloin, kun ikää on jo yli 35v. niin tavalliset rasvoittuvan ihon tuotteet eivät enää oikein sovi, koska ne kuivattaa jo liikaa.

Dermalogican Medibac tuotelinja on ollut nyt markkinoilla parisen vuotta ja voin sanoa, että asiakkaat jotka käyttävät sitä ovat päässeet näppylöistä ja finneistä eroon. Medibac tuotelinja on ollut pelastus monen finniongelmaan. Nyt voin sanoa, että oikein valituilla ihonhoitotuotteilla saa aivan varmasti epämääräiset epäpuhtaudet aikuisen ihossa paremmaksi.

Meikin alle on aivan ihanteellinen Clearing Mattifier (50ml 66€) joka estää ihon kiillon ja pitää meikin mattapintaisena. Jo pelkästään tämän yhden tuoteen lisääminen hoitoaine valikoimaan voi pelastaa monelta näppylältä.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Lahjaksi naiselle

Joululahja asiat ovat nyt kovasti pinnalla ja meilläkin alkaa joululahjaostoksien aika. Ei varmaan sen parempaa joululahjaa naiselle ole, kuin lahjakortti kauneushoitolaan. Vuosi vuodelta lahjakortteja menee yhä enemmän ja moni ostajakin on tullut jo tutuksi. Monessa perheessä on jo perinne, että äiti saa lahjakortin meille.

Lahjakortin voi kirjoittaa määrätylle hoidolle tai sitten rahasummalle. Me olemme hyvin joustavia lahjakorttien kanssa, ja jos asiakas haluaa muuttaa valittua hoitoa sekin käy kyllä. Tänä vuonna olemme tehneet valmiita tarjouspaketteja, että lahjanosto olisi mahdollisimman helppoa. Täydellinen kasvohoito on kaikista suosituin lahjakorttihoito, se on perusteellisin meidän kasvohoidoista ja hinta on 105€. Nyt lahjakortin ostaja saa samaan hintaan Power Duo pakkauksen, joka sisältää kaksi hellävaraista kuorintaa. Toinen on päivittäin käytettävä Daily Microfoliant ja toinen on Gentle cream exfoliant, jota suositellaan 2 x viikossa. Edun arvo on 35€.

Nuorelle naiselle kiva lahja on teinipuhdistuspaketti. Siinä on lahjakortti teinipuhdistukseen ja Clean Start tuotteista aloituspakkaus, joka riittää noin kuukauden. Tuotteet on pakattu söpöön pikkureppuun ja paketti on hinnaltaan 100€, normaalisti 132€.

Iäkkäämmälle naiselle, joka ei välitä kasvohoidosta on aivan ihana saada lahjakortti parafiinikylpykäsihoitoon. Se on meillä yksi talven suosikkihoito, varsinkin jos on kulumaa ja nivelkipuja sormissa, lämmin parafiini helpottaa niitä. Lahjakortti ja Dermalogican Multivitamin käsivoide on yhteishintaan 79€, normaalisti 99€. Multivitamiini käsivoide on myös tuote jota kerran kokeiltuaan ei muuta haluakkaan. Käsivoiteen hinta yksinään on 40€ ja sekin on varmasti mieleinen ja laadukas lahja.

Tervetuloa ostoksille!

maanantai 12. joulukuuta 2011

Kenraali ja talousnero Rudolf Walden

Syksyn aikana olen lukenut monia kenraalien elämäkertoja ja ihan ihmettelen mikis en ole aikaisemmin kiinnittänyt enempää huomiota Rudolf Waldeniin. Onkohan niin, että hän on ollut niin voimakkaasti mukana kaikissa Suomen sodan vaiheissa, että hän on jo itsestään selvyys. Mielestäni hän on vaikuttanut Suomen sotimiseen ja torjuntavoittoon ihan yhtä paljon, kuin Mannerheim.

Rudolf Walden syntyi Helsingissä 1878 suomenruotsalaiseen pikkuporvarisperheeseen. Rudolf oli ongelmaoppilas koulussa ja ei kunnolla selvinnyt luokaltaan. Vanhemmat päättivät lähettää hänet Haminan kadettikouluun. Se oli aivan oikea päätös, koska kadettikoulussa Rudolfin lahjakkuudet pääsi esiin. Hän oli luonnon lahjakkuus matematiikassa ja sotataktiikassa, nuoresta iästä huolimatta hän oli poikkeuksellisen looginen ja hyvä organisoija. Nopea oppisena, ahkera ja älykkäänä poikana hän oli luokkansa parhainmistoa. Kadettikoulun päätyttyä vuonna 1900 Walden halusi Suomen Kaartin palvelukseen, eikä Venäjälle ja niin se myös järjestyi. Montaa vuotta hän ei ehtinyt armeijassa olemaan, kun voimakas venäläistämis politiikka alkoi näkyä myös armeijassa. Walden ei halunut olla mukana siinä, vaan erosi työstään yliluutnanttina.

Kyvykkäänä miehenä hän pääsi nopeasti Venäjälle erään suomalaisomisteisen paperitehtaan talousosastolle. Siitä alkoi hänen uransa talousmiehenä ja hän alkoi luomaan pohjaa vauraudelleen. Kun Suomi itsenäistyi 1917 Walden oli kuuden lapsen isä ja omisti Simpeleellä kokonaisen paperitehtaan ja osia monista muista tehtaista. Kun Suomen vapaussota alkoi 1918, Walden sanoi vaimolleen, että isänmaa kutsuu häntä niin voimakkaasti ettei hän voi olla osallistumatta itsenäisyystaisteluun. Vapaussota oli jo ehtinyt muuttua sisällissodaksi ennen, kuin Walden ilmoittautui valkosten joukkojen johtajalle Mannerheimille.

Waldenin nopea organisointi kyky auttoi valkoiset voittoon, Walden loi ruokahuollon, hommasi talvivarusteet ja osti ja jakoi aseet. Siitä tuli pohja Suomen itsenäiselle armeijalle. Waldenin nousu armeijassa oli ilmiömäinen, hän aloitti yliluutnanttina ja vuoden päästä hän oli jo kenraali. Rauhan tultua toukokuussa 1918 Walden jäi auttamaan Mannerheimia, josta tuli valtionhoitaja ja toimi yhdysmiehenä puolustusvoimain ja hallituksen välillä. Walden oli myös yhtenä neuvottelijana mukana Tarton rauhanneuvotteluissa 1920.

Walden palasi perheensä luokse 1919 keväällä ja lupasi vaimolleen ettei enää tee "yleisiä töitä". Tämä lupaus ei pitänyt, Suomen onneksi. Koko 20-30-luvun Walden toimi paperitehtaiden johtamisen rinnalla erilaisissa puolustuslaitoksen tehtävissä. Kun Suomeen perustettiin1930-luvun alussa puolustusvaliokunta, jota johti Mannerheim oli Walden siinä erittäin voimakkaasti mukana. Armeijan kaikki muutokset 30-luvulla lähtivät Mannerheimin, Waldenin ja Airon suunnitelmista. Talvisodan syttyessä Walden toimi Mannerheimin luottomiehenä Päämajan ja hallituksen välissä. Talvisodan rauhanneuvotteluissa hän oli myös mukana.

Jatkosodan sytyttyä kesällä 1941 Waldenista tehtiin puolustusministeri, jota virkaa hän hoiti koko jatkosodan ajan. Päivällä hän oli kenraali ja yöllä hän oli yhteydessä tehtaisiinsa ja päätti niiden tehtävistä. Hän menetti myös kaksi poikaansa jatkosodassa ja varmaan oman terveytensäkin. Hän uhrasi isänmaalleen todella paljon. Mannerheimin ottaessa presidentin tehtävät elokuussa 1944 hän olisi halunnut Waldenista pääministerin, joka olisi johtanut Suomen rauhan valtuuskuntaa. Walden kieltäytyi ja jatkoi puolustusministerinä. Pääministeriksi tuli Antti Hakcell ja hänen johdollaan lähdettiin rauhan neuvotteluihin Venäjälle. Hakcell sai kuitenkin matkalla sydäninfarktin ja vetovastuu siirtyi kuitenkin Waldenille. Walden on siis ollut mukana kaikissa Suomen rauhanneuvotteluissa ja miten vähän suuri yleisö hänestä tietää. Walden jatkoi vielä rauhan tultua puolustusministerinä, mutta sai pahan aivoinfarktin 1946 ja kuoli alle seitsemänkymppisenä.

Hänen velvollisuutensa isänmaataan kohtaan oli esimerkillinen. Olisi ollut hienoa tavata hänet joskus.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Mielenkiintoinen jääkäriliike

Huomasin tämän blogin tilastoista, että nyt itsenäisyyspäivän aikaan on moni sotahistoriaan perustuva postaukseni noussut kovasti luettavaksi. Esimerkiksi Väinö Valveesta tekemäni postaus oli itsenäisyyspäivän luetuin postaus. Se on minulle todella mieleistä, että voin omalta osaltani edistään historian tietämystä. Tosin se taitaa myös kertoa siitä, että netissä on ihmeen vähän suomenkielistä sotahistoria tietoa.

Nyt ajattelinkin tehdä useamman postauksen aiheesta, koska olen ollut jo monta viikkoa täpinöissäni, kun olen lukenut niin mielenkiintoisia kirjoja lähinnä Suomen kenraalikunnasta talvi-ja jatkosodan aikana. Toivon, että blogin lukijat jaksavat ne kahlata läpi, vaikka aika harva niistä on todella innostunut. Tiedän kuitenkin, että meillä on pari asiakasta ja lukijaa, jotka ovat erittäin asiantuntevia ja perehtyneitä aiheeseen. Moni asiakkaani myös tuntee uteliaisuutta harrastustani kohtaan, vaikka eivät tiedä aiheesta paljoakaan.

Jääkäriliike on mielestäni ihan tärkein asia Suomen itsenäisen armeijan synnyssä, ilman jääkäreitä meillä ei olisi ollut armeijaa joka soti talvi-ja jatkosodassa. Erittäin harva, ainakaan nainen tietää mitä jääkäriliike oikeastaan tarkoittaa ja ketä jääkärit olivat. Olen aika erikoisia kysymyksiä ja väitteitä kuullut jääkäreistä, jotka osoittavat ettei asiasta ole mitään tietoa. Siksi kerronkin lyhyesti mikä oli jääkäriliike.

Jääkäriliike syntyi 1914 ja Suomi oli silloin yksi Venäjän suurruhtinaskunta ja rankkojen venäläistämis pyrkimysten alainen. Suomen oma sotaväki oli keisarin käskystä hajoitettu ja oli vaarana, että suomalaiset nuoret miehet joutuisivat Venäjän armeijaan. Venäjällä ja tietysti myös Suomessa oli sotatila , koska ensimmäinen maailmansota oli alkamassa. Suomalaiset itsenäisyysliikkeen ihmiset alkoivat luomaan suhteita muihin maihin, jotta edes osa Suomen nuorista miehistä saisi sotilaskoulutusta Venäjästä irtautumista varten. Saksa lupautuikin 1915 alussa ottamaan 200 nuorta ylioppilasta neljäksi viikoksi sotilaskoulutukseen, joka naamioitiin partioliiketapahtumaksi.

Määrä kuitenkin lisääntyi aika pian ja kaiken kaikkiaan n.2000 miestä sai jääkärikoulutuksen. Neljä viikkoa muuttui vuosiksi ja jääkärit palasivat kotiin vasta 1918, kun Suomi oli jo itsenäistynyt. Joukossa oli poikia kaikista yhteiskuntaluokista, vaikka alku olikin lähtenyt ylioppilaista. Jääkäriliikkeen ylläpitäminen oli erittäin vaarallista ja jääkäriksi lähtevillä nuorilla miehillä ei ollut tiedossa laillista palaamisoikeutta Suomeen. Siitä syystä nuo miehet ansaitsevat suuren kunnioituksen, koska he henkensä uhalla halusivat palvella isänmaansa itsenäisyyttä.

Monesta perheestä lähti useampi poika Saksaan. Heinricksin perheestä neljä veljestä ja samoin Sihvoja oli neljä, Ruben Lagus lähti vanhemman veljensä perässä Saksaan. Jääkärien saama koulutus loi pohjan Suomen armeijalle ja 49 jääkäriä sai kenraalin arvon.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Jääkäreitä ja kenraaleja

Kirjoitankin välillä näitä sotahistoria juttuja, ettei totuus unohtuisi. Näin itsenäisyyspäivän tienoilla on luonnollista, että alan taas kiinnostumaan Suomen sotahistoriasta. Isänpäivän aikoihin ilmestyy aina hyviä sotakirjoja ja niin tänäkin syksynä. Olen aikamoiset kirjapinot ostanut viime kuukausina, koska on tullut niin paljon ihan uusia näkökulmia Suomen sotahistoriaan. Yksi kirjoista on Värikkäät kenraalit, se on Gustav Hägglundin kirjoittama yhdessä kahden toimittajan kanssa.

Kirja oli minulle aikamoinen pertymys, luin siitä jo aika negatiivisen arvostelun ennen, kun sen ostinkaan. Arvostettu historian tohtori Jukka Kemppinen kertoi kirjasta aika vähättelevästi ja minä taivun aivan samalle kannalle. Gustav Häglund oli todella läpinäkyvästi kehunut eniten omaa isäänsä Woldemar Häglundia, minulla ei ollut ollenkaan niin korkea käsitys Woldemar Häglundin urotöistä. Kirja oli kirjoitettu hyvin populistisesti, ilmeisesti sille haluttiin lukijakuntaa, joka ei yleensä lue tietokirjoja. Se on tietysti hyvä asia, että suuriyleisökin saa helppolukuista tietoa meidän kenraaleistamme. Se kuitenkin karsii lukijoista alan harrastajat, tulee mielikuva juoruilevasta tirkistelystä kenraalien elämään.

Ihmettelin myös juttua Einar Vihmasta, kaikki aikaisemmat tietolähteeni on kuvanneet hänet hyvin agressiiviseksi, juopottelevaksi mieheksi, joka oli persoonaltaan erittäin vaikea. Häglund näki hänet ihan toisessa valossa, mutta sitten muistin, että Vihmahan oli naimisissa Gustav Häglundin äidin kaksoissisaren kanssa. Sukulaisuussuhdehan se kirkasti Vihman henkilökuvaa.

Kirja kannattaa lukea, jos haluaa nopean läpileikkauksen muutamista suomalaisista sotilaspersoonista. Kirjassa käydään läpi koko itsenäisyyden ajan mielenkiintoiset kenraalit, ei ainoastaan jääkärikenraalit tai sotiin osallistuneet. Kirjassa on noin parikymmentä henkilökuvaa. Sopii joululahjaksi miehelle, joka ei yleensä lue kovinkaan paljon, tai ei ainakaan tietokirjoja.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Jouluostoksille!

Tänä vuonna olemme Marin kanssa erityisesti panostaneet nuorille sopiviin joululahjoihin. Muutenkin meillä on paljon hyviä joulutarjouksia sekä itselle, että lahjaksi. Niistä lähtee asiakaskirje ensi viikolla ja samaan aikaan ne tulee nettikauppaamme.

Meille voitte tulla ostoksille myöhemminkin illalla, koska olen lähes aina paikalla klo 19.00 saakka. Usein olen paljon pitenpäänkin, mutta kannattaa soittaa ja kysyä, jos olette tulossa klo 17.00 jälkeen. Auton saa parkkiin takapihalla olevaan taloyhtiön vierasparkkiin, paikka numerot 11-15. Ostoksille voi poiketa ilman eri ilmoitusta, olemme Marin kanssa varautuneet, että olemme vuoron perään vapaana palvelemaan.

Paras lahja nuorisolle on teinipuhdistus lahjakortti ja siitä on tarjouspaketti johon kuuluu lahjakortti teinipuhdistukseen, Clean Start hoitotuotepakkaus ja kaunis pikkureppu YHT. 100€, norm. 134€. Youngbloodin meikkituotteista löytyy monenlaista hyvälaatuista meikkiä kivaan hintaan. Youngbloodin tosi suosittu jauhemainen mineraalimeikki on nyt pikkukokona, joka sopii hyvin lahjaksi. Pakkauksessa on pieni mineraalimeikki, Kabuki-sivellin ja meikinpohjustusgeeli hinta on 60€, kun normaalisti pelkkä sivellin maksaa 58€. Kannattaa poiketa katsomaan mitä kivaa meiltä löytyy.

torstai 8. joulukuuta 2011

Räntäsadetta tiedossa

Tänään on ollut kyllä niin pimeä päivä, että kissani teki aamulla ihan oikean ratkaisun, ne nimittäin eivät heränneet ollenkaan. Pimeys väsyttää ja tekee aikaansaamattomaksi ja tätä samaa on tiedossa vielä monta viikkoa eteenpäin.

Ne ketkä ovat rohjenneet lähteä ulos räntäsateeseen voisivat huomioida muutaman ihonhoito-ohjeen. Nythän ei vielä ole pakkanen ja kylmyys rasittaneet ihoa, joten suojageelin Barrier Repairin käyttö ei ole ollut kovin ajankohtainen. Räntäsade on kuitenkin niin suuri rasite iholle, että nyt kannattaa ottaa käyttöön yöksi ja päiväksi Barrier Repair 50ml 62€. Kun jäätävän kylmä vesi sataa iholle, niin se aiheuttaa rasitusta pintaverisuonistolle ja lisää couperosaa. Samalla se huuhtelee kaiken kosteuden pois iholta ja nykyään sanotaan, että sadevesi on todella likaista ja suorastaan myrkyllistä. Yleensä näin kaupungissa siinä on raskasmetalleja ja pakokaasujen jäämiä, jotka tarttuvat ihoon.

Tosi hienoa kuka on niin reipas, että kävelee tuolla räntäsateessa, sehän on kaikin puolin hyväksi ihmiselle. Ihon kannalta kannattaa vaan muistaa puhdistaa iho hyvin, ettei sadeveden lika tuki ihohuokosia. Puhdistusmaitopesun jälkeen voisi käyttää vielä kuorinnan esimerkiksi Daily Microfoliantin norm.hinta 71€ nyt tarjouksessa 57€. Sitten yöksi kunnon kerros kosteusvoidetta ja päälle vielä tuo talviajan "ihmevoide" Rarrier Repair.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Laiskotellen lomalla

Anteeksi hyvät lukijani, kun olen laiminlyönnyt teitä muutaman päivän ajan. Rohkenin pitää vielä yhden lomaviikon näin ennen joulua ja se oli viime viikko. Olin myös niin laiska ja lomatunnelmissa etten muutamaan päivään edes postannut tänne blogiin. Lupaan ettei se tule kauhean usein toistumaan.

Olen aina ollut mukavuuden haluinen ja laiska ja pitänyt lomia enemmän, kuin yrittäjät yleensä. En todellakaan jaksa työssäni ellei ole lomia ja aikoja jolloin lataa akkujaan. Nykyään tarvitsen vuoden aikana 3-4 viikkoa loma, jotta pysyn työkuntoisena. Teen samoin, kuin yrittäjät yleensäkin, että lähden lomalle ulkomaille. Viikonkin loma virkistää paljon, kun sen on ihan poissa normaaliolosta. Viime viikolla oli vuorossa halpamatka Teneriffalle, Puerto de la cruziin. Olin käynyt viimeksi siellä noin kaksikymmentävuotta sitten ja varmaan menee taas toiset kaksikymmentävuotta, että menen uudestaan.

Taas kertaalleen huomasin ettei "aurinkolomat" ole minua varten. Aurinko ja uima-altaat on minun kohdallani helmiä sioille. Nautin valoisuudesta, mutta muuten altaalla löhöily ei virkistä minua ja onneksi puolisoni on saman sorttinen. Minulla on tarve hengenravintoon, haluan käydä taidenäyttelyissä, museoissa ja mennä illalla konserttiin tai teatteriin. Näitähän ei Kanarian saarilta oikeastaan löydy, joten koin, että loma jäi hiukan vailinaiseksi. Onneksi olimme varautuneet kirjapinkkaan ja ruuasta nautiskelu onnistui Kanarialla loistavasti. Aina on myös ihana todeta, että viikon poissaolon jälkeen alan jo kaivata töihin. Se tuntuu kivalta, koska niin moni on tyytymätön työhönsä tai ammattiinsa. Sen verran tuo lomaviikko virkisti, että taas tarttuu innolla työhön ja uusiin asioihin. Kun on hetken poissa arkirutiineista alkaa luovuuskin laukata.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Puhelin terrorismia

Viime aikoina on taas lehdet olleet täynnä uutisia seksuaalisesta häirinnästä ja Mitro Revon käytös on joutunut suurennuslasin alle. Havahdun aina, kun tulee keskustelua seksuaalisesta häirinnästä, koska olin pari vuotta sitten mukana projektissa jossa Työterveyslaitos tutki Yrittäjänaisten Keskusliiton jäsenten työviihtyvyyttä. Tutkimuksessa tuli ilmi, että naisyrittäjät olivat kokeneet seksuaalista häirintää moni kymmenkertaisesti verrattuna muihin naisiin. Tämä oli tulos jota kukaan ei oikein voinut selittää ja itseäni se mietityttää vielä näin jälkeenpäinkin.

Olen itse kokenut myös ihan oikeata seksuaalista häirintää työurani alkuaikoina. Silloin tuli jos jonkinlaisia puheluja ja rivouksia puhelimesta. Nykyään olen kyllä hyvin valveilla,jos törmään kyseiseen ongelmaan, mutta pidän myös paheksuttavana, jos ihan turhasta syytetään. Huumoria pitää ymmärtää ja pieni flirtti on elämän suola.

Olen ollut kuuntelemassa muutaman kerran Mitro Revon esitelmää yrittäjille ja huomioinut hänen tapansa möläyttää suustaan kaikenlaista. Istuin kerran etupenkissä ja silloin hän alkoi ihastelemaan seksikkäitä kenkiäni. Minustakin kengät oli kauniit ja otin sen huomion kiitoksella vastaan, joku ehkä olisi älähtänyt siitäkin. Mielestäni Isä Mitro teki vaan itsestään vähän tyhmän, kun päästeli suustaan pikku tuhmia juttuja.

Yhden kerran olen joutunut sellaisen häirinnän kohteeksi, etten ymmärrä sen syytä vieläkään. Raivostun myös vieläkin, kun muistelen tapausta, vaikka siitä on yli kymmenen vuotta. Meille alkoi aina perjantai iltapäivisin soittamaan joku mies, joka pyysi minua puhelimeen ja alkoi kysellä kaikenlaista kasvohoidosta. Alkuun pidin puheluita ihan asiallisena, ajattelin vaan, että tyyppi on hiukan ujo ja yksinkertainen, kun jankkaa samoja asioita. En voinut olla hänelle töykeä, koska luulin häntä asiakkaaksi. Sitten puheluihin alkoi tulla epäasiallisia huomautuksia mukaan ja pistin aina luurin kiinni. Näitä puheluita tuli meille 6-7 kertaa yhden talven aikana.

Sitten eräässä yrittäjäjuhlassa tuli yksi puolituttu autokorjaamoyrittäjä kertomaan, että heillä on ollut poikien kanssa niin hauskaa, kun he ovat hönäyttäneet minua. Perjantaisin, kun olivat jo lopettelemassa työviikkoa, porukka tuli toimistoon ja hän laittoi puhelimen kaiuttimen päälle, että kaikki kuulee jutun. Olin ihan järkyttynyt ja raivoissani, en ymmärtänyt ollenkaan siinä olleen mitään vitsiä. Hänen mielestä minun olisi jo pitänyt ymmärtää siitä, että mies kysyy kasvohoitoa, että juttu on huijausta. He eivät edes tajunneet, ettei siinä ole mitään outoa, meiltä varaa mies kasvohoitoajan pari kertaa viikossa. Suutuin tosissani ja kysyin eikö hän ymmärtänyt tekevänsä suurta haittaa ja tappiota minulle, kun meidän kiireinpänä työaikana kiusaa tuolla tavoin. Hän ja hänen mukana ollut vaimonsa taas suuttuivat siitä, että olen niin huumorintajuton ja otan vakavasti muutaman puhelun.

Juttu oli vähintäänkin erikoinen, kaikki asiakkaani tietää, että emme todellakaan istuskele töissä turhan panttina, vaan aina kun asiakas lähteee, toinen on jo odottamassa. Perjantai iltapäivä on vielä kaikista kiirein, koska silloin käydään myös ostoksilla. Siihen, kun tulee vartin puhelu ihan turhasta asiasta, niin en todellakaan ota sitä huumorilla.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Liiallinen pesu kuivattaa

Muistattehan hyvät lukijat tämän ainaisen ohjeeni, ettei saa pestä ihoaan kipeäksi. Taas sisälämmityksen alettua alkaa iho kuivumaan koko vartalolta ja silloin viimeistään pitää rasvata koko kroppa suihkun jälkeen. Suomalaiset ovat niin superhygieenistä kansaa, että monet iho-ongelmat syntyy liiasta pesusta ja liian voimakkaista pesuaineista.

Yleensä, jos ei tee kovin hikistä työtä riittää, kun käy suihkussa joka toinen päivä. Aina ei tarvitse käyttää pesuainetta tai pesusientä pelkkä huuhtelu riittää. Kuuma vesi kuivattaa pahemmin, kuin viileä vesi koska se sulattaa kaikki ihon omat rasvat. Kovin raapiva ja tehokas harja on myös liikaa, koska sekin vie ihon omaa suojapintaa. Ulkomaalaiset kosmetologikouluttajat aina kauhistelevat suomalaisten saunomista ja kamalan kovia pesuharjoja. Ilman saunaa ei kuitenkaan suomalainen voi elää ja se on suuri ilo pimeän talven kylmyydessä. Harjoista voisi hiukan hellittää ja tyytyä pelkkään vedellä huuhtelemiseen. Aina ei myöskään tarvitse kastella itseään kokonaan, vaan intiimien paikkojen pesu riittää.

Pesee sitten itseään kuinka hyvänsä, niin aina pitäisi laittaa kosteusvoidetta sen jälkeen. Muuten iho kutisee ja kuivuu hilseileväksi ja epämiellyttäväksi. Parempi on aloittaa rasvaaminen ajoissa ennen, kuin iho on jo liikaa kuivunut.

torstai 1. joulukuuta 2011

Iho kuivuu lämpimästä syksystä huolimatta

Nyt on ollut poikkeuksellisen lämmin ja kostea syksy. Luulisi, että iho ei kuivuisi samalla tavoin, kuin muina syksyinä, mutta se ei pidä paikkaansa. Aivan yhtälailla asiakkaiden ihot ovat kuivuneet, kuin muinakin talvina tähän aikaan. Pitää siis tehdä johtopäätös, että meidän sisäilma on suurin syy kuivuuteen. Ulkona voi olla, vaikka kuinka kostean lämmintä, mutta se ei kompensoi kuivaa sisäilmaa.

Tämä myös osoittaa sen, että on turha kuvitella hoitavansa ihon kosteutta juomalla. Sillä ei todellakaan ole mitään vaikutusta, kun kerran kosteus haihtuu kuivan sisäilman takia ei sisäeritys vaikuta asiaan. Eriasia olisi jos iho kuivuisi jonkun sisäelinten ongelman takia, vaikka munuaistulehduksen silloin juominen auttaa munuaisia selviytymään ja paranemaan nopeammin. Näin munuaiset pääsee taas hoitamaan kuntoon omat tehtävänsä. Siis tässäkään tapauksessa veden juonti ei kosteuta ihoa, vaan helpottaa syytä mikä aiheuttaa kuivumisoireen.

Tämä on asia mitä yritän vääntää rautalangasta joka talvi. Ihon kuivuus hoidetaan rasvaamalla eikä juomalla. Tietysti juominen on hyväksi ja elimistön hyvä tasapaino auttaa ihonkin kuntoon, mutta se ei korjaa tilannetta, kun kuiva sisäilma haihduttaa kosteutta.

Nyt, kun kuivaa sisäilmaa ei vielä ole ollut pitkään ja iho ei ole vielä täysin korppu, on paras aika alkaa hoitamaan sitä. On huomattavasti helpompaa ennalta ehkäistä ihon kuivumista, kuin hoitaa jo kuivunutta ihoa. Meidän ilmastossa ei valitettavasti voi ajatella, että samoilla tuotteilla selviäsi talvella, kun kesällä. Aivan samoin, kun on talvi ja kesävaatteet erikseen on myös ihonhoitotuotteet.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Miten sinä laitat ripsivärin?

Tapoja tehdä meikkiä on niin monta, kun on meikkaajaakin. Eikä mikään tapa ole väärä, vaan yleensä kyse on tottumuksesta ja makuasioista. Usein asiakkaat ihmettelvät hoidon jälkeen, jos olen laittanut heille meikkiä, miten olen saanut heidän ripsensä niin pitkiksi. Siitä olenkin alkanut miettimään, että miten ripsiväriä yleensä laitetaan. Koska jos ripsiväri laitetaan hyvin se pidentää ripsiä todella paljon. Youngbloodin uusi ripsiväri on siinä ihan yliveto.

Laitan aina ripsivärin viimeiseksi, sen jälkeen laitan enää huulet. Kannattaa nostaa vasemman käden etusormella kulmakarvan altaa, että saa luomen hiukan koholleen. Sitten levitetään hitaasti ihan ripsien juuresta kärkeen asti pikin vedoin. Tällöin ripsiväriä tulee hiukan paksummin tyveen ja se taas saa ripset kaartumaan paremmin. Sitten voi välillä kammata tai harjata ripset ja laittaa uusi kerros. Harvoin sitä jaksaa arkiaamuisin tehdä, mutta juhlameikkiin kuuluu paljon ripisväri.

On hiukan vaikea selittää miten tarkoitan sen tehtäväksi, olisi parasta jos osaisin tehdä siitä videon Youtubeen. Vielä keksin jonkun nuoren, luovan avustajan, joka osaa nämä Youtube ja video asiat, niin sitten teen senkin. Sitä odotellessa, niin muistakaa kysyä neuvoa ripsivärin laitosta, kun seuraavan kerran meillä käytte.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Upeana pikkujoulujuhliin

Joulunalusaika on kivaa siksikin, että on tavallista enemmän juhlia ja muita menoja. On kiva joskus laittautua oikein kunnolla ja juhla tunnelma katkaiseen arjen mukavasti. Meikki on ehdottomasti osa juhlapukeutumista. Vahinko vaan, että suomalaisnaiset ei vielä ole sitä huomioineet ja usein juhlaan laitetaan samat vanhat arkimeikit.

Kovin kummallaisia niksejä ei tarvita tehdäkseen meikistä juhlaan sopivan. Yleensä riittää, kun voimistetaan värisävyjä ja hankitaan kirkkaampi huulipuna. Huulipuna on juhlameikissä tärkeimmässä roolissa ja jos joutuu lähtemään ulos suoraan työstä riittää, kun vaihtaa huulipunan. Youngblood on meikkisarja joka on myös aikuiselle naiselle tarkoitettu siinä on hyvin tyylikkäitä perusvärejä, jotka sopivat vaalealle suomalaiselle iholle. Paras luomiväri paletti on nimeltään Starlet 71€ , siinä on neljä harmaan erisävyä. Se on juhlameikin peruspaletti, joka sopii aivan varmasti aina. Vaaleampia värejä voi hyvin käyttää myös arkena, tummin väri sopii kostutettuna rajaukseen.

Ripsiväriä kannattaa laittaa runsaasti parasta tulee, kun tekee sen hitaasti ja rauhallisesti. Huulet kannattaa rajata, sekin tehostaa huulia ja parantaa puna pysyvyyttä. Tämän syksyn kaksi kaunista juhlapunaa on Spicy ja Mystere 31€. Spicy on lämmin kuparilla heleytetty tiilenpunainen, joka sopii myös arkikäyttöön talvella. Mystere on syvänpunainen jossa on säväys kultapigmenttiä, se on täydellinen juhlameikin väri. Tulkaahan katsomaan uutta meikki valikoimaa.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Stressi ja allergia

Tämän vuoden aikana minulle on tullut muutama uusi asiakas hyvin samanlaisen ongelman kanssa. Olenhan aiemmin kertonutkin, että joudumme Marin kanssa aika harvoin tekemisiin allergioiden kanssa, kun Dermalogica on niin hyvin siedetty hoitosarja.

Nyt muutama asiakas on kertonut samankaltaisen tarinan ihostaan. Kyseessä on kuudenkympin kieppeillä olevat naiset joilla on hyvin stressaava ja vastuullinen työ. He ovat tottuneet käyttämään kosmetiikka ja meikkiä, eikä heillä ole koskaan ollut mitään iho-ongelmia. He ovat tavallaan päässeet hyvin helpolla ihonsa kanssa jopa murrosiässä.
Sitten alkaakin äkkiä iho reagoida, ensin on punoittelua pesun jälkeen ja lievää kutinaa. Parin viikon kulutta ilmestyy jo hilseileviä punottavia läiskiä kasvoille ja kaulalle. Tilanne vaan pahenee, kaikki kutisee ja kirvelle, on vaikea käyttää meikkiä. Sitten onkin jo pakko mennä lääkäriin.
Työterveyslääkäri ei keksi syytä, mutta käskee jättämään kaikki kosmetiikan pois ja määrää kortisonivoidetta ja perusvoidetta. Tilanne on tosi paha, on kamalaa olla töissä, kun iho hehkuu, turpoaa ja kutisee. Tuntuu, että kaikki tuijottaa ja ei ole halua mennä ihmisten ilmoille.

Työterveyslääkärin neuvot ei auta, iho on entistä hilseilevämpi ja tosi punakka. Seuraavaksi mennään ihotautilääkärille,ja hän epäilee allergiaa ja määrää lisää kortisonia ja vahvaa antibioottivoidetta. Seuraava ihotautilääkäri epäilee atooppista ekseemaa ja määrää SUP-valohoitoa. Aletaan myös tekemään allergiatestejä, mutta mitään ihmeellistä ei oikeastaan löydy. Tilanne kuitenkin alkaa pikkuhiljaa rauhoittumaan. Iho ongelmat tulee yleensä talviaikaan ja kestää 3-6 kk ja paraneminen alkaa yleensä kesällä.

Asiakkaat ovat päätyneet hoitolaani siksi, että haluavat käyttää meikkiä ja kosmetiikkaa, mutta se pitää olla mahdollisimman hyvin siedettyä. Helsingissä moni ihotautilääkäri suosittelee Dermalogicaa ja kasvohoidot ja kotihoito tekeekin ihosta taas entisenlaisen. Kun jälkikäteen asiakas kertoo tapahtumasta, niin hän itsekin pitää perussyynä stressiä ja väsymystä ja siihen on kaikki lääkäritkin viitanneet. Minä olen myös ihan samaa mieltä, iho reagoi stressiin hyvin helposti. Jos stressitilanne on kovin paha, niin ilmeisesti elimistö jollain tavoin pysäyttää ihmisen. Yleensä myös ihon tilanne pahenee, koska kortisonihoidot on niin rajuja ja ihoa kuivattavia.

Kokemukseni mukaan näille ihmisille ihottuma ei uusiudu ja mitään allergiaa ei ole löytynyt. Siinä vaiheessa, kun iho alkaa oireilla sitä ärsyttää jo kaikki aineet ja pahiten kosmetiikka jossa on hajusteita ja synteettisiä aineita paljon. Tilanne kuitenkin vaatii oman aikansa rauhoittuakseen eihän kukaan pääse stressistä eroon sormia napsauttamlla. Lohdullista on se ettei tilanne ole pysyvä ja se ei uusi.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Surullista vanhustenhoitoa

Monella Hämeenlinnalaisella on pahamieli, kun kaupunki on päässyt valtakunnan otsikoihin huonolla vanhustenhoidolla. Tuntuu pahalta, että kotikaupunki on niin välinpitämätön ettei korjaa tilannetta Keinukammarin vanhustentalossa, vaikka siitä on jo syyskuusa huomautettu. Tuntuisi kamalalta jos oma läheinen olisi vanhustenhoitolaitoksessa, kun ei enää ollenkaan voi luottaa siihen, mitä laitoksissa tapahtuu. Raha määrää kaikkea ja inhimillisyys on jäänyt unholaan.

Kuulen päivittäin asiakkailtani heidän huolistaan vanhusten kanssa. Moni keski-ikäinen nainen sanoo, ettei ole ikinä ollut omien lastensa hoidon kanssa niin vaikeuksissa, kuin nykyään vanhempiensa hoidon kanssa. Apu on myös hyvin erilaista eri paikkakunnilla, ihmiset ovat hyvin epätasa-arvoisessa asemassa. Itse ajattelen usein, miten omien vanhempieni kanssa käy, koska olen ainoa lapsi ja hoitovastuu on yksin minulla. Tosin he voivat vielä pärjätä parikymmentävuotta itsenäisesti.

Eräs pahanmielen aihe on jäänyt minua vaivaamaan 90-luvulta, kun pappani oli sairaalahoidossa ja muistan sen tapauksen vieläkin surullisena. Pappani sai voimakkaan aivoinfarktin kahdeksankymmentävuotiaana ja kuoli parissa kuukaudessa, siihen asti hän oli täysin kunnossa. Kun pappani oli ollut viikon verran neurologianosastolla ja olin koko viikon ahdistuneena seurannut tilannetta, menin hoitajien luo kysymään tilanteesta. Olin päivittäin käynyt sairaalassa ja lyhyesti keskustellut hoitajien kanssa, en mitenkään katsonut olevani vaivaksi. Hoitajien huoneessa ollut hoitajarouva ärähti minulle heti, ettei hän ole ehtinyt edes syömään ja koko ajan on joku kimpussa. Häkellyin ja onneksi avuksi tuli toinen hoitaja ja nälkiintynyt hoitaja lähti ovet paukkuen.

Sitten kului pari kuukautta ja pappani oli juuri kuollut, niin tämä samainen hoitajarouva tuli kasvohoitoon. Minä en yleensä puhu hoidon yhteydessä omista asioistani enkä nytkään sanonut, että olemme tavanneet. Koko hoidon ajan hän haukkui ja mollasi työkavereitaan ja ensisijaisesti potilaiden omaisia. Kaikista vaikeita hänen mielestään oli hölmöjä kyselevät omaiset. Sitten hän kysyi, että olinkohan minä ollut käymässä heidän osastollaan ja miten se vanha mies voi, jota kävin katsomassa. Kerroin hänen kuolleen muutama päivä sitten, hoitaja ei edes valittanut surua, vaan tokaisi, että sen saattoi arvatakin, kun ukon verisuonet päässä oli ihan tohjona. Onneksi pitkä asiakaskokemukseni sai minut pidättämään itkuni ja tein työni ammattimaisesti loppuun. Kun hoitaja oli maksamassa, hän huomasi ison kukkakimpun pöydällä, jonka sai ystävältäni suruvalittelun yhteydessä. Siitä hän sai aiheen ihmetellä pitkän tovin, kuinka helppoa kosmetologin työ on, kun voi vaan istuskella kukkakimppujen seassa mukavien asiakkaiden kanssa.

Tapahtuma on aina mielessäni, kun tulee puhetta asiakaspalvelusta ja ihmistenkohtaamisesta. Sain ihan livenä opetuksen miten ei pidä käyttäytyä toista ihmistä kohtaan.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Hamstraan joulukoristeita

Varmaan asiakkaat on jo huomanneetikin, että tykkään kovasti joulukoristeista ja niitä on meillä hoitolassa paljon. Yleensä pistän ne joulun jälkeen talteen ajatuksena käyttää niitä uudestaan. Joka joulu kuitenkin tulee jotain uutta enkä malta olla niitä ostamatta. Olen useampana vuotena ollut vielä yhden viikon lomalla marraskuussa ja yleensä lähden ulkomaille. Siellä, kun on aikaa kierrellä kauppoja, ja joulutavarat on jo esillä en millään pysty niitä vastustamaan.

Monena talvena kävimme ystävättärieni kanssa joulumarkkinoilla, jossain Keski-Euroopassa. Pariin kertaan kävimme Berliinissä ja siellä KaDeWe tavaratalossa oli upein näkemäni jouluosasto. Kaikki kauneimmat ja arvokkaimmat koristeet ovat sieltä ostettu. Joskus 90-luvulla olin Lontoossa Harrodsilla, mutta se ei tehnyt minuun niin syvää vaikutusta, kun KaDeWe.

Ensi viikolla lähden avomieheni kanssa viikoksi Teneriffalle ja myönnän, että sormeni jo syyhyää, päästä hypistelemään kiiltäviä joulukilluttimia.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Joulu on lahjakorttien aikaa

Laitoimme tänään Marin kanssa jo joulukoristeet esiin hoitolassa. Mitään joulutunnelmaa ei kyllä oikein ole, kun maa on musta ja sää niin sumuisen harmaa. Kuitenkin, kun koristeet oli paikallaan, niin mieli oli heti virkeämpi. Onneksi on tämä joulu katkaisemassa pitkää pimeää aikaa.

Oikeastaan lahjakorteista tuli mieleen, että nythän on jo joulukoristeiden aika. Meillä on paljon samoja vakioasiakkaita, jotka ostavat joka joulu lahjakortteja. Muutama heistä on niin kaukaa viisaita, että ostavat lahjat jo marraskuun puolella, niin ei tarvitse olla jouluruuhkissa. Ensimmäiset ostajat kävi jo viime viikonlopulla, niin päätimme Marin kanssa, että nyt on hyvä hetki ottaa joulusomisteet esille.

Yleensä suurin osa lahjakorteista ostetaan jouluviikolla, mutta on täysin mahdotonta ennustaa, että minä päivänä ostajia käy eniten. Yleensä teemmekin jouluviikolla niin, että emme ota hoitoja yhtäaikaa, niin aina toinen on vapaana palvelemaan lahjakortin ostajia. Se on mielenkiintoinen ilmiö etten vielä yli kolmenkymmenenvuoden jälkeen osaa ennustaa mikä on ruuhkaisin päivä. Yleensä vaan on niin, että 80% lahjakorteista ostetaan jouluviikolla yhden
iltapäivän aikana.

Nyt, kun meillä on hyvin toimiva verkkokauppa, niin selvästi miehet ostavat mieluummin sieltä. Varmaan verkkoakaupan yleistyessä lahjakorttienkin myynti siirtyy nettiin aina vaan enemmän.

torstai 24. marraskuuta 2011

Hampaat puhtaaksi tehokkaasti

Hankin itselleni uuden sähköhammasharjan, olin pessyt varmaan kymmenkuntavuotta ihan tavallisella harjalla, kun sähköhammasharjat aina hajosivat. Olin todella myönteisesti yllättynyt miten paljon sähköhammasharjat oli tässä ajassa muuttuneet.

Minun huonopuoleni on aina ollut liian voimakas harjaaminen. Harjaan niin tehokkaasti, että veri roiskuu ja hammasharja kestää käytössä korkeitaan muutaman viikon. Nyt tässä sähköhammasharjassa syttyy punainen valo, jos hankaan liikaa, se on ihan tosi tarpeellinen ominaisuus minulla. Yleensä sanotaan, että hampaita pitäisi harjata kaksi minuuttia. Se on niin pitkä aika aamukiireessä, ettei sitä koskaan tule tehtyä. Nyt, kun kone ilmoittaa nykäyksellä puolenminuutin välein, niin se kaksi minuuttia tulee tehtyä, kun se tulee helposti laskettua.

Ikinä ennen ei ole ollut niin hyvä ja puhdas olo suussa, kun tämän harjan jäljiltä. Sitä käyttää ihan mielikseen, kun puhtaus tuntuu niin mukavalta. Suosittelen muitakin kokeilemaan.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Myyjäiset kissakoti Kattilassa

Taas muistutan näistä eläinsuojeluasioista. Kissakoti Kattilassa järjestetään joulumyyjäiset sunnuntaina 27.11, osoitteessa Vanajantie 10. Samassa paikassa missä Kattila sijaitseekin ja ellei mitään poikkeustilannetta ole, niin varmaan kissoja pääsee moikkaamaankin.

Yleensä tässä vaiheessa syksyä alkaa kattien määrä lisääntyä,koska kesäkissat saadaan kiinni. Kattilan työhän on sitä, että kiltit vapaaehtoistyötekijät hoitaa ongelmaa, jonka ihminen itse on tehnyt. Jos ei aina vaan olisi niitä vastuuntunnottomia ihmisiä, jotka jättävät eläimensä heitteille ei Kattilaa edes tarvittaisi. Tosin Kattilassa on myös paljon kissoja, jotka tulevat suoraan omistajalta pitovaikeuksien takia. Kissa saa näin uuden mahdollisuuden, kenenkään ei tarvitse lopettaa tervettä, nuorta kissaa vaan sille etsitään uusi koti.

Myyjäisissä on arpajaiset ja paljon kivaa joululahjatavaraa myynnissä. Sieltä löytyy myös noita minun tekemiä joulukortteja. Niitä voi käydä ostamassa myös täältä hoitolasta, hinta on 3€ kpl ja se menee suoraan Kattilan hyväksi.

Marttojen keskustelu käsistä

Katsoin äsken tämän blogin kävijätilastoja ja huomasin, että Marttojen sivulta oli tullut vilkasta liikennettä blogiini. Pitihän minun käydä kurkistamassa mitä siellä tapahtui. Löysin kivan keskustelun käsien vanhenemisesta ja sieltä oli linkki blogin käsijuttuun. Olin oikein tyytyväinen, tuntuu hyvältä, että toiset naiset arvostavat blogiamme. Minä arvostan myös Marttoja, se on yksi hienommista naisjärjestöistä Suomessa.

Tuossa keskustelussa nostettiin esiin, että käsistä näkee parhaiten ihmisen iän. Kasvot saadaan kuntoon plastiikkakirurgin avulla, mutta käsiä on vaikea korjata. Käsiin tulee todellakin monenlaisia iän tuomia merkkejä. Iho ohenee, kuivuu ja löystyy, nivelet tulevat myhkyräisiksi ja kädet turpoaa helposti. Jos kädet ovat olleet paljon esillä auringossa, niin pigmenttiläiskät tulevat pahiten käsiin. Parasta olisikin pitää kesälläkin käsineitä, niin kuin 1800-luvun naiset, se hidastaisi vanhenemista paljon. Toisaalta vanhoissa käsissä on jotain viehättävää ja lämminhenkistä, niissä näkee elämisen jäljet. Tärkeää myös on, että kädet eivät ole kipeät. Jos nivelten myhkyrät on nivelrikkoa, niin ne voivat olla todella kipeät.

Minun heikko kohtani on aina ollut kädet ja ranteet. Tietysti työni on erityisen raskasta käsille ja sormille, mutta olen jo viisitoistavuotta sitten tiedostanut, että tarvitsen lomaa työstäni ihan pelkästään käsien levon takia. Onneksi olen kuitenkin vielä säästynyt enemmiltä kivuilta ja säryiltä.

Tein juuri äsken joulun asiakaskirjettä ja laitoin siihen lahjakorttitarjouksen parafiinikylpy käsihoitoon. Parafiinikylpy käshoito on aivan superihana hoito näin kylmään talviaikaan. Se sopii kaikille, mutta vanhemmille ihmisille se on aivan erinomainen, koska se helpottaa nivelkipuja. Moni asiakas jolla on nivelreumaa tai nivelkulumaa ottaa parafiinikylpy käsihoitoja sarjana talvella. Kerran viikossa otettuna noin 3-5 kertaa on auttanut monille koko talveksi.
Lahjakortti tarjous: parafiinikylpy käsihoito ja MultiVitamin käsivoide YHT. 79€ norm.99€

tiistai 22. marraskuuta 2011

Internetin ihmeitä

Minulla oli todella kiva ja työtäyteinen päivä maanantaina. Kävin Piikkiössä Mia Ruohomäen luona, häneen tutustui internet-markkinointikurssilla missä hän oli opettajana. Olen sen verran hidas oppinen, että ostin häneltä yksityisopetusta ja nyt moni asia aukesi. Tuskin itse alan mitään ihmeitä tekemään, mutta nyt ainakin tiedän mitä voin pyytää tehtäväksi.

Huomaatte varmaan, että sen verran palvelu on heti parantunut, että tästäkin blogista on linkki verkkokauppaan ja pääsette heti katsomaan kaikki hyvät Dermalogican tarjoukset. Moni asiakas on jo ehtinyt ihmettelemään, että onko sitä nettikauppaa olemassakaan. Kyllähän se on olemassa ja siellä on samat hyvät tarjoukset, kuin hoitolassakin on. Sen voin vakuuttaa, että nuo tarjoustuotteet on takuulla edullisin hinta mitä Suomessa on saatavissa. Ulkomaisista nettikaupoissa hinnat voi olla mitä hyvänsä, mutta suurin osa on kopiotavaraa. Pitäisi varmaan tehdä ihan oma postaus kopiokosmetiikasta, koska se on aina vaan yleisempää.

Mia Ruohomäki auttoi myös linkittämään blogejani toisiinsa. Harmi ettemme ehtineet vielä käydä läpi valokuvien siirtoa, kun unohdin kameran ja kuvat kotiin. Tarvitsisin ehdottomasti kuvia kissablogiin Hiirihelvetin hallitsijat. Sen teemme toisella kertaa.

Jos tarvitsette apua internet-markkinoinnissa voin todella suositella Ruohomäen Miaa.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Kalliita taxfree ostoksia

Katselin eilen taxfree-luetteloa josta voi tilata valmiiksi tavarat lentokoneeseen, kun lähtee matkoille. En ole vuosikausiin tutustunut taxfreen valikoimiin ja olin ihan hämmästynyt. Hinnat ovat vain nousseet verrattuna Dermalogican hintoihin siis taxfree kosmetiikka tulee paljon kalliimmaksi, kuin Dermalogica ja hintaero on viime vuosina kasvanut huimasti.

Edelleen kuulen monelta asiakkaalta, että hän ostaa kosmetiikkansa taxfreestä ja minä olen aina ihan kauhuissani, että miksi. Miksi valita kalliimpi ja huononpi vaihtoehto. Siinä minä huomaan etten ole myyjä, vaan hoitava kosmetologi, en ole osannut vakuuttaa asiakkaitani oikein. Nyt he menevät ostamaan mielikuvaa joka on osattu myydä heille oikein ja joka on näyttävästi ja myyvästi esillä.

Voin verrata Dermalogican hintoja Estee Lauderiin, Lancomeen, Sensaihin, tai muihin sen hintaluokan tuotteisiin. Päivävoide Lancomelta maksaa taxfreessä 45-70€ ja ne ovat aina 50ml pakkauksia. Dermalogican 50ml pakkaus riittää kaksi kertaa niin kauan, kuin vastaava koko muista merkeistä, koska se ei sisällä mineraalirasvoja ja pienenpi määrä vaikuttaa yhtähyvin, kuin isompi määrä muuta voidetta. Dermalogican päivävoide Intensive moisture balance 100 ml maksaa 85€ ja asikas käyttää sitä päivävoiteenna noin 5-6 kuukautta. Jos ostaa taxfreestä 50ml voiteen hintaan 45 €, sitä käyttää korkeintaan 2kk. Joudut ostamaan voidetta 135 € edestä, jotta se varmaan riittäisi saman ajan, kuin Dermalogican 100ml.

Sitten tulee myös se tosi asia, että kun ostat Dermalogicaa meiltä se on taatusti sopiva juuri sinun ihotyypillesi. Taxfreestä saat summamutikassa mitä sattuu. Kun kasvohoitosi meillä tehdään Dermalogican tuotteilla, niin sitä hoitovaikutusta jatketaan Dermalogican kotihoidolla. Jos kotihoito tehdään muilla tuotteilla se ei jatka kasvohoidon vaikutusta. Ostamalla meiltä kosmetiikkasi saat tuotteet, jotka tukevat toistensa vaikutusta, mutta taxfreestä tulee ostettua mitä sattuu, ellet sitten kerralla satsaa yhteen kokonaiseen sarjaan.

Ajattelee asiaa miten päin tahansa, Dermalogica tulee paljon halvemmaksi, kuin muu hyvälaatuinen kosmetiikka. Minä vaan en jotenkin osaa selittää asiakkaalle asiaa,niin että hän ei kokisi, että minä vaan myyn omiani. Koen myös vastenmieliseksi tyrkyttää kenellekkään mitään enkä myöskään haluaisi aina olla jankuttamassa, että osta nyt Dermalogicaa. Onkohan kenelläkään ehdotuksia miten saisin asiani kauniisti sanottua asiakkailleni?

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Eri ammattiryhmät kasvohoidossa

Olen aina ollut kiinnostunut kaikista tilastoista ja mielenkiinnolla ajattelen, että olisi kiva tehdä tilasto mistä ammattiryhmistä käydään eniten kosmetologilla. Tietysti se riippuu paljon kosmetologin omasta perhe-ja työtaustasta, paljonhan käy jotenkin tuttuja ihmisiä. Myös paikkakunnan työpaikoista ja palvelurakenteesta on paljon kiinni.

Jos ihan omia tuntemuksiani ajattelen, kun ei ole tilastoja saatavilla, niin meillä käy eniten opettajia asiakkaina. Sitä en osaa sanoa onko enemmän peruskoulunopettajia, ammattikoulunopettajia vai mitä. Kuitenkin kaikista koululaitoksista löytyy meidän asiakkaita. Terveydenhoitoalan henkilökunta on myös suuri asiakas ryhmä, paljon käy lääkäreitä ja hammaslääkäreitä. Erilaisten hoitajien osuus on myös suuri tai sairaalan muu henkilökunta, toimisto ja siivouspuoli.

Hämeenlinnassahan on paljon isoja tehtaita ja niistä käy iso asiakasryhmä, sekä tuotantopuolelta, että toimistotyöstä. Muutenkin toimistotyötä tekevät on suuressa osassa, paljon enemmän, kuin asiakaspalvelutehtävissä olevat. Itse taas olisin ensimmäiseksi ajatellut, että palveluammateissa olevat huoltaisivat ulkonäköään eniten. Tässä kuitenkin tulee esiin totuus kosmetologin hoidoista, että suurin osa asiakkaista kokee sen terveydenhoidoksi ja itsestään huolehtimiseksi. Ulkonäkö ei ole ensisijainen syy tulla kasvohoitoon ja syy ajatteluun on varmaan minussa ja Marissa, koska me ajattelemme näin ja teemme työtämme sillä mielellä.

Jos ajattelen ikääntyviä asiakkaitani, niin kaikki vanhimmat nuo yli yhdeksänkymppiset ihanat naiset ovat entisiä opettajia. Heille on yhteistä se, että he osallistuvat vielä vahanakin erilaisiin tapahtumiin ja seuraavat lehdistöä tarkasti. Myös terveydenhoitoalan ihmisiä on eläkeläisistä paljon ja paljon on myös eläkkeelle jäännetä yrittäjiä. Yhteenvetona voisin sanoa, ettei suuret palkat tee ihmistä itsensä hoitajaksi. Moni nainen säästää pienestä palkastaan määrä summan itseään ja hyvinvointiaan varten. Moni sanoo, että kun he eivät tupakoi eikä viihdy pubeissa, niin he voivat hoitaa itseään.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Hyviä keskuteluja asiakkaiden kanssa

Olen aina sanonut, että asiakaspalvelu on ollut minulle elämän yliopisto, olen niin paljon oppinut toisilta ihmisiltä. Tänäänkin kävin ihanan keskustelun yhden pitkäaikaisen asiakkaani kanssa, hän on käynyt hoidossani jo kahdeksankymmentäluvun alkupuolelta saakka. Vuosien varrella on huomattu, että lukeminen on kummallekin tärkeä harrastus. Hän itse on sitä ikäluokkaa, että muistaa vielä sota-ajan ja lukee myös mielellään sotakirjoja ja elämäkertoja.

Tänään sain taas loistovinkin, hän kertoi lukeneensa Stella Polaris kirjan ja minä en edes tiennyt, että siitä oli hiljattain tehty kirjakin. Stella Polaris ei varmaankaan sano yhtään mitään suurimmalle osalle asiakkaistani. Se on jatkosodan aikaisen operaation nimi,joka tehtiin , että Suomen päämajan tiedustelutiedot saatiin turvaan Ruotsiin ettei Neuvostoliitto saisi niitä käsiinsä. Suomen sodan aikaista tiedustelua johti Aladar Paasonen, joka on jäänyt aika mystiseksi hahmoksi. Hän oli myös Mannerheimin hyvä ystävä ja kirjoitti Marsalkan muistelmat neljäkymmentäluvun lopulla Sveitsissä, toinen kirjoittaja oli Heinricks.

Olen tosi kiitollinen kirjavinkistä joka oli minulle erittäin tärkeä ja saan hyvän kirjan viikonlopuksi. Samaisen rouvan kanssa keskustelemme aina Suomen vanhoista kulttuurisuvuista joista on nyt paljon ilmestynyt muistelmia ja elämäkertoja. Esimerkiksi Elsa Haavio-Mannilan koottu kirjeenvaihto oli kummallekin elämys. Olen saanutkin häneltä runsaasti kirjavinkkejä vuosien varrella ja olen taas itse yrittänyt levittää niitä muille kirjaharrastajille. Olen myös suunnitellut, että tekisin tuohon blogin sivuun listaa niistä kirjoista joita suosittelen, niin muutkin saisivat vinkkejä. Pidän itse kovasti, jos saan kirjasuosituksia jostain, niin sehän voisi olla hyvä lisäpalvelu tähänkin yhteyteen. Nyt pitää vaan bloggauskurssilla kysyä Kortesuon Katleenalta, että miten se tehdään, itse kun olen aika tumpelo ymmärtämään noita Bloggerin neuvoja?

Bloggauskurssi

Huomenta hyvät lukijat! Teen tätä postausta bloggauskurssilla ja harjoitukseksi. Olemme Hämeenlinnan Seudun Yrittäjänaisten järjestämällä kurssilla Verkatehtaalla uudistuneessa Verka&Sarka ravintolassa. Ajankohtana tämä on ihan epäinhimillinen kello 7.30-9.30, minulle joka olen kaikkea muuta, kuin aamuihminen. Onneksi voimme ostaa ravintolasta ihanan aamupalan ettei tarvitse kotona laittaa mitään. Kurssin vetäjänä toimii Katleena Kortesuo, niin kuin aikaisemminkin olen kertonut. Katleena on niin ihanan luovatyyppi, että saa meidät virkistymään heti aamutuimaan. Toivoisin, että kaikki pienyrittäjät hyödyntäisivät sosiaalisen median mahdollisuuksia tiedon jakamisessa. Itselläni bloggauksen aloittaminen lähti ajatuksesta, että omaan pitkän ammattikokemukseni myötä, niin paljon tietoa työstäni, että sitä pitäisi päästä jakamaan ettei se menisi hukkaan. Nykyajan ihminen haluaa ja tarvitsee tietoa ennen ostopäätösten tekoa ja sitä on totuttu hakemaan verkosta. Omassa blogissani haluan jakaa puolueetonta tietoa ihonhoidosta ja niistä menetelmistä mitä kosmetologi käyttää työssään. Ilokseni oma blogini on täyttänyt tavoitteet ja asiakkaani ovat löytäneet sen. Yllätyksekseni on käynyt ilmi, että myös kosmetologiopiskelijoita on lukijoina paljon. Se on minulle erityisen mieleistä, koska haluankin auttaa nuoria pääsemään kiinni tähän ammattiin, josta olen itse aina nauttinut. Täällä kurssilla on, niin kiva fiilis, että se energisoi tekemään aina vaan enemmän oman blogini eteen. Minulle tämän kurssin päätarkoitus on ollut perustaa kissablogi ja nyt se onkin jo auki. Kissablogin nimi on Hiirihelvetin hallitsijat ja sen osoite on hiirihelvetti.blogspot.com. Kuvia en vielä osaa sinne laittaa ja kuvat tulee olemaan suuressa osassa siinä blogissa. Tottakai minä haluan laittaa kuvia suloisista karvalapsistani. Valokuvia olen jo pitkään ottanutkin sitä tarkoitusta varten, mutta se onkin aika vaikeaa, kissat eivät todellakaan pysy kauaa paikoillaan. Jösse varsinkin on sen verran epäluuloinen kaikkea kohtaan, että hän hermostuu heti, kun tulen kameran kanssa lähelle. Ensi viikonloppuna mieheni saa ryhtyä IT-tuekseni ja auttaa kuvien siirtämisessä blogiin. Suosittelen lämpimästi, että jos teillä on vähänkin halua kirjoittaa avatkaa oma blogi teitä kiinnostavasta aiheesta.

torstai 17. marraskuuta 2011

Taideharrastuksia lapsille

Kävin viime viikolla Hämeenlinnan Taidemuseolla katsomassa kuvataidekoululaisten näyttelyä. Näyttelystä tuli hyvä mieli ja itsellekin tunne, että olisi kiva tehdä jotain käsillään. Olen usein asiakkailtani kuullut, että noihin kuvataidekouluihin ei ole ollenkaan helppo päästä, koska niitä on niin vähän. Minusta se on suuri sääli, että jos lapsella on intoa taideharrastuksiin, niin ei ole mahdollisuutta sitä harrastaa. Kaikkihan on rahasta kiinni, Vanajaveden Opisto ja Arx ei yksinkertaisesti saa tarpeeksi rahoitusta, että se riittäisi joka paikkaa. Myös tilat tuottaa ongelmaa, koska homeongelmat on karsinut monta pitopaikkaa pois.

Minusta tuntuu, että urheiluun löytyy rahotusta paljon helpommin. Nykyään hehkutetaan lasten liikuntaa niin paljon, että jääkö kaikki muu harrastus jalkoihin. Liikuntahan on ilman muuta hyvä asia, mutta myös nämä taidelajit ovat tärkeitä. Ajattelen aina omakohtaisesti, että mitä minunkaltaiseni pienikokoinen tyttö löytää harrastuksia nykypäivänä. Oma ruumiin rakentteenikaan ei ole kovin urheilullinen, enkä koskaan ollut siinä hyvä. Koin kouluaikana, vain epäonnistumisia ja opettajien ärsyyntymistä omista suorituksistani. Liikunta tunnit oli piinaa, niin kuin monelle ikäluokkani edustajalle.

Minun vapaa-aika koululaisena kului täysin kirjojen parissa, ja sehän katsottiin 70-luvulla laiskan ihmisen harrastukseksi. Onneksi oma perheeni oli aina harrastanut lukemista, käsitöitä ja piirtämistä niin sain kotoa kannustusta. Jos tänäpäivänä ainoastaan liikunta hararstukset on hyväksyttyjä ja ne saavat rahoitusta, niin moni lahjakas nuori jää ilman harrastusta.

Tietysti, kun minulla ei ole omia lapsia on helppo olla viisas, mutta minusta harrastusten arvo pitäisi olla yhteneväinen . Ei saisi pistää vastakkain urheilua ja taidetta ja ohjata rahoitusta ainoastaan liikuntaan.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Muista hoitaa myös kaula

Eilen kirjoittelin kasvohoidosta kaulan alueelle ja nyt muistutan, että kotihoidonkin pitää ulottua kaulalle. Aina, kun ihoa hoidetaan kotona, kannattaa riisua pusero pois ja olla korkeitaan rintaliivisillään. Jos pusero jää päälle, niin kaulusta tulee aina varottua ja kasvohoito ei ylety kaulalle ja decolteelle.

Aina, kun kasvot pestään pesu tulee ulottua solisluille saakka. Kosteuttava hoitosuihke on hyvä sumuttaa ihan rintoihin saakka, koska rinnatkin tarvitsevat kosteutta ja hoitoa. Kaikki kasvohoitotuotteet pitää levittää aina decolteelle saakka. Dermalogicalla ei ole mitään erillisiä kaulanhoitotuotteita, koska samat tuotteet sopii aina sekä kasvoille, että kaulalle. Kaikkista tehokkain tuote kaulan rypistymiselle on Extra Firming Booster 78€. Se on tehotiiviste mikä levitetään hoitosuihkeen päälle ja se käy silmienympärille, kasvoille ja kaulalle.

On erittäin suositeltavaa, että vähintään kerran vuodessa käytetään pullollinen Extra Firming Boosteria. Jos kokee kaulan erityisen ongelmalliseksi, niin silloin kannattaa käyttää Extra Firming Boosteria jatkuvasti kaulalle, vaikka kasvojen alueen tehotippoja vaihdetaankin tilanteen mukaan.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Kasvohoito jatkuu aina kaulalle ja decolteelle saakka

Decoltee voi olla vieras nimitys monelle, koska se on lainasana varmaankin ranskankielestä. Se tarkoittaa aluetta kaulan ja rintojen välissä, tuossa solisluiden kohdalla. Aina silloin tällöin uusi asiakas aikaa varatessaan sanoo, että haluaa kasvohoidon joka ulottuu kaulalle ja dekolteelle asti. Meille se on itsestään selvää, että kasvohoito ulottuu myös näille alueille. Ainoastaan nuorten teinipuhdistus tai miesten kasvohoito loppuu leuan alaosaan.

Nuorilla panostetaan ihonpuhdistukseen ja silloin puhdistustarve ulottuu leuan alle, harvoin kaulalla on ongelmia. Miehillä taas kaulan alueella on niin paljon partakarvaa ja sänkeä, ettei sen hierominen tunnu miellyttävältä. Tiedän, että syy siihen miksi uusi asiakas pyytää näin perustuu hänen kokemuksiinsa. Valitettavasti hyvin usein lyhyestä, yksityisestä koulusta valmistuneet kosmetologit eivät osaa, kuin kasvohieronnan. Heidän koulutuksessaan harvoin opetetaan jatkamaan kasvohoitoa kaulalle saakka. Tämä on myös suuri vääryys näitä kosmetologeja kohtaan, että he ovat tavallaan saaneet vailinaisen opin. Tiedän monta nuorta juuri valmistunutta kosmetologia, jotka ovat pyytäneet toista kosmetologia opettamaan heitä jatkamaan hierontaa pidemmälle. Tämä taas puoltaa sitä ettei kannata valita yksityistä koulua.

Kasvohoidon pitää ehdottomasti jatkua kaulalle ja dekolteelle, koska ne alueet kaipaavat hoitoa ihan samoin, kuin kasvotkin. Kaula rypistyy ja kuivuu paljon helpommin, kuin kasvot, joten se vaatii myös tehokasta hoitoa. Dekolteealue taas usein kärsii eniten auringosta ja vaatii siksi tehohoitoa. On myös tärkeää, että hieronta jatkuu decolteelle, koska vasta silloin kasvohieronnan vaikutus tehoaa kunnolla. Liikkeelle lähteneet nesteet pitää pumpata kainaloiden ja leuan alustan imusolmukkeisiin puhdistumaan. Hartiahieronnalla aloitettu kasvohoito rentouttaa myös tehokkaasti. Kun verenkierto vilkastuu jo heti aluksi isoissa hartialihaksissa, niin lihasjännitykset laukeaa jo hoidon alussa.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Hiirihelvetin hallitsijat

Nyt on uusi blogini jo viittä vaille valmis. Perjantai aamuna meillä oli Katleena Kortesuon bloggaus-kurssi ja maneitä oli kahdeksan yrittäjänaista paikalla. Aamu oli todella luova ja energisoiva, vaikka ajankohta 7.30-9.30 tuntui aluksi kamalalta. Minä en todellakaan ole aamuihminen.

Olin jo pitkään miettinyt, että haluaisin kirjoittaa enemmän kissoistani. En kuitenkaan halua niitä sekottaa tähän yritykseni blogiin, koska ne kuuluu minun vapaa-aikaani ja kotielämään. Kissat on myös aihe joka saattaa herättää vihaa ja ärsyyntymistä monissa. Siksi on parempi, että he seikkailevat ihan omassa blogissaan, jotta ihminen voi valita haluaako seurata kissojeni ajatuksia vai ei.

Olen itse lukenut todella paljon kissablogeja ja minulla on tarkka mielikuva siitä, millainen oma kissablogini on. Eriasia on osaanko tehdä sellaisen, kun haaveilen, mutta yritän ainakin. Siinä blogissa tulee olemaan kuvia paljon ja niitä olenkin jo ottanut etukäteenkin. Sen olen jo huomannut, että kissat ovat tosi vaikeita kuvattavia, koska ne ei ole hetkeäkään paikallaan. Omat kissani sentään joskus pysähtyvät, mutta äitini kolme pentukissaa ovat aivan mahdottomia.

Blogin nimi on Hiirihelvetin hallitsijat, mutta en anna vielä sen osoitetta, koska etusivu ei ole ihan vielä valmis. Laitan kuitenkin heti osoitteen lukijoilleni, kun avaan blogin ja laitan sen myös tuohon viereiseen blogilistaan. Lupaan myös, että blogini avataan marraskuun loppuun mennessä.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Suomalaisten yleinen iho-ongelma on couperosa

Kirjoitan vielä lisää couperosasta, kun harmittaa etten ole aiemmin hoksannut kertoa siitä tarpeeksi, enkä ole kertonut ollenkaan, että Nanolift-kasvohoito on siihen tehokas apu. Couperosa on yksi tyypillisimpiä suomalaisten iho-ongelmia, johtuen meidän rankasta ilmastosta. Laajentuneet pintaverisuonet johtuu lämmönvaihteluista ja liian rajusta ihon kohtelusta.

Normaalissa huoneenlämmössä pintaverisuonet ovat laajentuneet ja niiden verenkierto on hyvä. Kun mennään ulos parinkymmenenasteen pakkaseen pintaverisuonet eivät pystykkään supistumaan niin nopeasti ja joku aina jää pysyvästi laajentuneeksi. Tätä, kun toistetaan usein, alkaa laajentuneita verisuonia olla niin paljon, että ne näkyy sinipunaisena verkkona. Yleensä niitä tulee nenään ja poskille.

Ohut ja kuiva iho saa nopeiten laajentuneita suonia ja monet harrastukset edesauttaa niitä. Talviurheilulajit, hiihto, laskettelu ja muut pakkasulkoilu aiheuttaa myös couperosaa. Urheiluponnistuksesta kuumissaan oleva iho on erittäin altis pakkasen aiheuttamalle rasitukselle. Yleensä couperosa iho punoittaa voimakkaasti ulkoillessa ja saunan jälkeen ja tämä koetaan kiusalliseksi ja joskus se on suorastaan kivuliasta. Jos ihoa vielä hoidetaan huonosti tai käytetään liian voimakkaita aineita tilanne vaan pahenee.

Hyvillä kotihoitotuotteilla ja kasvohoitosarjalla saadaan punoittelu hillittyä. Yleensä ensimmäinen kommentti uudelta asiakkaalta, joka aloittaa säännöllisen hoidon on se, että iho ei enää punoita.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Tehokas hoito couperosalle

Paljon uusia ajatuksia on tullut mieleeni, kun olen keskustellut tämän internet-markkinointikurssin muiden yrittäjien kanssa. Yksi miehistä alkoi kysellä Nanolift hoidosta, kun hänen vaimollaan on paha couperosa. Couperosa oli ilmeisesti sen verran suuri suru vaimolle, että mieskin oli selvillä miten paljon se kiusasi. Hän kysyi voisiko Nanolift hoito auttaa couperosaan, vai onko se ainoastaan vanhenevalle iholle ryppyhoito.

En ollut asiaa koskaan oikein miettinyt tältä kantilta, koska minulle itselleni oli itsestään selvää, että vanhenevan ihon ohentumista ja couperosaa hoidetaan samalla mekanismilla. En ole siis koskaan erityisesti hehkuttanut, että Nanoliftillä saa hyviä tuloksi couperosaan, kun en vain ole tullut ajatelleeksi, että se on niin paha ongelma. Nykyään, kun hoidan melkeimpä samoja asiakkaita koko ajan, hyvin harvoin tulee uusi asiakas minulle , niin ei heillä ole enää couperosaa, kuin nimeksi. Eli säännöllisellä hoidolla se on täysin voitettu iho-ongelma.

Nanolift on ihan erinomaisen hyvä menetelmä hoitamaan couperosaa, koska sillä saadaan iho vahvistumaan. Jos minulle nyt tulisi kolmikymppinen asiakas, joka kärsii couperosasta olisi aika helppo saada couperosa rauhoittumaan ja sen lisääntyminen loppumaan. Nanolift kasvohoidon hoitotuotteet vaan vaihdetaan couperosaihon tuotteiksi. Nythän Dermalogican Redness Relief voide kotikäyttöön on uudistunut ja sen teho tuplaantunut. Nyt, kun vielä opin paremmin käyttämään tietotekniikkaa, niin tästä kohtaa pitäisi olla linkki verkkokaupan Redness relief voiteeseen, niin asiakas näkisi heti mitä se on. Odottakaa, nyt hetki vielä, kyllä senkin opin.

Meillä on siis erittäin hyvä menetelmä couperosa ihon hoitoon, minä en vaan ole hoksannut sitä mainostaa. En usko, että mikään muu tämän hetken menetelmä auttaa niin selkeästi couperosaan, kuin Nanolift.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Kymmenentuhatta lukijaa

Varmaan olette huomanneet, että kymmenentuhannen lukijan raja on rikottu. Joulukuun ensimmäinen päivä tulee vuosi siitä, kun avasin Purkkiarmeijan komentajan. Silloin haaveilin, että saisin edes muutaman sata lukijaa. Matkanvarrella tietysti nälkä on kasvanut ja teidän, että kymppitonni on aika pieni määrä. Kuitenkin se on pienen firman blogiksi ihan erinomainen saavutus. Olenhan koko ajan kirjoittanut tätä asiakkailleni ja ihonhoidosta kiinnostuneille, eli se on rajannut lukijakuntaa paljon. Miehethän ovat tyypillisempiä blogien lukijoita, kuin naiset ja aika harva mies varmaan on blogini vakio lukija.

Katsotaan mitä saan aikaiseksi kissablogillani, niitähän on Blogilista.fi mukaan lähes 5000. Tosin mikään niistä ei kerro meidän kissoista, jotka ovat tietysti ihan ainutlaatuisia. Itsehän luen paljon blogeja, melkein joka ilta nukkumaan mennessä iltalukemiseni on nykyään blogit. Yöllä jos herään, enkä saa unta luen kissablogeja. Niistä tulee tosi hyvä mieli, yleensähän aamuyön valvominnen on todella ahdistavaa ja kaikki asiat näyttää pahalta. Tässä keski-iässä on vielä enemmän niitä öitä, kun valvottaa, niin kissablogit on todella hyvänmielen lukemista.

Yleensä kissablogeissa on ollut vuoden aikana noin kymmenentuhatta lukijaa, eli samassa pyöritään, kun tämä Purkkiarmeijan lukijatkin. Tosin nyt osaan hyödyntää enemmän blogilistaa ja tuttuja bloggaajia, kun Purkkiarmeijaa aloittaessa, sehän ilmoitin blogilistalle vasta kesällä.
Kissablogiin tulee lukijoiksi muut kissaihmiset, varsinkin, kun itse mielelläni käyn kommentoimassa muiden juttuja. Sitten kun se kissablogi on auki, listaan sinne muut kivat kissablogit ja siihen liittyvät blogit, niin saatte te muutkin aamuyölukemista

torstai 10. marraskuuta 2011

Innolla internettiin

Olen moneen kertaan hehkuttanut tuota internet-markkinoinnin kurssia, kun olen sieltä niin paljon oppinut. Kyse ei ole pelkästä markkinoinnista, vaan olen saanut monia luovia ideoita. Taas kerran toteutui se, että kun vaan viitsii lähteä muiden yrittäjien mukaan niin jaettu tieto aina tuottaa jokaiselle hyvää.

Tänään suunnittelimme Nanolift hoidolle omat kotisivut ja olen nyt tehnyt Nanoliftistä rekisteröidyn tavaramerkin. En vaan osaa laittaa vielä sitä TM merkkiä Nanolift sanaa tietsikalla, mutta enköhän senkin opi. En ollut aiemmin ajatellut miten iso juttu voisi olla, että olen kehittänyt oman hoidon, joka vielä osoittautunut äärettömän tehokkaaksi. Nanoliftin kotisivuille saan kaiken tiedon hoidosta, mitä ei nyt vielä ole kirjallisena ollut missään. Nanoliftin kotisivut avataan parin viikon sisällä, niin ilmoittelen niistä heti, kun ne on auki.

Perjantaina alkaa yrittäjänaisten bloggaus kurssi jota vetää Katleena Kortesuo ja siitäkin olen ihan intoa piukassa. Aion nimittäin avata vielä uuden blogin. Se tulee olemaan kissojamme varten ja he voivat siinä ottaa kantaa maailman menoon. Hertta on aika nasevasanainen tyttö ja uskaltaa ottaa kantaa politiikkaan, presidenttipeliin, Natoon yms. Pikkupojat säestää parhaansa mukaan, Jösse haluaa kertoa ruuasta ja syömisestä ja Valtsu voi jutustella urheilusta yms.turhasta. Blogin työnimi on Punanenäisten klaani, mutta se voi vielä muuttuakin. Siitäkin kerron heti, kun blogi on lukukunnossa.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Vanhat naiset kunniaan

Menen tänään vielä internet-markkinoinnin kurssille ja tarkoitus on tehdä kehittämääni Nanolift-kasvohoitoa varten omat kotisivut. Olen eilen ja nyt aamulla etsinyt kuvia sivustoa varten kuvapankista josta saa ilmaisia kuvia ottaa. Kuvia on tuhansittain hakusanoilla kasvohoito, ikääntyvän ihonhoito yms, mutta kaikki kuvat on nuorista naisista.

Olen ihan ärsyyntynyt, en voi laittaa Nanoliftin kotisivuille kaksikymppisiä tyttösten kuvia, sehän olisi jo pilkkaa asiakkailleni. Ryppyhoitoihin liittyvissäkin kuvissa parikymppinen tyttö rypistelee otsaansa tai tiirailee silmänympärysryppyjä. Ehkä se toimisi jenkeissä, mutta ei meillä. Varsinkin, kun itse olen aina vastustanut turhaa ryppyjen "kyttäämistä". Enkä missään tapauksessa ala tekemään Nanolift menetelmän ryppyhoitoja alle 35-vuotiaille.

Onhan nykyää jo monella kosmetiikkafirmalla yli 50-vuotiaita naisia malleinaankin ja minusta he ovat kauniita. Otsikkossa käytin sanaa vanha ihan provosoidakseni, en missään tapauksessa pidä viisikymppistä naista vanhana, mutta niin kuin tiedätte parikymppisten mielestä sitä olemme.

Eipä tässä muukaan auta, kuin jatkaa etsimistä, eiköhän jotain kuvia löydy. Joka tapauksessa on kiva, että saan omat nettisivut hoidolle ja siltä pohjalta voi sitten tehdä paperiesitteitäkin. Nyt meillä on ihan liian vähän tietoa Nanoliftistä annettavaksi asiakkaille. Syyhän on siinä, että menetelmä on minun kehittämä ja olen alkanut tehdä hoitoa ennen, kuin edes ajattelin, että asiakkaatkin kaipaisivat muuta tietoa, kun minun suusanallinen selitykseni. Siinä taas huomaa, etten oikein vieläkään osaa olla kaupallinen, en oikein kehtaa" leuhkia" , että hoito on oma keksintöni.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Mitä tehdä miiliumeille?

Miiliumeja sanotaan kansankielellä luufinneiksi ja se onkin ihan kuvaava nimi. Kysymyshän on kovista luunvaaleista pallukoista ihon alla. Miiliumin syntymeganismi on sellainen, että ihohuokosesta vuotava tali ei pääsekään ulos huokosen suulta, vaan jää talitulpaksi siihen. Tapahtuu siis samalla tavoin, kun finninkin synnyssä, mutta miilium ei tulehdu ja talipallo kasvaa pikkuhiljaa suuremmaksi ja suuremmaksi.

Usein on kysymys liian kuivasta ihosta, kun tali ei normaalisti pääse valumaan iholle. Huokosen suu on kuivuuden takia kireä, tai sitä peittää keratisoitunut kuollutsolukko kerros. On kuitenkin ihmisiä joilla on todella voimakas taipumus miiliumeihin ja tällöin ne usein tulee silmien lähelle. Sitä ei ole pystytty selittämään, miksi joidenkin iho toimii tällätavoin. Kokemukseni myötä olen huomannut, että yleensä näillä henkilöillä on kuiva iho ja kosteuttavilla hoidoilla ja ihonhoitotuotteilla on miiliumeja hillitsevä vaikutus.

Jokaiselle tulee silloin tällöin miiliumeja ja niitä ei pitäisi lähteä poistamaan itse. Hoitolassa me otamme ne pois kasvohoidon yhteydessä. Ensin kuorinta aine poistaa suurimman osan kuolleesta solukosta, jolloin miiliumin "kuoriosa" ohenee. Sitten teemme kertakäyttöneulalla reijän miiliumiin ja puristamme sen ulos ihomatoraudalla. Hiukan kivuliastahan miiliumien poistaminen on, mutta muutakaan konstia niille ei ole. Itse ei kannata yrittää poistoa, koska kotikonsteissa ei ole tarpeeksi tehokasta kuorintaa, joka helpottaisi poistoa. Myös puristaminen omista kasvoistaan on niin vaikeaa, että siinä syntyy, vain muuta vahinkoa. Liian kovakourainen käsittely aiheuttaa katkenneita verisuonia tai pysyvästi laajentuneita huokosia. Joskus miiliumit lähtee myös itsekseen, kun jaksaa vain odotella. Itsestäni kuitenkin tiedän, että se pieni talimöykky vaivaa niin ,että sormet on siinä koko ajan ja aina se tuntuu häiritsevältä, kun pesee tai meikkaa kasvojaan.

Ei kannata turhaan harmitella miiliumeja, vaan varaa aika kasvohoitoon, niin tehdään juuri sinulle sopiva ihonhoitosuunnitelma ettei miiliumeja syntyisi lisää ja puhdistetaan jo syntyneet pois.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Ekaluokkalaisia naapuriin

Viime viikolla luin Hämeen Sanomista, että hoitolamme saa uusia naapureita. Tuomelan koulu on lähdössä evakkoon homeongelman takia ja eka/tokaluokka siirretään vanhaan kirjastotaloon meitä vastapäätä.

Vanha kirjastotalo on aivan upea rakennus, onhan se entinen kirkko. Voin sanoa, että harvassa kauneushoitolassa on niin kauniit näkymät odostustilan ikkunasta, kun meillä on. Puisto on kaunis ja hyvin hoidettu kesällä ja vanha kirjastotalo on, kuin satulinna. Varsinkin talvipakkasella ja lumiseen aikaan talon kivipinta jotenkin jäätyy tai huurtuu ja koko talo kimaltelee.

Olemmekin Marin kanssa jo ehtineet miettiä, että mitä toimintaa taloon tulee, kun Suomen Yrittäjä Opisto siitä muutti pois viime kesänä. Talohan on aika erikoinen eikä sovellu moneenkaan käyttöön ja suojelukohteena remontointi on rajallista. Hienoimmalta ratkaisulta kuulostaisi, että ortodoksinen kirkko kunnostaisi sen uudestaan kirkoksi, mutta kaikki on rahasta kiinni.

Koululuokat kuulostaa hyvältä väliaikaisratkaisulta, mutta liikenne ongelmat mietityttää. Tarkoitus on, että linja-autot lähtee Tuomelan koululta aamuisin ja tuo porukan meille päin ja sama iltapäivällä toisin päin. Moottoritien kate työmaa on selvästi lisännyt liikennettä meidän kulmilla, jopa ruuhkaan asti, niin voi olla aika haastavaa saada vielä päivittäin useita busseja lastattavaksi muiden autojen keskelle. Eiköhän kuitenkin sopu sijaa anna ja hyvä, että löytyi tällainen vaihtoehto homeongelmien hoitamiseen. Meille taas on ihan kiva saada pieniä ihmisiä naapuriksi.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Hiirihelvetti pahenee

Mielenkiintoinen sunnuntai takana. Meillä senkun hiiret juhlii ja isäntäväki on hermoromahduksen partaalla. Kannattaa myös huomioida, että talossamme asuu yhdeksän (9) kissaa ja kukaan ei vastusta hiirien maihinnousua.

Nyt, kun olemme olleet kaukaa viisaita ja sulkeneet poikien huvilan jo ennen pimeän tuloa, niin hiiret tulee sisään omin jaloin. Lauantai iltana myöhään, Valtsu sai hepulin keittiössä ja painatti tuhatta ja sataa yläkertaan, joku tumma suussaan. Hoksasimme, että keittiön roskiskaapin ovi oli saatu auki ja ilmeisesti siellä oli taas ollut hiiri, niin kuin monena talvena ennenkin. Itse, kun olen maalla elännyt ikäni, niin en osaa hiiristä niin hermostua, mutta puolisoni, kaupunkilaispoika, saa aina inhoshokin ja vaatii hiirtä äkkiä ulos huushollista.

Nyt pikkupojat linnoittautui yläkerran makuuhuoneeseen ja kuulimme kuinka ne jaakasivat jotakin. Ajattelimme, että tehköön nyt selvää hiirestä, niin me käymme sitten korjaamassa ruumiin. Valitettavasti Herttaa ei kiinnostanut hiirten pyydystäminen yhtään ja jäi alakerran kiipeilypuuhun nukkumaan. Hertta on kuitenkin fiksuin ja nopein pyydystäjä talossamme. Jossain vaiheessa makuuhuoneessa tuli hiljaista ja ajattelimme mennä puolenyön maissa nukkumaan. Olin jo ollut sängyssä hetken, kun aloin ihmetellä miksi pojat tuijottaa lumoutuneena katonrajaan verhotangon korkeudelle. Heilutin verhoa hiukan ja siellähän se hiiri roikkui verhossa, verhotangon luona. Silloin tätä naista vietiin ja mieheni tuli perässä, tuossa luolassa ei kyllä nukuta missä hiiret ja kissat juhlii.

Pelkureina vetäydyimme vierashuoneeseen nukkumaan ja vedimme oven kiinni. Toivoimme, että aika hoitaa ongelman ja aamulla tilanne on ratkaistu. Yö meni hyvin, vaikka selät oli aamulla jäykkänä, oli kai vieraita varten ostettu hiukan halvempi patja, joka ei herrasväen selälle oikein sopinut. Jösse nukkui nyt vuorostaan alakerran kiipeilypuussa, mutta Hertta ja Valtsu nakotti keskittyneenä yläkerran aulassa. Vähän huonekaluja siirtelemällä hiirulainen sai liikettä ja oli pakko todeta, että ongelma on ennallaan. Nyt meidän oli pakko puuttua asiaan, eihän me voida mennä hiirtä pakoon koko päivää.

Vieressä oli parvekkeen ovi ja ajattelimme ajaa hiiren sinne, niin pääsisi raukka vapaaksi. Nyt, kun näimme hiirulaisen niin se vaikutti oikein sympaattiselta ruskealta metsähiireltä. Raukka oli aivan peloissaan ja sitä tuli todella sääliksi. Avasimme parvekkeen oven, jos se älyäisi juosta viileän ilman suuntaan. No, eikös koko verenhimoinnen kissalauma mennyt parvekkeelle, pikku Jösse joukon jatkona. Päätimme, että kissat teljetään makuuhuoneeseen, kosk a ei hiiri uskalla liikkua, kun ne pyörii ympärillä. Kannoin Hertan ja Valtsun makkariin ja hain Jössen parvekkeelta. Voi, sitä poika raukkaa, se tärisi jännityksestä ja pelosta, kun se ei ennen ole ollut parvekkeella, sitäkin reppahousua kävi sääliksi. Kovasti se yritti kanssa metsästää, kun muutkin sitä teki. Heti sen massukin meni sekaisin ja piti juosta vessaan, kun tilanne oli niin jännä. Hätistelimme varmaan puolituntia hiirulaista, kun se yritti pysytellä piilossa patterin takana. Lopulta saimme sen parvekkeelle ja ainakin se näytti ihan vahingoittumattomalta, joten kai se lähti elelemään takaisin perheensä luo.

Huvittavan surullista oli, että huonekaluja siirrellessä löysimme kukkapöydän alta Jössen viimeisen ruokapiilon. Silloinhan, kun Jösse neljä vuotta sitten muutti Kattilasta meille Valtsun kanssa, niin se piilotteli ruokaa. Raukka oli niin traumatisoitunut nälkäisestä lapsuudestaan, että vuoden verran putsasimme sen ruokapiiloja milloin mistäkin. Meillä ei ilmeisesti kovinkaan hyvin siivota, koska kukkapöydän alla oli kuivamuona raksuja iso kasa. Uskoisin, että ne oli menneiltä ajoilta, koska en ole vuosiin enää nähnyt Jössen jemmailevan ruokia.

Huomautan, ettei asia jää epäselväksi, siis tämä hiirihelvetti vallitsee kotonani maalla, hoitolassa ei hiiret vilistele.