Olen taas innostunut lukemaan Venäjän historiaa ja varsinkin Romanovien vaiheita. Luin uudestaan Alma Virubovan kirjan jossa hän kertoo elämästään tsaaritar Aleksandran hovineitinä. Hämmästyttävää miten aika muuttaa lukukokemusta. Kun luin kirjan ensimmäisen kerran noin 20-vuotta sitten, se teki minuun syvän vaikutuksen. Nyt se vaikutti lähinnä naiviilta henkilöpalvonnalta.
Kirjassa oli paljon valokuvia, ja olen nykyään entistä enemmän kiinnostunut ihmisen ulkonäön suhteesta hänen persoonaansa. Tsaaritar oli yksi maailmanhistorian vaikutusvaltaisempia naisia, hän pystyi vaikuttamaan heikon puolisonsa Nikolai II:sen kautta miljoonien ihmisten elämään.
Häntä voisi pitää valokuvien perusteella klassisen kauniina naisena. Kuitenkin saan valokuvista vastenmielisen käsityksen hänestä ihmisenä. Alma Virubova vakuutti kirjassaan, miten hieno ihminen Aleksandra oli, hiukan ujo vaan. Minusta valokuvat kertoi kopeasta ja kylmästä naisesta, joka ei hymyillyt koskaan.
Nykypäivän median ja viestinnän aikoina, varmaan olisi kiinnitetty huomiota hänen esiintymiseensä kuvissa. Ammattilaiset olisivat auttaneet häntä luomaan hyvän kuvan itsestään lehdistössä. Satavuotta sitten näistä asioista ei vielä kunnolla tiedetty, ja tsaaritar parka sai rauhassa musertaa Romanovien valtaa epäempaattisella esiintymisellään. On vaikea sanoa kumpi hänestä on totuus, se mitä valokuvissa näen, vai se mitä hänet tunteneet sanovat.
Kuitenkin taas vakuutun siitä, että ihmisen ulkonäkö koostuu todella monesta asiasta. Se miltä ihminen näyttää, jää aina sen varjoon miltä ihminen vaikuttaa. Tämä taas tukee ajatustani siitä, että ihmisen luonne merkitsee ulkonäössä enemmän kuin se, että onko esimerkiksi nenä iso vai pieni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti