torstai 30. kesäkuuta 2011

Liisa Sausolta upeat käsineet

Olin alkuviikosta kaupungilla, ja näin yrttäjäkollegani Sauson Liisa. Olikin kiva tavata pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Liisa kertoi muuttaneessa takaisin Hämeenlinnaan, ja on taas mukana luomassa positiivista virtaa kaupungin yrityselämään.

Liisa Sauson käsineet ovat maankuulluja, ellei jopa maailmankuulluja. Liisa on upea esimerkki käsityöläisestä, joka on omalla huolellisella työllään, ja osaamisellaan luonnut menestyvän yrityksen. Sausojen suku on Suomessa tehnyt käsineitä useamman sukupolven, ja hienoa, että Liisa on jatkanut perinnettä. Voin sanoa, että kaikki kauneimmat, ja laadukkaimmat käsineeni on Liisalta ostettu. Aina kun niitä käytän, joku ne huomaa, ja ihastelee. Tässä on hieno esimerkki, että pienikin yritys voi toimia loistavasti, kunhan luovuus ja laatu on kohdallaan.Kerron lisää Liisan yrityksestä, kun hän avaa firmansa uudistuneissa Wetterin tiloissa elokuussa.

Siksi halusin kertoa Liisa Sauson yrityksestä, koska olen tämän blogini perustanut nimenomaan firmani asioita kertomaan. Oman firmani toiminta ajatus on aina ollut "laita hyvä kiertämään", eli mielelläni kannustan omia asiakkaitani käyttämään tuttujen yrittäjien palveluja, joiden työn tiedän olevan huipputasoa. Jos annan tunnustuksen toisen hyvästä työstä , se ei ole minulta pois, päinvastoin, se hyvä aivan varmasti palaa minulle takaisin.

Sosiaalinen media luo nykypäivänä loistavan mahdollisuuden kertoa yrityksestä, ja yrittäjyydestä enemmän kuin ennen. Kaikki suuret yritykset pyrkivät "läpinäkyvyyteen" ja tuomaan esiin inhimillisiä piirteitä yrityksestä. Meillä pienillä yrittäjillä on todella paljon opittavaa, että pystymme hyödyntämään kaikki nykypäivän mahdollisuudet. Sosiaalinen media luo hyviä mahdollisuuksia verkostoitumiselle, ja paremmalle yhteyden pidolle. Haaveeni on, että me Hämeenlinnan yrittäjänaiset saisimme aikaan yhteiset virtuaalimessut, ja nostaisimme yritystemme liikevaihtoa myös sitä kautta.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Paikallishoito finneille

Dermalogican rasvoittuvan ihon hoitolinjaan kuuluva Concealing Spot Treatment ( 42 €) on uudistunut. Tuotteeseen on lisätty Carob-siemen uute, jota saadaan Johanneksenleipäpuusta. Carob-siemen uute ehkäisee ja rauhoitaa  tulehduksia, puhdistaa ja kosteuttaa sekä nopeuttaa finnien parantumista.

Concealing Spot Treatment on samalla peittävä, ja sitä käytetään paikallisesti finnien päälle. Siinä vaiheessa, kun finni on vasta nousemassa, niin sen saa estettyä, käyttämällä siihen heti paikkallistuotetta. Tuote on siitä hyvä, että se sisältää hiukan peittävää mineraalipigmenttiä, joka estää finnien näkymistä. Se ei kuitenkaan ole mikään meikki, vaan hoitava tehoaine.

Uutuus tuotteen ostaessasi saat kaupan päälle pienen koon Overnight Clearing Geliä, 15 ml tuubin. Overnight Clearing Gel ( 50 ml 65 €) on meidän tehokkain hoitoaine rasvoittumiseen. Se on ohut geelimäinen aine joka käytetään yövoiteen tavoin. Tuote on lääkemäinen vaikutukseltaan, ja estää ihon rasvoittumista ja finnien syntymistä.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Ruoka-aineiden vaikutus ihoon

Ruoka-aineiden vaikutus on aika vähäinen ihonhoidossa. Jos ihminen syö tavallista ruokaa, ja voi hyvin, niin ihokin voi hyvin. Mitään ihon ongelmia ei voi korjata ruokavaliolla.

Usein ihon rasvoittumisesta syytetään liian rasvaista ruokaa. Rasvainen iho johtuu periytyvästä ihotyypistä, ja sitä ei millään pysty muuttamaan. Rasvaisten ruokien välttäminen saattaa joillakin henkilöillä hiukan parantaa tilannetta, muttei välttämättä. Jotkut sanovat, että suklaa, tai juustot näkyvät heti ihossa finneinä. Sekin on hyvin yksilöllistä, jos on tämän yhteyden todennut kannattaa rasvoja tietenkin välttää.

Koskaan en myöskään ole huomannut, olisiko kasvissyöjän iho paremmassa kunnossa, kun sekaravinnon käyttäjän. Joskus asiakkaat kysyvät, kun kerron heidän ihonsa olevan kuivan, auttaisiko siihen esimerkiksi oliiviöljyn käytön lisääminen. Se ei vaikuta ihon kuivuuteen millään tapaa, kuivuus johtuu ihotyypistä tai ulkoisista tekijöistä, ja sitä ei voi ruoka-aineilla korjata.

Suola vaikuttaa ihoon jonkin verran, koska se kerää nestettä. Kovin suolainen ruoka, voi aiheuttaa turvotusta, varsinkin silmienympärillä, ja turvotus veltostuttaa ihoa. Huomattavasti suurempi vaikutus ihoon on auringonvalolla, kuin ruokavaliolla.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Allergiat ja ihottumat

Minulta on pari kertaa kevään aikana kysytty, että onko allergiat lisääntyneet. En oikein ole osannut vastata, koska asia on niin moninainen, ettei selkeää vastausta oikein ole. Jos kysytään näemmekö me hoitolassamme enemmän allergioita, kuin aiemmin vastaus on ei.

Kosmetiikan aiheuttamat allergiat on huomattavasti vähäisempiä, kuin yleensä uskotaan. Noin 3% ihmisistä allergisoituu elämänsä aikana kosmetiikalle, ja noin 7% allergisoituu lääkeaineille. Lääkkeiden käyttö on viime vuosikymmeninä lisääntynyt huimasti, ja samalla myös niiden aiheuttamat allergiat.

Kun Suomen markkinoille tuli 2000-luvun alussa Dermalogican kosmetiikka, ja mehän siirryimme siihen heti, niin meidän kosketuksemme allergioihin katosi lähes täysin. Siihen asti, kun markkinoilla ei ollut kuin synteettisiä, ja hajusteellisia kosmetiikkasarjoja, saatoimme noin kerran vuodessa törmätä asiakkaan allergiseen reaktioon. Dermalogican käytön aikana, siis noin 10 vuoden sisällä, on tullut 2-3 allergia tapausta.

Yleisimmin törmäämme allergiaan niin päin, että asiakas joka on pitkään kärsinyt allergisista ihottumista, siirtyy käyttämään Dermalogican kosmetiikkaa, ja näin ihottumat pikkuhiljaa väistyvät. Iho joka on kärsinyt monista ihottumista, vaikka nyt lääkeaine allergian takia, on hyvin herkkä ja ohut, silloin mikä tahansa kosmetiikka ärsyttää. Näissä tapauksissa Dermalogica on hyvä vaihtoehto, se vahvistaa ihoa, ja parantaa sen suojamekanismeja.

Yleensä ihottumien lisääntymiseen ollemme hoitolassa kyllä huomanneet. Esimerkiksi ruusufinni on lisääntynyt paljon, ja siihenhän yksi suuri syy on ilman saasteet. Kilpirauhasen vajaatoiminta on myös lisääntynyt huimasti, ja sehän tuo tullessaan ihon ohentumisen, ja herkkyyden.

Sanoisin, että kosmetiikka allergiat ei ole suuremmasti lisääntyneet, mutta muut ihottumat ovat lisääntymään päin.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Kosmetologi on ihonhoidon asiantuntija

Kosmetiikka markkinat ovat Suomessa muuttuneet, ja kiristyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kosmetiikan erikoiskaupat eli kemikaliot ovat poistuneet lähes kokonaan katukuvasta. Suomessa aktiivisesti toiminut Kemikaliokauppiaiden liitto on lopetettu jo parikymmentä vuotta sitten. Suuret tavaratalot ovat kaapanneet kemikalioiden asiakkaat, ja myös lentoasemien taxfreet ovat suuri kilpailija kosmetiikka kaupassa.

Kun lääkkeiden hinnoittelu muuttui, myös apteekit siirtyivät entistä enemmän kosmetiikka kauppiaiksi. Nykyään, kun apteekin on pakko myydä asiakkaille halvin lääke, heidän katteensa putosi rajusti. On ihan ymmärrettävää, että sen tilalle on tultava jotain lisää, jotta apteekit kannattaisivat yhtä hyvin, kuin ennen. Sitten on kauneushoitolat, jotka myyvät vain ammattilaisten käyttöön, ja myyntiin tarkoitettuja tuotteita.

Kaikki kolme kosmetiikkakauppaa myy erilaista kosmetiikkaa. Kuitenkin jostain syystä kuluttajilla on sellainen harha, että apteekki myy parhainta kosmetiikkaa, ja farmaseutti on kosmetiikankin asiantuntija. Ja tätä harhakäsitystä apteekit tietysti voimakkaasti ylläpitävät, koska kosmetiikka on tällä hetkellä heille tärkein rahan tuoja.

Kuitenkin on niin, että kosmetologi on ainoa ihonhoidon asiantuntija. Hän on suorittanut tutkinnon omasta ammatistaan. Yleensä kosmetologi käyttää ihonhoitosarjoja, jotka on tarkoitettu ammattikäyttöön. Näissä tuotteissa on korkeammat raaka-aine pitoisuudet, kuin muussa kosmetiikassa. Ammattilaiskosmetiikassa on myös ihan erilaisia, paljon tehokkaampia tuotteitta kasvohoitoja varten, ja kotihoitotuotteet on tarkoitettu tukemaan kasvohoidon vaikutuksia. Tavaratalon kosmetiikkaakin voi olla myymässä kosmetologi, mutta on täysin eri asia suositella oikeita tuotteita tiskin takaa katsellen, kuin tutustua asiakkaan ihoon hoidon aikana.

Kun kosmetologi on kasvohoidon yhteydessä nähnyt miten asiakkaan iho käyttäytyy, hän pystyy parhaiten määrittelemään oikeat kotihoitotuotteet. Kasvohoidon vaikutuksista menee paljon hukkaan, jos hyvän hoidon jälkeen siirrytään esimerkiksi taxfreestä ostettuun ihonhoitosarjaan. Voisin sanoa, että minusta tuntuu samalta, kuin hyvältä ompelijalta, joka on huolella ommellut kauniin silkkipuvun. Sitten asiakas menee pesemään sen 90 asteisessa kloriittivedessä. Monesti koen, että hyvin tehty työni menee hukkaan, kun sitä ei jatketa siihen tarkoitetuilla ihonhoitotuotteilla. Yleensä ehdottamani kotihoito tulee myös kokonaisuutena paljon edullisemmaksi, kuin kosmetiikka jonka raaka-aine pitoisuus on pieni. Silloin kuluu 2-3 kolme purkkia voidetta samassa ajassa, kuin hyvälaatuista ammattilaistuotetta menee purkki.

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Historiaa eri näkökulmista

Kun tässä menneinä viikkoina olen lukenut Windsorin herttuan muistelmia ja Benazir Bhutton elämäkertaa, niin huomaa kuinka erilailla voi asioista ajatella. Windsorin herttua eli Englannin kuningas Edward, joka luopui kruunustaan 1930-luvulla ajatteli siirtomaista ihan omalla tapaansa.

Kruunuprinssinä olessaan 1920-luvulla hän kiersi ympäriinsä Iso-Britannian Imperiumissa, joihin kuului Australia, Kanada, Egypti, Etelä-Afrikka ja Intia vain muutamia mainitakseni. Hän ihasteli 1950-luvulla kirjoittamassaan elämäkerrassa, miten hyvä siirtomaissa oli elää. Intiaa hän piti kirkkaimpana helmenä brittien kruunussa, ja paheksui syvästi Mahatma Gandhin itsenäisyysajatuksia. Hänestä oli suorastaan pöyristyttävää ja järjetöntä, että joku Gandhi alkoi itsenäisyyttä ajaa, ja joku sitä vielä kannattikin.

Kun taas lukee kirjaa Benazir Bhutton näkemyksistä, joka eli jo Intiastakin itsenäistyneessä Pakistanissa, pitää itsestään selvänä, että erilaiset kansat haluavat oman maansa. Pakistan halusi itsenäistyä, koska he olivat muslimeja, ja koko muu Intia oli hinduja. Minusta ihan järkevä syy itsenäistyä.

Arvostan myös kovasti Mahatma Gandhia, että hän pystyi tuon valtaisan työn tekemään kansansa eteen. Aluksi, kun se kaikkien mielestä oli vain mahdotonta unelmaa, taistella vahvaa brittiarmeijaa vastaan, kukaan ei häntä uskonut. Hän ei kuitenkaan lannistunut, ja nykyään on itsestään selvää, että Intia on oma valtionsa.

Sitä en 1970-luvulta muistanut, ennenkuin luin Bhutton kirjan, että Pakistanhan oli kahdessa osassa. Vielä 1960-luvulla oli Itä-Pakistan ja Länsi-Pakistan. Kunnes Itä-Pakistan halusi itsenäistyä, ja Intian avulla he taas taistelivat oman maan eli Bangladeshin. Länsi-Pakistanista tuli se Pakistan minkä nykyään tunnemme.

Historia on niin mielenkiintoista, että vosin penkoa sitä päivätolkulla, viikonloput menee tietojen etsimiseen. Mielenkiintoista on myös miten erilailla ihmiset ajattelevat eri vuosikymmeninä. Myös eri maissa on ihan eri käsitykset asioista, mitään itsestään selvää totuutta ei ole. Siksi ilmeisesti maiden rajat eläkiin koko ajan, Eurooppa on muuttunut täysin 1990-luvulla. Nyt suuria muutoksia on tapahtumassa Lähi-Idässä.

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Kesäasukkaat ovat kesän asiakkaita

Monesti kuulee sanottavat, että Suomi on heinäkuussa kiinni. Usein myös asiakkaat kysyvät, onko kesä meillä hiljaista aikaa. Siihen voin suoraan vastata, että kesä on todella kiireinen ajankohta meidän hoitolassamme. Ennen olikin vielä toisin, noin viisitoistavuotta sitten heinäkuu oli ehkä hiljaisimmasta päästä kuukausia. Helsingin kosmetologit kertovat, että heillä on näin vieläkin.

Selitän tätä muutosta sillä, että nykyään ihmisten työelämä on muuttunut niin kiireiseksi, että moni ei ehdi hoitaa itseään kuin lomalla. Se kertoo aika paljon suomalaisesta työelämästä, eikä oikein kuulosta hyvältä. Niin kuitenkin on, että meillä on asiakkaita, jotka käyvät vain kesälomillaan. Monet myös ottavat sarjahoitoja lomillaan, kun kokevat siihen olevan paremmin aikaa.

Sitten meillä on ihan oma kesäasiakaskunta. He ovat lähiympäristössä asuvat mökkiläiset, jotka ovat käyneet asiakkainani jo kolmekymmentä vuotta. Todella kiva on tavata heitä talven jälkeen ja kuulla kuulumiset. Hämeenlinnan ympärillä on hyvin laaja kesäasukaspiiri, ja uskoisin sen vilkastuttavan kaikkia Hämeenlinnan yrityksiä.

Yleensähän meillä on ajanvaraukset täynnä jo useita viikkoja etukäteen, ja onneksi vakio kesäasiakkaat ovat tämän oppineetkin. Varaukset tehdään hyvissä ajoin, ja kesälomalla ollaan joustavia, kun mikä tahansa aika käy. Tietysti me itse Marin kanssa pyrimme aina joustamaan asiakkaan tarpeen mukaan. Minua kun ei yrittäjänä koske työaika säädökset, pyrin tekemään vähän vaikka pidennettyä päivää, että kaikki kesänkin asiakkaat saavat tarvitsemansa hoidot.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Helmiäistä kynsilakoissa ja huulipunissa

Helmiäisvärit on kehitetty meikkeihin vasta toisen maailmansodanjälkeen. Sotateollisuuteen tarkoitettu pigmenttiteollisuus koitui myös meikkituotteiden hyväksi.

Ensimmäiseksi helmiäispigmenttiä alettiin tekemään jauhetusta kalansuomusta. Voitte tietenkin kuvitella, että allergia mahdollisuus oli aika suuri. Sitten käyttöön tuli erilaiset metallihiput, nekään ei olleet kovin hyvin siedettyjä, mutta parempia kuitenkin. Metallihiput oli suurirakeisia ja erittäin näkyviä. Ne todellakin kimalteli. Suomalaiset naiset ovat aina kuitenkin suosineet helmiäisvärejä, koska ne on kevyempiä, ja vaaleampia, kuin mattavärit.

Kuusi-ja seitsemänkymmentäluvuilla helmiäisvärit olivat erittäin muodikkaita. Silloin alkoi tulla helmiäistä myös luomiväreihin ja poskipuniin. Alkoi myös muodostua käsitys ettei helmiäisvärit sovellu vanhemmalle naiselle, koska ne korostavat ryppyjä. Tämä käsitys on vallalla edelleenkin, vaikka helmiäinen on jo aivan toisenlaista.

Noin kymmenen vuotta on ollut markkinoilla mineraalimeikit, joiden helmiäinenkin on aivan erilaista. Helmiäispigmentti on myös mineraalia ja se onkin ihanan kevyttä, ja hienojakoista. Kysymys ei enää todellakaan ole kimalteista, vaan kauniista hohteesta, tai väriä vaihtavasta opaalihohteesta. Pidän myös aikansa eläneenä väitettä ettei helmiäinen sopisi yli kolmekymppiselle. Nykyinen mineraalihelmiäinen ei takerru ryppyihin, tai imeydy huokosiin. Itse ainakin pidän helmiäisväreistä, ja käytän niitä surutta, vaikka en ihan kolmekymppinen enää olekaan.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Historiaan hurahtanut

Pitäisiköhän ihan pyydellä asiakkailta anteeksi, kun olen välillä niin tohkeissani jostain harrastukseeni liittyvästä asiasta. Olen yleensäkin helposti innostuva ihminen, ja nykyään olen niin uppoutunut sotahistorian harrastamiseen, että ne asiat on mielessäni jatkuvasti.

Sitä en tarkoita ettenkö keskittyisi työhöni, työni on niin mielenkiintoista, että siihen paneudun aina kunnolla. Välillä jos asiakkaani kertoo jostain matkastaan, tai muista kuulumisista, niin puhe voi kääntyä myös historiaan. Eikä varmasti ole kivaa asiakkaalle, että saa kasvohoidon aikana innokkaan luennon sotahistoriasta. Vähemmästäkin voi pelästyä.

Tässä pari viikkoa sitten, jo hoksasin purra vähän kieleeni ja lopettaa. Asiakas kertoi Pariisin matkastaan, ja siitä kun opas oli kertonut saksalaisten rakastuneen miehitysaikana Pariisiin niin, etteivät haluneet sitä polttaa. Tiukasti olin heti sitä mieltä, ettei se nyt ihan niin ollut. Kun saksalaisten oli pakko hylätä Pariisi, ja jättää Ranska, niin liittoutuneet olivat jo niin lähellä, että kiire oli kova. Heillä ei yksinkertaisesti ollut aikaa tuhota kaupunkia. Saksalaiset hyvät sotilasjohtajat ymmärsivät myös elokuussa 1944, että Saksa häviää sodan. He eivät haluneet itselleen enää syytettä Pariisin polttamisesta.

No, siitä kohtaa tajusin, ettei ole oikea hetki luennoida saksalaisten sotimistavoista. Jos joudutte kanssani kuvailemaani tilanteeseen, muistuttakaa, että tulitte kasvohoitoon, siinä kohtaa viimeistään ymmärrän lopettaa.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Aurinko polttaa

Olen kirjoittanut moneen kertaan auringosta, mutta se tulee mieleen useasti, koska käsittelen auringon vaurioita päivittäin.

Aurinko on ollut parina viimeisenä kesänä todella voimakasta, ja aurinkoisia päiviä on ollut paljon, joten palovammojakin on tullut paljon. Nykyinen voimakas UV-säteily polttaa ihon todella pahasti. Monelle sattuu vahinko vesillä, kun tuuli viilentää, mutta säteilyä tulee monelta suunnalta.

Kun iho on niin pahasti palanut, että suurilla alueilla on vesikelloja, ja henkilö on pahoinvoiva kannattaa turvautua lääkärin apuun. Heti kun palaneen ihon havaitsee pitää siirtyä sisätiloihin, ja välttää täysin aurinko muutaman päivän. Voimakkaassa palovammassa ei enää After sun tuotteet auta,vaan pitää turvautua lääkkeisiin. Yleensä suositellaan kortisonivoidetta, ja Burana poistaa kipua ja turvotusta. Hyvä keino kivun poistoon, on kastella pyyhe jääkylmään veteen ja hautoa sillä ihoa.

Palanut iho tietää kyllä tuskaisia öitä,ja päiviäkin. Kipu kestää yleensä pari, kolme päivää. Jos iholla on paljon vesikelloja, niihin kannattaa käyttää antibioottivoidetta, koska se estää niiden tulehtumista.

Jos palaminen on tapahtunut kasvoille, noin viikon kuluttua voi aloittaa korjaavat kasvohoidot. Vartaloalueille kannattaa käyttää kortisonivoiteen jälkeen todella runsaasti Dermalogican korjaavaa After Sun geeliä, se estää ihon hilseilyä.

Youngbloodin kesän meikkivärit

Uudet, ihanat Youngbloodin meikit ovat nyt myynnissä, myös uutta ripsiväriä on tullut lisää. Olen nyt itse käyttänyt Youngbloodin ripsiväriä pari kuukautta, ja olen edelleen sitä mieltä, että se on paras käyttämänä ripsiväri. Se aivan todella saa ripset näyttämään pidemmiltä, ei tarvitse ripsiä kuluttavaa pidennystä.

Luomiväreissä ja huulikiilteissä on mielenkiintoinen opaalihohdepigmentti, joka ei ole helmiäinen, vaan pigmentti joka vaihtaa väriä valon mukaan. Esimerkiksi luomiväri nimeltään Kasbah näyttää välillä kullansävyltä, välillä liilalta tai ruskealta. Meikistä tulee hyvin elävä, eikä liian voimakas.

Samoin huulikiilteet, esimerkiksi väri Glorius, näyttää välillä kultaiselta, välillä kuparilta tai persikkaiselta. Huulikiilteessä on myös 12 aurinkosuoja, mikä on huulilla erittäin tärkeää. Ohut huulten limakalvo, on kaikista herkin UV-säteilylle, joten myös huulirasvassa pitää olla suojakerroin.

Poikkea katsomaan uudet värit meillä, ja kokeile ihmeessä uusi ripsiväri!

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Kissakoti Kattilan karvaturrit

Kävin loppuviikolla Kissakoti Kattilassa, ja se on sentäs ihana paikka. Siellä on tällä hetkellä noin 60 kissaa. Kun sinne menee, niin heti ei huomaa, kuin muutaman kissan. Sitten kun alkaa katsella ympärilleen, ja niitähän on joka paikassa. Arimmat kissat oleilee katonrajassa, hyllyillä, ja katselevat siellä tulijoita.

Oli ihana nähdä katonrajassa neljän kissan porukka, jotka nukkuivat kasassa. Kun niille juttelin, niin neljä naamaa nousi katsomaan, mitä se nainen höpöttää. Hämeenlinnan Eläinsuojeluyhdistys tekee upeaa työtä, kun on pystynyt pitämään Kattilan toiminnassa ainoastaan hyväntekeväisyys varoilla. Myös työllistäjänä se on merkittävä, koska siellä on työllistämistuella parikin työntekijää. Myös kriminaalihuollon nuoria on siellä joskus, he korvaavat työllään sakkojaan yms.

Nyt siellä oli pari reipasta tyttöä noin 11-13 vuotiaita, jotka hienosti osasivat selittää kuka kissa on kukakin, ja miten niitä hoidetaan. Loistavaa työtä nuorten kanssa, moni heistä on saanut kipinän omasta ammatistaan, ja nyt moni "entinen Kattilalainen" onkin eläinlääkäri, tai eläintenhoitaja.

Jos olette innostuneet auttamaan Kattilaa, niin me myymme täällä kauneushoitolassa itsetekemiäni postikortteja 3 € kappale, ja koko raha menee suoraan Kattilan tilille. Jos joku haluaa niitä myyntiin johonkin tapahtumaan, jossa haluaa niitä myydä, niin siitä voi sopia kanssani. Olen niin innostunut postikorttiaskartelusta, että niitä riittää useammallekin myyjälle.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Idän tytär

Idän tytär on elämäkerta, ja kuvaus Pakistanista ja Benazir Bhuton elämästä. Kirja on jo vanha, ja kuvaa lähinnä Pakistanin historiaa, koska sen tapahtumat päättyvät vuoteen 1988. Benazir Bhutto oli vielä sen jälkeen Pakistanin pääministerinä ja hänethän lopulta salamurhattiin 2000-luvun alussa.

Benazir Bhutto oli Pakistanin pääministeri Zulfigar Ali Bhutton tytär. Zulfigar Ali Bhutto auttoi Pakistanin demokratiaan, ja hyväksyi ensimmäisen Pakistanin perustuslain. Hänet syrjäytti vallasta sotilasjuntta, kenraali Zian johdolla. Tämän Zulfigarin takia olenkin kirjasta kiinostunut, koska muistan hänen nimensä uutisista 70-luvulla. Olin vähän toisella kymmenellä, ja aloin jo ymmärtämään maailman tapahtumista. Nyt on kiva jälkikäteen palautella mieleen, miten asian ymmärsin silloin, miltä se näyttää nyt.

Zulfigar Ali Bhutto teloitettiin 70-luvun alkupuolella, vaikka koko maailma vetosi hänen puolestaan, Brezhneviä, ja Jimmy Carteria myöden. Voi kuitenkin olla, että CIA rahoitti osin Pakistanin sotilasjunttaa, niin kuin teki Chilessäkin. Bhutto oli niin paljon köyhän kansan puolella, ja halusi jakaa maata muillekin kuin muutamalle rikkaalle suvulle, että häntä saatettiin pitää kommunistina. 70-luvullahan USA ja CIA valvoi vainoharhaisesti kommunismia, niin kuin nykypäivänä terroristeja.

Aikaa on kuitenkin kulunut vieläkin liian vähän, jotta totuus tulisi täysin ilmi. Joka tapauksessa Pakistan oli silloin, niin kuin nytkin yksi maailman köyhimmistä maista, jossa lukutaidottomia on paljon. Muslimi uskonto sanelee paljon, miten eletään, ja nykypäivänä vielä tiukemmin. Afganistanin puolella toimiva Taliban liike vaikuttaa nykyään vahvasti Pakistanistakin, ja varsinkin naiset kärsivät sen tuomista rajoituksista.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Puhdas ja raikas iho

Ihon puhtaus joutuu koetukselle helteisinä kesäpäivinä. Kun lämpötila ylittää yli 25 astetta, niin alkaa olla todella epämiellyttävän hikinen olo. Aurinkovoiteet, myös saattavat tuntua iholla paksummilta kuin muut voiteet, ja meikki imeytyy avoimiin, hikisiin huokosin.

Kesällä  kasvojen pesuaineelta vaaditaan paljon. Jos ihosi on enemmän rasvainen, tai haluat poistaa rasvaista aurinkovoidetta tai meikkiä, valitse Precleanse (150ml, 54 € ). Se on loistava sulattamaan öljyä ja rasvaa iholta, eikä takuulla kuivata. Levitä puhdistusöljy Preclense suoraan meikin päälle, tai aurinkovoiteen päälle. Hiero öljyä iholla puoli minuuttia, kastele sormet veteen, ja hiero kostutetuin sormin. Tämän jälkeen huuhtele runsaalla vedellä pois. Täydennä puhdistus ihotyyppisi mukaisella puhdistusmaidolla tai geelillä, esimerkiksi kuivemmalle iholle Ultra Calming cleanser ja kaikille ihotyypeille Special cleansing gel.

Tämä kaksoispuhdistus on yksi ihonhoidon perusasia. Voit kokeilla sitä ihan omalla puhdistusmaidollasi, jos se on varmasti vesiliukoinen. Pese ihosi kaksi kertaa, tässä on ajatuksena se, että ensimmäisellä pesulla poistetaan ulkopäin tullut lika iholta, siis meikki, pöly tai hiekka. Toisella pesukerralla poistetaan ihon itsensä erittämä lika, hiki ja rasva.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Elämä sata vuotta sitten

Olen nyt päässyt hyvään vauhtiin kirjasaaliini lukemisessa. Kerroinhan taannoin, että tilasin antikvariaatista ison kirjanipun, ja nyt on loppusuoralla Windsorin herttuan muistelmat.

Kiinnostuin Britannian kuningashuoneesta, kun näin elokuvan Kuninkaan puhe. Päätin taas kerrata historiaa vuosisadan alkupuolelta, ja lähinnä siitä kuinka Edward kuningas luopui kruunusta, ja hänen veljensä astui tilalle. Sen on täytynyt olla suunnaton skandaali vanhoillisessa kuningashuoneessa. Syynähän oli kuningas Edwardin rakkaus amerikkalaiseen Wallis Simpsoniin. Wallis oli jo kaksi kertaa eronnut, eikä mitenkään soveltunut Englannin kuningattareksi. Edward luopui kruunusta veljensä hyväksi, ja nai Wallisin. 

Lähinnä mietin sitä elämää mitä tämä kruunuprinssi eli ennen, kuin hän pääsi kuninkaaksi asti. Kaikki oli äärimmäisen vanhoillista ja kontroloitua. Hän esimerkiksi otti rankasti yhteen isänsä kuningas Yrjön kanssa siitä, että oli näyttäytynyt lehtikuvassa huopahatussa eikä silinterihatussa. Oli ihan kunnollinen polemiikki yhdestä hatusta, silinterihattu oli niin pakollinen ylhäisön asu, että oli skandaali olla ilman sitä.

Mihinkään poliittiseen asiaan kuningas, tai kruunuprinssi ei saanut ottaa kantaa. Piti vaan olla koko ajan näytillä, ja eri tapahtumissa mukana, mutta järkeä ei tarvinnut käyttää. Tällä vuosi tuhannella, ne elämän tavat ja arvot tuntuvat niin turhanpäiväisiltä, etten yhtään ihmettele, että Edward luopui kruunusta, ja tyytyi rooliin Windsorin herttuana.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Ambulanssi tuubissa

Aurinko on ollut tänä keväänä niin arvaamattoman voimakas, että palamisvahinkoja on tullut paljon. Suomen ilmakehän otsonimuutosten vuoksi UV-säteily on 20% voimakkaampaan, kuin aikaisempina vuosina. Tämä ihan konkreettisesti tuntuu, palaminen on paljon nopeampaa, kuin koskaan ennen.

Jos näin on käynyt, että kasvojesi iho vähänkin osoittaa merkkejä liiasta auringosta, ihon hoitoa pitää tehostaa heti. Dermalogican paras keino tähän on Multivitamin Recovery Masque (75ml 66 €). Tämä naamio korjaa nopeasti ihon vaurioita, ja helpottaa kuumottelua, punoitusta ja kirvelyä.

Amerikkalaiset kosmetologit ovat nimenneet naamion " ambulanssi tuubissa" tuotteeksi. Tämä tuote on nopea apu lähes kaikkiin ihon ongelmiin. Se on, kuin ambulanssi joka auttaa  ja toimii nopeasti. Naamio levitetään paksuna kerroksena puhtaalle iholle, ja paksun kerroksen antaa vaikuttaa noin 10 min. Tämän jälkeen imeytymätön osa pyyhitään pois, ja loppu saa vaikuttaa yön yli.

Tuote toimii myös muualla, kuin kasvoilla. Jos vain raaskii levittää isoille alueille, niin yhtälailla olkapäiden palaminen helpottuu. Toinen kohta mikä palaa pahasti, on jalkojen päälystät. Jos on avonainen kenkä, ja on koko päivän liikkunut auringossa, niin suojaamaton iho on takuulla palanut pahasti. Silloin kannattaa käyttää Multivitamiini naamiota.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Kauneuden harhaa

Nykypäivänä ihmisen ulkomuodolta vaaditaan paljon enemmän, kuin vielä 50-vuotta sitten. Tämän päivän teinityttö joutuu sellaisen markkinakoneiston, ja illuusioiden maailmaan, että siitä on nuoren todella vaikea selvitä.

Viime vuosina on alkanut ilmestyä monia uusia aikakausilehtijä, jotka on ihan kohdennettu teinitytöille. Niitä luetaan, kuin pyhää kirjaa, ja ollaan hyvin selvillä kaiken maailman humputuksista. Nuori ihminen ei aina välttämättä osaa selvittää mikä lehdissä on aitoa, mikä ei.

Lehtikuviin ei koskaan kannata uskoa. Kaikki meikkikuvat on käsitelty. Ei kukaan aito ihminen ole niin symmetrinen, rypytön, pitkäripsinen, ja virheetön, kuin meikkimainoksien kuvat ovat. Se on varma fakta, että kuvat muokataan jälkikäteen, ja niitä on turha verrata itseensä.

Meille luodaan viestinnän ja markkinoinnin kautta illuusio, että joissa on joku kaunis, kimalteleva maailma, johon olisi ihana kuulua. Markkinamiesten viesti on, että jos ostat sitä tai sitä, voit päästä osaksi tätä ihanaa kimalletta. Muistettava on, että se kaikki on vain harhaa. On kiva katsella kauniita lehtikuvia, ja kauniita ihmisiä, mutta niitä ei saa ottaa itselleen esikuviksi. Se ei ole todellisuutta, ja aiheuttaa vaan mielipahaa, koska ei kuvaan todellinen ihminen ole näiden kuvien kaltainen.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Opiskelu kannattaa

Olin taas loppuviikosta Suomen Yrittäjäopiston koulutuspäivässä, tämän yrittämisen erikoisammattitutkinnon merkeissä. Päivä oli tosi kiva, en muistanutkaan miten paljon nautin, kun opin uusia asioita. Porukka on oikein mukava, ja nyt paikalla oli 12 yrittäjää, niin ehdittiin mukavasti keskustelemaankin, kaikki sai suun vuoron.

Suosittelen lämpimästi toisillekin yrittäjille lähtemään jatkokoulutuksiin. Alkuun ehkä tuntuu, että mitä sitä nyt enää voi yrittämisestä oppia, kun on sitä vuosikymmeniä tehnyt. Mutta kyllä sitä todellakin oppii. Se, että pysähtyy miettimään tekemisiään on joskus paljon tärkeämpää, kuin itse tekeminen. Omaa liiketoimintaansa on syytä pysähtyä ajattelemaan ainakin kerran, pari vuodessa.

Itselleni tämän tutkinnon päämäärä on parantaa asiakaspalvelua mahdollisimman paljon. Luoda asiakaskortisto sellaiselle pohjalle, että sieltä on helppo löytää tietoja. Tästä hyötyy asiakas, ja myös me. Meidän hoitolassamme on erittäin hyvä asiakaspohja, ja he todella ansaitsevat parhaan mahdollisen palvelun. Ei riitä, että osaan kosmetologin ammatin hyvin, vaan he ansaitsevat kaiken mahdollisen lisäarvon mitä voin asikaspalvelun puitteissa luoda.

Yrittäjäkollegoiden kanssa on tosi kiva keskustella ja pohtia asioita. Koin itse, että selvästi toiset halusivat auttaa, ja antaa ehdotuksia kun tuli keskusteluun minun yritykseni. Niinhän itsekin teen, on todella mielenkiintoista miettiä toisten yrityksiä. On niin helppo keksiä monta hyvää juttua toisen yritykseen, kun ei itse tarvitse niitä toteuttaa. Kun asioita miettii täysin ulkopuolisena, niin voi tulla ihan todella hyviä ehdotuksia, mitä yrittäjä itse ei enää näe.

Joskus kuulen, että mitä ihmettä kosmetologiyrittäjä muka oppii, jos muu yrittäjäporukka on metallifirmoja, rakennusfirmoja, tai vaikka matkailuyrittäjiä. Voin sanoa, että siitä vasta oppii, melkein enemmän kuin oman ammattikuntansa kanssa. Firman pyörittämisen perusteet on joka allalla samat, hiukan kun käyttää luovuutta, on monia asioita mitä voi soveltaa firmaan kuin firmaan.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Katsaus Pariisin muotiin

Lomallani Pariisissa, yritin seurata naisten pukeutumista, ja näyteikkunoiden valikoimia. Selvemmin erotin omasta mielestäni, että kotelomekot, ja paitamekot olivat tulossa muotiin.

Näyteikkunoissa oli todella paljon, aivan vartalonmyötäisiä, hihattomia kotelomekkoja. Niitä näki jonkin verran jo katukuvassakin, varsinkin iltamenoissa. Ne olivat erittäin tyylikkäitä, ja näyttivät naisellisilta sirojen ranskattarien yllä. Paitapukuja oli myös jo katukuvassa, lähinnä taas arkisena työvaatteena. Yleensä ne oli vahvemmasta denimkankaasta, ja niissä oli paljon tikkauksia ja taskuja. Ihan kivan näköisiä nekin, ja varmaan mukavan rentoja työvaatteena.

Erikoisiakin yhdistelmiä näin, esimerkiksi mielenkiintoinen oli eräs kolmikymppinen rouva. Hänellä oli naisellinen tyllimekko alaosana, ja yläosana raidallinen t-paita, ihan kuin maripaita. Hätkähdyttävä yhdistelmä, mutta jotenkin  elegantti. Näitä mariraitoja, tai merimiesraitoja myös näkyi kotelomekkoina ja t-paitoina.

Yleisin näky oli kaiken ikäisillä naisilla lyhyt mini hame, ja sen kanssa tightsit tai paksut sukkahousut. Yläosassa taas näkyi olevan muotia bolerot, tai ihan lyhyet pikkujakut. Niin sanottuja hihattimia näki myös paljon, hihattomien hellemekkojen päällä. Se olikin ihan pirteä ratkaisu, voisin sitä itsekin käyttää.

Se on myös myönnettävä, että pariisilaisessa katukuvassa näkyi kaunista pukeutumista paljon enemmän kuin meillä Hämeenlinnassa.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Usein kysyttyä

Nykyajan tietokonemaailmassa on kiva, kun voi olla yhteydessä asiakkaisiin ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Olen todella ilahtunut, kun saamme asiakkailtamme kysymyksiä sähköpostilla. Pyrimme aina vastaamaan kysymyksiin, jos aikataulumme vähänkin sen sallii.

Kevään aikana useampi on kysynyt voiko vanhenevan ihon tuotteet vahingoittaa ihoa. Onkohan nyt jossain naistenlehdessä ollut jotain asiaa sekoittavaa juttua, koska mitään perustelua tällaiselle väitteelle en tiedä. Sen olen oppinut, että vanhat uskomukset elävät yllättävän kauan. Tässä voisi olla kyseessä juttu 1950-luvulta jolloin amerikkalaisissa vanhenevan ihon tuotteissa käytettiin hormooneja. Ne poistuivat aika pian markkinoilta, koska hormoonithan imeytyi elimistöön. Mitään muuta tapausta en tiedä, että vanhenevan ihontuotteet olisivat olleet haitallisia.

Vanhenevan ihon tuotteita suosittelen aikaisintaan 30-vuotiaalle, ehkä jo 25-vuotiaallekin, jos ihon tilanne sen vaatii. Kuitenkin vanhenevan ihon tuotteissa idea on ennalta ehkäisyssä. Kaikki hoito sekä iholla, että elimistössä muutenkin, on parempi tehdä ennalta ehkäisten, kuin jo tapahtunutta poistaen. Jos siirrytään ns. "ryppyvoiteisiin" vasta viisikymppisenä, kun ryppyjä jo on, niin tulos on paljon huonompi. On paljon järkevämpää hidastaa rypyn syntyä, kuin yrittää sitä jälkikäteen poistaa.

Jos parikymppinen käyttää vanhenevan ihon tuotteita, niin mitään vaaraa siinä ei ole, muttei myös logiikkaakaan. Vanhenevan ihon tuotteet ovat kalliimpia, ja niiden vaikuttavat raaka-aineet menee vain hukkaan, kun nuori iho ei käytä niitä. Rasvoittava vaikutus vanhenevan ihon voiteilla voi olla parikymppiselle, koska ne ovat täyteläisempiä, kuin nuoren ihon tuotteet. Tämäkin haitta poistuu, kun voiteen käyttö lopetetaan.

Ei siis ole mitään huolta, että voisi vahingoittaa ihoaan vanhenevan ihon tuotteella. On kuitenkin järkevintä hankkia kosmetiikkansa kosmetologin ohjauksessa, jotta saa itselleen parhaat mahdolliset aineet.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Ronkelit juomatavat

Myönnän ihan suoraan, että olen erittäin ronkeli juomisieni suhteen, ja varmaan aika hankala vieras emännille. En juo kahvia tai maitoa ollenkaan. Teetä juon, jos on pakko.

Kahvia olen edellisen kerran maistanut alle kouluikäisenä, ja jostain syystä inhoan sitä syvästi. En pysty juomaan kylässä edes  kohteliaisuudesta kahvia. En myöskään koskaan syö mitään kahvilla maustettuja leivonnaisia, tai alkoholeja. En osaa selittää mistä vastenmielisyyteni johtuu, mutta en ole siitä koskaan halunnut poisoppiakkaan, koska eihän kahvi välttämätöntä ole. Kylässä, jos haluan olla vieraskorea, juon teetä, mutta mieluiten ottaisin vaikka kylmää vettä.

Samoin on maidon kanssa. Join sitä pakosti joskus alakoululaisena, mutta sen jälkeen en koskaan. Jostain syystä sen hajukin on minusta yököttävää. Syön kuitenkin kaikkia maitoruokia, ja jäätelö on herkkuani. Mitenkään allerginen en näille aineille siis ole.

Juon paljon pelkkää vettä, ja myös virvoitusjuomia. Mikään terveysintoilija en ole koskaan ollut, ja pidänkin Coca Colaa ehdottomasti parhaana juomana. Aamulla janoon lasillinen kokista on mieleisintä, mutta lihottavaa, ja   hampaille rasite.

Keinotekoisia makeutusaineita myös inhoan, ja asbartamiini saa minut huonovointiseksi. Joten ne virvoitusjuomat mitä juon, ovat ihan sokerilla makeutettuja. Pari vuotta sitten tuli Hartwalilta Friss niminen limppari, ja sen suurkuluttaja olen nykyään. Näin kesähelteellä kun on pakko juoda paljon, ei kaikki voi olla pelkkää vettä. niin Friss on raikas, vähän kirpeä ja hedelmäsokerilla makeutettu.

Olen myös aika epäkohtelias omille vierailleni, koska en osaa keittää edes kahvia, ja ellei mieheni ole kotona meillä saa tyytyä pelkkään veteen. Kahvi on niin kaukana omista tavoistani, etten edes aina hoksaa, että joku muu sitä kaipaisi.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Silmienympärys rypistyy helposti

Silmienympärys on alue, mihin ensimmäisenä tulee kuivuudesta ja iästä johtuvat juonteet. Silmänympärystät tarvitsevat siksi erilaisen voiteen, kuin muu kasvojen alue, koska silmänympärysiho on täysin erilaista. Silmienympärillehän ei koskaan tule finnejä, eli siinä ei ole talirauhasia ollenkaan. Iholle ei tuli omasta takaa suojaavaa ihotalia. Iho on myös paljon ohuempaa silmienympärillä, ja siten tarvitaan molekyylirakenteellaan erilainen voide kuin kasvoille. Kasvoille tarkoitettu voide on paksumpaa, eikä kykene kunnolla imeytymään silmienympärille, ja voi aiheuttaa turvotusta.

Tärkeää on hyvä silmienympärysvoide, mutta varsinaisesti aloin kirjoittamaan tätä siksi, että myös silmämeikinpoistoaine on tärkeä. Dermalogican silmämeikinpoistoaine Eye make-up remover on myös hoitava. Se on ihanan raikas, lievästi viilentävä geeli, josta imeytyy hoitavia aineita ihoon. Geeliä laitetaan kostutettuun pumpuliin, ja sillä pyyhitään silmämeikki pois. Itse käytä tuotetta myös talviaamuisin, jos en muuten pese kasvoja, mutta silmät pitää saada auki. Suosittelen tuotetta niillekin, jotka eivät käytä meikkiä, mutta käyttävät silmätippoja, tai lääketippoja silmiin. Jos silmät valuu paljon, myös suolainen kuivattava kyynelneste lähtee parhaiten silmämeikinpoistogeelillä.

Vedenkestävä ripsiväri ei tällä poistoaineella lähde, mutta kaikki muu peseytyy tosi helposti, ja hellävaraisesti. Eikä takuulla aiheuta turvotusta.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Ylväs balettitanssijatar

Olen aina rakastanut balettia, ja ihaillut balettitanssijoiden ammattitaitoa. Varmaan siksikin, kun itse en ole liikunnallinen tipan tippaa. Kävelen juuri yhtä sulokkaasti, kuin halonhakkaaja.

Onneksi Pariisissa saimme vielä liput balettiin. Itse baletti, nimeltään Rein, oli minulle tuntematon, mutta halusin ehdottomasti nähdä Pariisin vanhan oopperatalon eli Palais Garnierin. Se oli todella näkemisen arvoinen. Menimme hyvissä ajoin, että saimme istua rauhassa katselemassa ympärillemme. Tuntui kuin olisi istunut korurasiassa, sali oli kaunein mitä koskaan olen nähnyt. Kattomaalauksen on tehnyt Marc Chagall, ja hän on myös lempitaidemaalarini. Kokemus oli täydellinen.

Sitten aloin katsoa käsiohjelmaa, ja tajusin, että sen kansi, ja kaupungilla näkemäni baletin mainokset, olivat hyvin erityisiä. Kuvissa ei ollutkaan tyypillisesti, kuvankaunis nuori tanssijatar, vaan baletin koreografi. Hän on jo reippaasti yli viisikymppinen, entinen balettitanssijatar.

Kuvassa oli aivan tavallisen näköinen viisikymppinen, joka oli ilman meikkiä, ja tukka sekaisin. Otsassa oli voimakkaat rypyt, silmienympärillä oli turvotusta, vaikka hän olikin muuten langanlaiha. Iho oli selvästi kärsinyt UV-säteilystä, ja oli auringon kirjavoittama.Siitä huolimatta hän oli upea ilmestys. Hänessä oli sellaista ylväyttä, ja arvokkuutta mitä näkee hyvin harvoin. Kuitenkaan hän ei vaikuttanut koppavalta, vaan mielyttävältä ihmiseltä, joka  oli sinut itsensä kanssa.

Oli todella hienoa, että kerrankin oli rohkeasti valittu kuvaan, muutakin kuin nuoruuttaan hehkuvia ihmisiä. Olin hyvin ilahtunut meidän, jo keski-ikäisten tai vanhojen naisten puolesta.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Onneksi en ole terroristi

Nyt on lomamatka takana, ja Pariisin nähtävyydet. Aina on kiva palata kotiin, ja tietysti kissoja on ollut ikävä. Huomenna alkaa työ, ja se on ollut aina minun onni, että töihin on mukava mennä. Loman jälkeen odotan aina töihin paluuta, koska mielessä on paljon uusia juttuja mitä voi työssä toteuttaa.

Tämän postauksen aihe on kylläkin lentoturvallisuudessa, ja turvatarkastuksien heikkouksissa. Miten ihmeessä minun kohdalle aina sattuu, että mukanani kulkee joku juttu mikä olisi terroristin käsissä vaarallinen. Ensimmäinen  kerta, kun ohitin turvatarkastukset aseeksi luokiteltavan tavaran kanssa oli 2000-luvun alkupuolella matkustaessani kosmetologikongressiin Australiaan. Silloin oli juuri tullut voimaan kiristyneet turvatoimet, ja minä matkustin Kööpenhaminan ja Bangkokin turvatarkastusten kautta Sidneyhin. Odotellessani pääsyä passin tarkastukseen Sydneyn kentällä, kaivoin aikani kuluksi kynsiviilani esiin, ja aloin viilailemaan. Ryhmäni kauhistui, se nimittäin sattui olemaan noin 20 cm pitkä, ammattilaisten metalliviila. Jonkun toisen käsissä se olisi ollut tappava veitsi.

Seuraava kerta oli taas kosmetologikongressissa Istanbulissa. Siellähän on turvatarkastukset, ja laukkujen läpivalaisut joka hotellissa, museossa, ja joka kerta menessä kongressikeskukseen. Kun olin puolet viikosta ollut perillä, ja kulkenut vähintään parinkymmenen metallinpaljastimen ja kassintarkistuksen läpi, löysin käsilaukustani isot Fiskarsin sakset. Ei mitkään pikkusakset, vaan normaalikokoiset oranssipäiset sakset, jotka oli olleet matkalla kotoa työpaikalleni, ja unohtuneet käsilaukkuun.

Kolmas kerta oli tänään. Meillä oli hirveä kiire Pariisin kentällä, koska emme meinanneet saada taxia, ja sitten jonot olivat valtavat. Olin aivan hepulissa, kun viime hetkellä juoksimme turvatarkastukseen, ja lähtöportille. Lähtöportilla tajusin, että käsilaukussani oli puolenlitran vesipullo. Itse en sitä muistanut, ja kukaan ei kysynyt, eikä läpivalaisussa huomannut.

Olen mielestäni ihan liian moneen kertaan päässyt läpi huonosti tehdystä turvatarkastuksessa. On tosi helppoa päästä läpi, kun itse ei tiedä edes omaavansa mitään laitonta. Tietenkin jos olisin nämä tahallani tehnyt, olisi ollut ihan hermona. Nyt kun se tapahtui vahingossa, niin se vaikuttaa helpolta. Huolestuttavaa siis on miten helposti terroristi, joka suunnittelee asian hyvin, saa vaarallisia välineitä lentokoneeseen.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Pariisin sotamuseo

Eilen kävimme sotamuseossa, ja Pariisin sotamuseota on kehuttu Euroopan parhaaksi. Minä olin kyllä pettynyt. Olihan näyttely laaja, ja paikkana vanha sotilaskasarmi oli erinomainen. Muuten museo oli mielestäni persoonaton. Olin odottanut paljon uutta tietoa Ranskan miehityksestä 1940-44. Tämä sama museo olisi voinut olla missä tahansa Euroopassa.

Ranskan miehityksen aika on aina kiehtonut minua. Ranskahan jaettiin kahtia, toista osaa hallitsi Saksan sotilasjohto, ja toinen puoli oli niin sanottu Vichyn Ranska, jonka päämiehenä oli iäkäs Marsalkka Petain. Petainin tilanne ei ollut kadehdittava, hänen olin tehtävä juuri niin kuin saksalaiset sanoi.Ilmeisesti hän oli liiankin yhteistyö intoinen, hänen ansiostaan moni Ranskan juutalainen päätyi keskitysleirille. Juuri tämä kahtia jakautuminen minua olisi kiinnostanut sekä vastarintaliike ja Marsalkka Petain persoona. Nämä jäävät nyt myöhemmän tutkimisen aiheeksi.

Ilmeisesti miehitys on niin suuri kansallinen häpeä, ettei sitä haluta muistella. Ranskan vastarintaliike oli myös niin voimakkaasti sosialistinen, että siitä tuli sodan jälkeen paljon ongelmia.

Norjan sotamuseossa Oslossa törmäsin tähän historian "peittelyyn" ensimmäisen kerran. Oslon sotamuseossa kerrottiin erittäin näyttävästi taisteluista jotka oli Norjalle voitokkaita. Sieltä löytyi niin monta norjalaisten voittamaan taistelua, että pisti ihmettelemään miten se Saksa sitten miehittikään maan?

Sama varmaan käy joka maassa, halutaan tehdä historian kirjoissa suotuisa vaikutus.

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Tankki täyteen taidetta

Taide on kaikissa muodoissaan minulle todella suuri nautinto. Kun saan tällä Pariisin matkalla nauttia tauluista,patsaista, kauniista kotimuseoista ja baletista jaksankin sitten tehdä työtä taas innostuneena.

Kaiken kauniin näkeminen on minulle voimavaroja jaksaa tavallista arkea. Tänään pääsimme d'Orsayn taidemuseoon ihan sisälle asti,ja se oli juuri niin upea paikka kun olin kuvitellutkin. En voi kuin kadehtia niitä ihmisiä, jotka osaavat maalata niin upeita tauluja. Siellä on impressionistien taidetta suuri kokoelma ja se on minulle mieleisin taidesuunta. Myös ihanat Art deco kauden huonekalut, ja koristeet olivat silmiä hivelevän kauniita.

Vastapuolena kaikelle tälle kauniille, jäi mieleeni taas ihmisen julmuus toiselle ihmiselle. Kävimme myös Pantheonissa, mihin on haudattu monia Ranskan suurmiehiä. Siellä on saanut viimeisen leposijan Ranskan vastarintaliikkeen johtomies Jean Moulin, jonka natsit teloittivat. Charles de Gaulle on myös haudattu sinne.

Kuitenkin eniten minuun vaikutti pari vuotta sitten paljastettu muistomerkki, joka oli omistettu niille juutalaisille, jotka ranskalaiset itse toimittivat keskitysleireille. On kulunut lähes seitsemänkymmentä vuotta, kun ranskalaiset vasta myönsivät olleensa myös itse osallisena Ranskan juutalaisten surmaamiseen miehityksen aikana. Miehitetyn Ranskan johtajat toimittivat saksalaisille 70.000 juutalaista, joiden he tiesivät joutuvan keskitysleirille kuolemaan. Sanotaan, että ranskalaiset olivat julmempia metsästämään juutalaisia, kuin natsit itse olivatkaan.

Samassa muistomerkissä kunnioitetaan niitä, jotka pelastivat noin 3000 juutalaista Gestapolta. Mutta mitä on 3000 verrattuna 70.000,naurettavan pieni määrä, siitä ei edes kannattaisi puhuakkaan. Tämä on se totuus mihin olen sotahistoriaharrastuksessani törmännyt yhtenään. Kaikissa Saksan miehittämissä maissa paikallisväestö oli erittäin aktiivinen jahtaamaan juutalaisia. Jos oman maan kansalaiset eivät olisi osallistuneet joukkomurhaan, olisi lähes puolet juutalaisista pelastettu. Ihminen on raadollisen julma.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Pariisin nähtävyyksiä ja museoita

Pidän muutaman päivän lomaa helatorstain tienoilla,ei tarvitse kuin pari päivää olla pois työstä, kun saa jo melkein viikon loman. Teen samoin kuin yrittäjät yleensäkin, lähden mielelläni ulkomaille lomallani.Jo muutaman päivän loma ulkomailla virkistää, ja tuntuu pidemmältä, kuin olisi vaan kotosalla.

Sotahistoria harrastukseni on viime aikoina sanellut matkakohteet.Nyt olemme Pariisissa, missä on yksi Euroopan arvostetuimpia sotamuseoita.Olen ollut aika monta kertaa Pariisissa,aina työn merkeissä. Pariisissa on paljon alamme messuja ja muita tapahtumia.On todella kiva olla nyt vapaalla täällä, ilman ohjelmaa, ja isoa ryhmää.

Eilen kun tulimme, aikomus oli ensiksi mennä d'Orsayn taidemuseoon, mutta jono oli pari sataa metriä, eikä meillä ollut vielä museopassia jolla pääsee jonon ohitse.Onneksi harrastukseni on sotahistoria, kun niihin museoihin ei yleensä ole jonoja. Lähdimmekin Invalidihotellin alueelle, ja siellä ei todellakaan ollut tungosta. Ainoastaan Invalidikirkossa Napoleonin haudalla oli muutamia turisteja.Tänään menemmekin sinne vielä uudestaan, ja nyt tutustumme varsinaisen sotamuseon osaan, joka kertoo Ranskan miehityksen ajasta.

Kissojakin olen jo ehtinyt tavata. Muistin jo aiemmilta käynneiltä, että monella kerjäläisellä on kissa tai koira. Nyt ihan hotellimme kulmilla on kolme kulkijaa joilla on kissa. Yhdellä on sekä kissa, että koira.

En yleensä anna rahaa kerjäläisille, mutta nyt on pakko pudottaa muutama euro ohi kulkiessa. Pelkään vaan, että se raha ei ehkä menekkään kissanruokaan. Tosin kissat ovat selvästi hyvin hoidettuja,normaali painoksia ja turkki on puhdas ja kiiltävä. Löysin kuitenkin paikallisesta pikkukaupasta kissan ja koiran ruokaa, ja ostin niitä ison muovikassillisen. Nyt joka kerta kun lähdemme hotellista otan mukaan ruokia, joita voin antaa. Onneksi mieheni on tottunut tapoihini ja kiltisti kantaa repussaan ruokia.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Emigranttiakatemia

Olen ollut koko ikäni hyvin kiinnostunut venäläisistä emigranteista jotka muuttivat Suomeen 1920-luvulla vallankumouksen jaloista pois. Heidän elämän muutoksena rikkaasta aatelisesta, köyhäksi maanpakolaiseksi kiehtoo minua. Miten ihminen voi kestää niin valtavan elämän muutoksen.

Kuitenkin olen löytänyt hyvin vähän kirjallisuutta aiheesta. Muistelmat joita olen lukenut, ei ole kovinkaan korkeatasoisia. Venäläisiä tuli Suomeen useampi kymmenentuhatta, ja paljon myös pakeni Suomen kautta muihin maihin. Ranskaan muutti venäläisten enemmistö, sanotaanhan, että 1930-luvulla Pariisin kaikki taxikuskit oli venäläisiä ruhtinaita tai upseereita.

Suomessa venäläinen yhteisö loi oman verkostonsa, ja heillä oli omat koulunsa, kirkkonsa ja kokoontumistilansa. Suurin osa heistä asui Helsingissä, ja esimerkiksi Fazerin karamellitehdas otti heitä työhön paljon. Fazeria sanottiinkin Emigranttiakatemiaksi.

Nykyään, kun niin paljon puhutaan maahanmuuttajista, niin en ymmärrä miksi ei oteta opiksi siitä, että Suomi on jo kerran ottanut vastaan suuren määrän pakolaisia, ja selvinnyt siitä hyvin. Nämä venäläisethän elää nykyään meidän yhteiskunnassa yhtä suomalaisina, kuin kuka hyvänsä. Silloin myös Suomen oma tilanne oli ihan toista kuin nykypäivänä. Olikohan kuitenkin ihmiset suvaitsevaisempia, ja vähempään tyytyväisiä.

Jos jollakin lukijalla on tiedossa hyviä kirjoja aiheesta otan mielelläni vinkit vastaan.