keskiviikko 31. elokuuta 2011

Vihreää kauneutta

Olen laittanut merkille, että kuluttajat pitävät erittäin tärkeänä ihonhoidon ja kosmetiikan luonnon mukaisuutta. Olen aina vähän sivuuttanut kysymystä, koska pidän näitä vihreän linjan juttuja, vain markkinointi puheina.

Itselleni on todella tärkeää ekologisuus,haluan käyttää kierrätysmateriaaleja, ja katson asioita luonnon suojelun näkökulmasta. Dermalogica on ehdottomasti se kosmetiikka sarja, jossa luonnonmukaisuus ja ekologisuus on pidemmällä, kuin millään muulla sarjalla. Senon minulle niin itsestään selvyys, etten erityisesti sitä halua korostaa. Yleensä ne sarjat, jotka vähiten ovat luonnon mukaisia markkinoivat sitä eniten. Asiaa, kun tarkemmin pohdin koen luonnonmukaisuuden kosmetiikassa negatiiviseksi asiaksi, koska ne mitkä sitä eniten toitottavat, ovat sitä vähiten.

Minulle on myös todella tärkeää, että kosmetiikka on hyvä laatuista, ja tehokasta. Nämä luonnontuote hömpötykset eivät yleensä kata ollenkaan niitä vaatimuksia mitä kosmetiikalle asetan. Jos voide sisältää tyrniöljyä, ja vadelmauutetta, niin mitä sitten, eihän sitä syödä. Nuo aineet ei vaikuta iholle yhtikäs mitään muuta, kuin tukkeumia, jos niitä ei ole käsitelty bioteknisesti, ja tehty niistä imeytymiskykyisiä.

Mitä enemmän tuotesarja mainostaa luonnonmukaisuutta, sitä suurempi vaara on saada siitä allerginen reaktio. Dermalogica on niin luonnonmukainen, kuin hyvän kosmetiikan on vain mahdollista olla. Se ei sisällä muuta, kuin vesiliukoisia bioteknisiä kasvisuutteita, ei mitään eläinrasvoja, eikä synteettisiä aineita. Eikä myöskään hajusteita, eikä väriaineita. Kaikki pakkaukset ovat kierrätysmateriaaleista, ja muovit ovat maatuvia. Eli vaikka en koskaan toitotakkaan Dermalogican vihreyttä, niin se on sitä todella.

tiistai 30. elokuuta 2011

Mielipahaa opiskelusta

Pahoitin mieleni tosi kovasti maanantaina, kun soitin oppisopimustoimistoon. Olenhan tässä kesän mittaan kehunut kuinka kivaa opiskelu on, kun olen ollut niin innoissani Suomen yrittäjäopiston yritysjohtamisen erityisammattitutkinnon suorittamisesta. Nyt katosi into, kun tuli kylmää vettä niskaan.

Kuulin perjantaina, että Hämeenlinnassa alkaa taas Internet markkinoinnin kurssi, mihin en viime syksynä mahtunut. Se on kolme arkipäivää, ja maksaa noin 1300€, ja se olisi minulle ihan välttämätön. Se on kuitenkin pienelle yrittäjälle aivan liian kallis, koska siinä menee vielä kolme työpäivääkin, joten en millään pysty sitä maksullisena ottamaan.

Minulle kuitenkin kerrottiin, että siihen on mahdollisuus saada yrittäjänoppisopimus. Minulla on kuitenkin haussa jo Suomen yrittäjäopiston tutkintoa varten oppisopimus, ja minulle kerrottiin, että ehkei kahta oppisopimusta voi saada päällekäin. Minä ajattelin asian selvittää, ja soitin oppisopimustoimistoon, olin ensimmäistä kertaa tekemisissä koko oppisopimusasian kanssa, ja varmaan tein tyhmiä kysymyksiä. Ilmeisesti, joku muukin oli jo aamulla kysynyt mieheltä samaa asiaa.

Sain niin ärtyneen vastauksen, kun kyselen samaa mitä joku muukin oli kysynyt, mutta enhän minä sitä voinut tietää. Sain monenlaista sepustusta kuulla, miten ei ole rahaa, ja kurssi on niin kallis, pahimmalta tuntui, kun sanottiin mene sinne itsemaksavana, kun hyvin tiedetään ettei pienyrittäjällä ole sellaisia rahoja. Yritin myös kysyä saisiko Mari Internet kurssiin oppisopimuksen, siihen vastaus tuli kiukkuisen litanian jälkeen, että hän kyllä saisi.

Minun on aika vaikea yrittäjänä ymmärtää, että rahaa olisi samasta firmasta maksaa joku muu, muttei minua, kun minulla on jo yksi oppisopimus, sama rahahan menee kumminkin.Marihan voisi mennä kurssille, mutta kun se ei ole hänen juttunsa, vaan minun työtäni on markkinointi minun firmassa. Minä myös olisin aivan intoa piukassa menossa kurssille, mutta Mari ei erityisesti asiasta välitä.

Minua itketti asia koko illan, koska tämä oli ensimmäinen kerta 30-vuoden yrittäjä uran aikana, kun pyysin valtiolta mitään. Minähän olen sitä sukupolvea joka on aloittanut yrittämisen jo aikaa ennen strattirahoja, yms tukimuotoja. Sen ymmärrän hyvin, että laki sanoo ettei kahta oppisopimusta voi saada, mutta sen voi kertoa niin monella tavalla. Minä sanoin myös keskustelun aikana tälle virkamiehelle, etten tarkoita pahaa kysymyksilläni, mutta kun en asiasta tiedä mitään. Yleensä nykypäivän asiakaspalvelussa etsitään joku reitti millä tavalla, asiakas voisi edetä, eikä ärsyyntyä tyhmistä kysymyksistä.

Itse olen ymmärtänyt, että on hieno asia jos yrittäjä opiskelee, ja sitä tehdään aivan liian vähän. Oppisopimustoimiston pitäisi nyt ainakin olla paikka missä kannustetaan, mutta minulta vedettiin matto alta.

maanantai 29. elokuuta 2011

Lasten suusta osa 2: Vanha vs. aikuinen

Lapsilla on usein aika mielenkiintoisia ajatuksia siitä, milloin ihminen on vanha. Rypyillä ei valttämättä ole mitään tekemistä asian kanssa. Kuopuksen hoitotädiltä kuulin, miten oma lapseni päätteli vanhuuden alkaneen.


Hoitotäti oli jonakin päivänä huokaissut puoliääneen, että "voi, kun on tainnut vatsa kasvaa, kun housujen vyötärö kovasti kiristää". Pieni mies (silloin 3 1/2-vuotias) oli hetken hartaasti mietittyään vastannut: "Niin kun sinä olet jo vanha, niin sinulla on tollainen vatsa. Äidillä ei ole vatsaa, kun äiti on vielä aikuinen."

Mitä tästä voisi päätellä?Hmm.Aikuisen erottaa vanhasta vyötärön perusteella?Ikäeroa minun ja hoitotädin välillä on n. 10 vuotta eli aikuisen mittapuun mukaan aika vähän. Täytyisi kysyä lapselta vielä tarkennusta siihen, milloin ihminen sitten muuttuu aikuiseksi. Onko vatsalla jotain tekemistä siihenkin asiaan?

Kuiva tai atooppinen iho

Yleensä superkuiva, tai atooppinen iho voi kesällä paremmin. Tänä kesänä niin ei välttämättä ole käynyt. Ilmeiseti kesän helle on ollut pahasta kuivalle iholle, koska ongelmia on yllättävän paljon. Aivan sama ilmiö oli viime kesänä.

Yleensä kuiva iho on parhaimmillaan tähän vuoden aikaan, aurinko on parantava asia atooppiselle ihottumalle. Kesällä on myös ilman kosteus niin paljon suurempi, ettei  iho pääse kuivumaan. Helle on tuonnut ihan toisenlaisen ongelman. Kun on niin kuuma, että iho on hiestä märkä jatkuvasti, niin ihosta huuhtoutuu pois kaikki oma suoja, ja rasva. Ilmeisesti tulee samanlainen reaktio, kuin pesisi ihoa koko ajan. Hiki on myös suolaista, ja siksikin kuivattavaa.

Tämä on nyt jo toinen kesä, kun joudun tämän poikkeusreaktion kanssa tekemisiin kasvohoidon yhteydessä. Kyllähän tilanne korjaantuu kasvohoidolla, mutta tätä pitäisi ennalta ehkäistä. Jos näin kuumia kesiä on edelleen, niin nyt tiedän tarjota asiakkaille kosteuttavaa Skin hydrating boosteria ( 93 €) kesän ajaksikin.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Pahaolo tulee aina jostain ulos

Näin syksyllä tapaan monen asiakkaan pitkästä aikaa kesän jälkeen, ja kuulen kuulumiset. Ihmiselle ja iholle on aikamoinen elämänmuutos siirtyi rennosta kesäelämästä takaisin tiukkoihin lukujärjestyksiin. Monella muuttuu paikkakuntakin, kun kesä oleillaan mökillä, ja talveksi palaillaan oikeiseen kotiin.

Iho on yleensä ensimmäinen joka reagoi, kun muutosta tapahtuu. Muutos ei tarvitse olla aina negatiivinen, vaan jo myönteinenkin iso, uusi asia saattaa suistaa ihon epätasapainoon. Useimmiten kasvohoito on paras apu, harvoin omat konstit riittää tasapainon löytymiseen. Yleensä tarvitaan myös muutosta ihonhoitotottumuksissa. Se on kuitenkin selvää, että stressaantunutta ihoa voi hoitaa, ja on parempi hoitaa iho kuntoon, koska muuten se vaan lisää stressiä.

Minusta on kuitenkin parempi, että stressi tulee ihosta ulos, kun jostain se ulos tulee varmasti. Näin keski-ikäisenä, vaihdevuosia lähentelevänä naisena huomaan, että minulta tulee stressi suusta ulos. Sama ilmiö on kuulemma saman ikäisillä ystävillänikin. Kun takana on kiire työviikko, ja tulevat työt jo mietityttää, niin pinna katkeaa ihan olemattomasta. Ja sitten kotiväki saa kuulla kunniansa, eli minulla mieheni, ei kissat.

Annan tulla kaiken mahdollisen suustani, räkytän kaikesta mieheni tekemisistä, ja huomaan ja muistan joka ikisen epäkohdan. Oikein hyvä esimerkki oli, kun kirjoitin kesällä törmänneeni Italiassa humalaiseen, irlantilaiseen tyttöön, joka kiljui koko ajan Jihuu. Olin tosi vihainen, ja ärsyyntynyt, kun kuuntelin naisen kiljumista. Tämä tyttöhän tuli lentokentältä hotelliin samalla hotellin taxilla, kuin mekin, ja kello oli jo yli puolenyön. Kun oikein suutuin, niin jäin mököttämään hotellin pihaan, ja mieheni sai hoitaa kaikki sisäänkirjoiottautumisen yms. Sitten minua ärsytti mieheni tapansa viskoa matkalaukkua, ja viimeinen pisara oli, kun hän oli koko ajan tielläni hotelli huoneessa.

Vasta aamulla huomasin, että miesraukkani sai kärsiä ihan turhasta, eihän se hänen vikansa ollut, että nainen kiljui, oli yö, ja minua väsytti. Onneksi sentää joskus huomaan, että haukun väärää kohdetta, mutta se on kai niin helppoa purkaa oma pahamielensä läheisiin. Onneksi mieheni on niin rauhallinen, ja huumorintajuinen ettei hän paljon hätkädä juttujani, mutta eihän se kivaa ole. Itseä harmittaa jälkikäteen.

Näin se kuitenkin on, että stressi vaatii jonkun purkautumistien, ja ei sekään ole hyvä vaihtoehto, jos se tulee suusta ulos.

lauantai 27. elokuuta 2011

Ihania kenkiä edullisesti

Poikkesin maanantai aamuna lempikenkäliikkeessäni, Eevan toiset kengät kaupassa Sibeliuksenkadulla. Harmikseni huomasin, että siellä on loppuunmyynti.

Paikalla oli muitakin yrittäjänaisia, tapasin siellä Siron alusasuliikkeen Anne Kallio-Lehtimäen. Jäimme juttelemaan, ja ei muuta voinut todeta, kuin harmittelua kaupan puolesta. Eevan toiset kengät oli kiva liike, ja tuotteet oli laadukkaita, ja palvelu hyvää. Kuitenkaan, Hämeenlinnasta ei löytynyt tarpeeksi asiakkaita. Aina, kun yksi pieni yritys joutuu lopettamaan se on tappio meille muillekin.

Mitä enenmän meillä olisi kaupungissa kivoja erikoisliikkeitä, sitä vetovoimaisempi ostospaikka kaupunki olisi. Nykyään on talouselämä niin paljon kiristynyt, että uudet yritykset joutuvat kamppailemaan paljon suuremmissa vaikeuksissa, kuin ennen. Uskon myös, että tämä tilanne jää pysyväksi, ei enää tule yhtään helpompia aikoja. Kiristyneessä kilpailussa on yksi suuri voimavara hyvä yhteishenki yrittäjien kesken. Hyvä tukiverkko löytyy toisista yrittäjistä.

Käykää nyt ihmeessä hyödyntämässä Eevan loppuunmyyntiä, siellä oli syötävän ihania kenkiä jäljellä ainakin maanantaina.

perjantai 26. elokuuta 2011

Meidän kissat ja naapurin katit

Alkuviikosta, kun ryömin sänkipellolla äitini Väiski kissan perässä, niin aloin ajattelemaan, että ompahan huonosti kasvatettu kissa. Meidän kissoista ainoa joka ulkoilee vapaasti on Hertta, ja siinä on ilmiömäisen fiksu tyttö. Hertta pitää kiinni tarkasti kotiintuloajoista, minä en ole koskaan antanut kissojeni olla yötä ulkona, ja Hertan suhteen olen vielä tiukempi.

Hertta menee ulos aamulla noin klo 8-9, ja sovittu on että ennen klo 20 on tultava kotiin. Hertta noudattaa kiltisti näitä aikoja, ja nyt, kun alkaa tulla viileämpää ja syksyistä, niin kotiintulo vain aikaistuu. Marraskuussa Hertta on yleensä lopettanut ulkoilun kokonaan. Talvella hän on pelkästään sisäkissa, ihan omasta tahdostaan.

Mutta nämä naapurin katit, ovat ihan mahdottomia. Väiski on ollut kesän aikana parikin yötä peräjälkeen pois kotoa. Hän on ottanut määrätyn pellon metsästysmaakseen, ja se on tietä pitkin mentynä pari kilometriä meiltä. Väiski tietysti juoksee kissantietä, ja se on muutama sata metriä. Toisen naapurimme Nykäs Matti hortoilee siinä samalla pellolla, ja hän kuulemma käy kotona pari kertaa viikossa. Varmaan ottanut kaimastaan mallia.

Yhden naapurin Helmi Orvokki on keikalla pari viikkoa kerrallaan, mutta aina ilmestyy takaisin, ja nukkuu ja syö viikon verran ja lähtee taas. Helmi Orvokkikin on talvella lähes sisäkissa. Eli tämmöisiä katteja meidän naapureissa on, toivottavasti Hertta ei saa huonoja vaikutteita.

torstai 25. elokuuta 2011

Kabulin kauneuskoulu

Luen Debbie Rodiquezin kirjaa Kabulin kauneuskoulusta. Sen jälkeen, kun sain asiakkaaltani lainaksi Tuhat loistavaa aurinkoa kirjan, olen ollut erittäin kiinnostunut Afganistanista, ja Pakistanista. Tämä kirja pitäisi olla tosi tapahtumiin perustuva, mutta aika erikoinen juttu se on.

Hienoa on, että joku pystyi ja jaksoi tehdä kampaamokoulun Kabuliin, mutta tuo Debbie vaikuttaa sen verran oudolta naiseslta, että onkohan kaikki ihan totta. Ensiksikin miksi ihmeessä Amerikan hyväntekeväisyysjärjestö otti mukaansa Afganistaniin kampaaja Debbien, kun kaikki muut oli terveydenhuollon ammattilaisia, ja hän ei keksinyt mitään tekemistä Kabulissa.

Ihmetteln myös todella syvästi, että miten amerikkalainen nainen menee naimisiin afgaanimiehen kanssa siksi, kun on tylsää olla yksin. Debbien avioitui muutaman viikon tuntemisen jälkeen afgaanin kanssa, joka ei osanut englantia, kuin muutaman sanan. Debbien oli hänen kakkosvaimonsa, ja toinen vaimo oli seitsemän lapsen äiti, joka asui Saudi-Arabiassa. Ei se ihme ole, jos länsimaalaisilla naisilla on ongelmia arabi miehiensä kanssa.

Jos tuo kauneuskoulu osa kirjassa on totta, niin se on erittäin kunnioitettavaa, että pystyy antamaan näille sorretuille naisille ammatin, ja sitä kautta itsenäisyyttä. Talibanhan vallassa ollessaan sulki kaikki kampaamot ja kauneushoitolat, niiden omistajat usein miten tapettiin. Talibanien aikana naisten työssä käynti oli kiellettyä, joten koko kampaamo kulttuurikin pitää aloittaa alusta.

Järkyttävältä tuntuu kirjan tarinat naisista, jotka joutuvat koko ajan miestensä pahoinpitelemiksi, ja se ei ole Afganistanissa rikos. Jos elää tämmöisessä avioliitossa, ei ole mitään mahdollisuutta päästä siitä pois, ja se tuntuu ihan kammottavan toivottomalta. On harmillista, että Afganistanista saa edelleenkin aika vähän tietoa, koska haluaisin tietää lisää, ja nähdä myös kulttuurin hyvät puolet, koska niitäkin aivan varmasti on.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Yrittäjänainen rähmällään

Koinpas oikein kirjaimellisesti, että itku pitkästä ilosta. Olin eilen illalla Hämeenlinnan Seudun Yrittäjänaisten jäsenillassa, jonka aiheena oli blogit ja Facebook. Ilta oli todella innostava, vetäjät Katleena Kortesuo ja Lotta Linko saivat porukan hyvin mukaan. Itse sain todella paljon uusia ideoita.

Ainahan on mukava tavata yrittäjä kollegoita, ja uskon, että sosiaalisen median kautta voisimme saada todella paljon apua ja hyötyä toinen toisistamme. Menetämme suunnattoman suuren markkinakanavan ellemme hyödynnä sosiaalista mediaa, ja hyvää verkostoamme nyt, kun se on mahdollista. Ainoastaan taivas on rajana, mahdollisuuksia olisi, vaikka kuinka.

Näissä tunnelmissa ajelin kotiinpäin. Ajattelin etten varmaan saa heti edes unta, kun olin niin vauhdissa. Janakkalan puolelle päästyäni ilta alkoi jo hämärtää, ja pari kilometriä ennen kotia, hoksasin äitini Väiski-kissan (nimi on saatu Väinö Linnan mukaan)pellolla hiiri metsällä. Tiesin,että äitini odottaa karvakorvaansa kotiin, niin pakkohan se oli hakea pellolta pois.

Ei muuta, kun auto tien sivuun parkkiin, ja lähdin kipittämään pellolle. Yritin hypätä ojan yli, mutta arvioin hiukan väärin ponnistusvoimani. Sitten makasinkin rähmälläni kuraisella sänkipellolla, oljen palasia suussani. Meni hetken aikaa, kun kokeilin olenko vielä yhtenä kappaleena, sitten vasta tajusin surra vaatteitani. Minulla oli ihan uudet farkut, ja kengätkin ekaa kertaa jalassa. Pakko oli äkkiä nousta ylös, kun vetinen maa oli aika kylmää. Ravistelin päällimmäisiä mutapaakkuja irti, ja huutelin Väiskiä.

Eipä sitä poikaa missään enää näkynyt, varmaan säikähti minun konttaamisestani niin, että katsoi parhaammaksi lähteä karkuun. Melkein itkua vääntäen ajoin kotiin. Ja eikös se Väiski istunut jo kotipihassa vanhempieni talon edessä sisään pääsyä odottaen. Me emme ole Väiskin kanssa puheväleissä vähään aikaan.

tiistai 23. elokuuta 2011

Kokonaisvaltainen ihonhoito

Syksyllä, kun taas tulee uusia asiakkaita haluan tuoda esiin oman ajatustapani ihonhoidosta. Haluan tarjota asiakkaalle kokonaisen ihonhoito-ohjelman.

Yleensä asiakkaat ovat ehtineet kokeilemaan turhauttavan monta kosmetiikkasarjaa, ja kosmetologia, ja heitä on enää vaikea saada vakuuttuneeksi, että me tarjoamme aivan erilaista ihonhoitoa. Ensinnäkin Dermalogica eroaa täysin mistään muusta kosmetiikasta, jos sitä ei ole kokeillut, ei voi sanoa kokeilleensa kaikkea. Koska Dermalogica ei sisällä mineraalirasvoja, se käyttäytyy aivan erilailla, kun muu kosmetiikka. Silloin, kun pyritään nopeisiin tuloksiin, kaikki kosmetiikka jossa on tukkivia mineraalirasvoja pitäisi jättää pois. Itse en voisi enää kuvitella laittavani iholleni mitään mineraalirasvaa sisältävää kosmetiikkaa. En siis laittaisi omalle iholleni Lancomea, Estee Lauderia, Cliniciä, Biothermiä, vain muutamia

Jokaiselle asiakkaalle tehdään yksilöllinen suunnitelma, sekä hoitolahoidoista, että kotihoidoista. Kosmetiikan maailma on niin oma erityisalansa, että on mahdotonta kuvitella löytävänsä avun ilman asiantuntijan apua. Kun hoitolahoito on säännöllistä noin 4-8 viikon välein tehtyä, ja kotona on oikeat ihonhoitotuotteet, ei ongelmia enää ole.

Kun luottaa tähän ohjelmaan säästää paljon aikaa ja rahaa. Ei tarvitse enää kerätä turhia pulloja, koska hoidon yhteydessä selvitetään aina sen hetkinen tarve. Suomen ilmastosta hoito on myös aina sovellettava ilmaston vaatimusten mukaan. Tiedän tämän menetelmän varmasti toimivan, koska näen sen asiakkaissani joka päivä.

maanantai 22. elokuuta 2011

Kirjailija Leo Tolstoi

Jatkan vielä tästä Tolstoi aiheesta, kun kirja Sonja Tolstoista teki niin voimakkaan vaikutuksen. Kirjassa selviteltiin paljon Leo Tolstoin luomaa ajatussuuntausta tolstoilaisuutta.

Tolstoilaisuuteen liittyi myös syvä uskonnollisuus, mutta siihen en ota kantaa, koska se on jokaisen oma asia. Ihmetteln sitä epärealistista toimintaa mikä liittyi tolstoilaiseen elämäntapaan. Ihmisten piti hylätä kaikki rahaa, ja omistamiseen liittyvä. Rikkaat aateliset jotka eivät osanneet mitään käytännön työtä lähtivät maanviljelijöiksi. Hommasta ei tullut mitään, lehmät kuoli hoidon puutteesta, ja maat metsittyivät.

Nainen oli kaiken pahan alku ja juuri. Tolstoi sanoi, että älykkäinkin nainen, on aina vähemmän älykäs, kuin tyhmin mies. Raivostuttavaa. Leo Tolstoi jakoi rahojaan kerjäläisille, ja hänen vaimonsa raatoi, jotta 13 lasta pysyi hengissä. Tolstoi yritti elää tekopyhän talonpoikaisesti, teki peltotöitä työmiesten kanssa, ja meni sitten kartanoonsa passattavaksi.

Tolstoi ohjasi ihmisiä tekemään joka päivä hyvän työn. Itse hän auttoi tiellä kulkevia kerjäläisiä, mutta kotioloissa käyttäytyi, kuin tyranni koskaan huomioimatta omaa perhettään. Tolstoilaisuus sai aikamoisen määrän kannattajia, mutta näin jälkikäteen vaikuttaa, että teoriassa asia oli hieno, mutta käytännön toteutus ei onnistunut.

lauantai 20. elokuuta 2011

Naisen paikka

Luen kirjaa Sonja Tolstoista, joka oli kirjailija Leo Tolstoin vaimo. Hän eli 1844-1919, ja oli syntyjäänkin venäläinen aatelisneito. Naisen asema on niinä aikoina ollut niin omituinen, että kiristelen hampaita ärsytyksestä.

Leo Tolstoi oli muka edistyksellinen  aatelismies joka järjesti alaisilleen koulun, mutta tähän kouluun ei tietenkään otettu tyttöjä. Naisella ei ollut mitään mahdollisuutta päästä elämässään eteenpäin ilman avioliittoa. Hänen elämänsä oli aina kiinni joko isästä, tai aviomiehestä, eli siis samalla lailla, kun nykyään on islamilaisilla. Se tuntuu ihan käsittämättömältä nykynaisen näkökulmasta.

Sonja Tolstoi oli itsekin poikkeuksellisen lahjakas kirjoittaja, mutta ei ollut mitenkään mahdollista, että hän olisi ryhtynyt kirjailijaksi. Jo naisten vaatetus oli 1800-luvun loppupuoliskolla niin hankala, että se esti naisten liikkumista. Sonja Tolstoi ei voinut lähteä ratsastamaan, jos hän ei ollut erityisesti pukeutunut sitä varten. Ratsastaminen tehtiin naisten satulassa, joka oli suorastaan vaarallinen, sieltä putosi paljon helpommin, kuin oikeasta satulasta.

Pitäisi aina jaksaa muistaa esiäitiämme jotka taistelijat meille tämän hetkisen olotilan. Jos itse olisin joutunut tuollaiseen vankilaan, kuin esimerkiksi Sonja Tolstoi olisin joko itse kuollut, tai tehnyt selvää aviomiehestä.

perjantai 19. elokuuta 2011

Oppia ikä kaikki

Tänään taas puhkun innostusta, ehdin vihdoinkin selata Vanajaveden Opiston syksyn esitteen. Sieltä olisi löytynyt, vaikka kuinka monta mukavaa kurssia, mutta en ehdi kaikissa käydä. Oli pakko valita tärkeimmät, ja nyt ilmoittauduin kahdelle kirjoittajakurssille.

Tämän pitäisi ilahduttaa niitä lukijoitani, jotka kärsivät oikeinkirjoituksestani, ja huonosta lauserakenteesta. Kurssien päätarkoitus on toimia innoittajana, mutta enköhän siellä oikeinkirjoitustakin opi. Sitten ystäväni Katleena Kortesuo on saanut jo painokuntoon kirjansa Pilkun paikka, ja se on äidinkielenopas maallikoille. Heti, kun se ilmestyy otan sen avuksi, ja suosittelen muillekin jotka oikeinkirjoitusohjeita kaipaavat.

Toinen ajankohtainen opiskelun aihe on minulle tietotekniikka, ja niitäkin kursseja oli monenlaisia Vanajaveden Opistolla. Ilahduttavaa on, että kurssien hinnat ovat niin halvat. Jos olen ostanut tietotekniikkakursseja muualta, niin  hinnat ovat monta sataa euroa päivä. Pienelle yrittäjälle hinta on ylivoimainen, kun ensin jää oma päivätyö tekemättä, ja sitten menee kurssimaksuun monta sataa. Tietotekniikka on myös laji, joka on yrittäjälle pakollista, jos en olisi yrittäjä en ihan kaikkea tarvitsisikaan. Kerron sitten syksyn mittaan, mitä kaikkea uutta olen oppinut.

torstai 18. elokuuta 2011

Komentajalla on purkki tyhjä

Ensimmäistä kertaa koen koneelle istuessani etten tiedä mistä kirjoittaisin. Olen kirjoittanut tätä blogia yhdeksän kuukautta, ja aina on ollut aiheita mielessäni, vaikka kuinka monta. Olen myös pitänyt tätä blogin kirjoittamista tärkeänä, mutta mukavana osana työtäni. Olen luvannut itselleni, että koska tämä on osa työstäni, olen myös siinä ahkera. Haluan ilahduttaa asiakkaitani/lukijoitani aina tuoreilla jutuilla.

Tiesinhän minä, että tämäkin päivä koittaa, etten keksi kirjoitettavaa, ja odotin sen tulevan jo paljon aiemmin. Senkin olen luvannut itselleni, etten jää siihen jumiin, on se nyt ihme, jos ei kolmenkymmenenvuoden kokemuksella keksi aiheita. Se on laiskuutta, ja mielikuvituksen puutetta. Turha on myöskään syyttää tyhjää päätä, sen on tyrmännyt jo kansakoulun opettajani. Toisella luokalla ollessani, minulla oli kerran paha nuha, ja kai sitten niistin yhtenään. Opettajani tokaisi luokan edessä, että Valtosen likan pää on täynnä räkää.

Nyt tätä marmatusta kirjoittaessani tulee monta aihetta mieleeni. Aamulla luin Hämeen Sanomista munuaispotilaiden hoidon heikkenemisestä, ja se ärsytti. Hämeen Sanomat on muuten hyvä ideoiden antaja, kun luen lehden läpi, niin taas olen jostain erimieltä, ja on pakko kirjoittaa. Sitten tuli asiakkaalta muutama kysymys pigmenttiläiskistä, ja Multivitamiini kapselien vaikutuksesta. Siis huomena on taas tiedossa ihan kunnon aiheita.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Syksyiset mekkivärit

Youngbloodilta on tulossa aivan ihanan herkullisia värejä meikkeihin. Kaksi opaalihohtoista luomiväriä, tummemmissa sävyissä, kuin keväällä. Nämä opaalihohtoiset luomivärit ovat asiakkaidemme suursuosikkeja, koska yksi luomiväri antaa vaikutelman varjostuksista, ja korostuksista.

Opaalihohde ei ole varsinainen helmiäinen, vaan valoataittava väripigmentti, joka näyttää eri valoissa erilaiselta. Youngbloodilla, tätä opaalihohdetta on luomiväreissä, ja huulikiilloissa. Ja se sopii myös iäkkäämmälle naiselle, ei korosta ryppyjä.

Luomille on tulossa pehmeä ruskeanharmaa sävy, sekä graniitin harmaa. Huulille on tulossa tummaroosa, sekä neutraaliruskea uutuusväri. Luomivärit on myynnissä jo loppuviikolla. Poikkea katsomassa.

tiistai 16. elokuuta 2011

Kenraali Taavetti Laatikainen

Olen joskus kertonutkin, että minulla on omat suosikkini ja inhokkini Suomen sodan aikaisessa kenraalikunnassa. Yksi suosikeistani on Taavetti "pappa" Laatikainen.

Jo hänen lempinimensä Pappa, kertoo, että kyseessä on aika leppoisa mies. Hän on ainoa kenraaleista joka yleensä hymyilee valokuvissa. Taavetti Laatikainen oli jo valmis filosofianmaisteri, kun hän jo lähes kolmikymppisenä lähti jääkärikoulutukseen Saksaan. Se onkin syy hänen lempinimeensä, että hän oli reilu kymmenenvuotta vanhempi, kuin muut jääkärit.

Laatikaisen oli oikeastaan pakko lähteä Saksaan, koska hän joutui Suomessa santarmien silmätikuksi. Hän oli opettajana Porissa, ja puolusti omia oppilaitaan santarmeja vastaan, ja sitähän ei Venäjän vallan alla suvaittu. Oli parempi lähteä, omien oppilaidensa perään Saksaan.

Rauhan aikana hän oli pedagogisissa tehtävissä armeijassa, opettaminen oli hänelle synnyinlahja. Kun sotatoimet alkoi hän oli koko ajan Karjalan kannaksella, eri Armeijakuntien johdossa. Hänen oma poikansa kaatui 1942 taisteluissa.
Laatikainen oli miehiensä keskuudessa erittäin pidetty, hän jaksoi säilyttää hyväntuulisuutensa, ja huumorintajunsa pahoissakin paikoissa. Sodan lopussa pahoja paikkoja todellakin oli. Suurhyökkäyksen alettua kesällä 1944, Laatikaisen joukot perääntyi VT- asemaan, mutta sekään ei riittänyt, vaan perääntyminen jatkui VKT-asemaan saakka, jossa vasta saatiin perääntyminen pysähtymään.

Taavetti Laatikainen oli myös Mannerheim Ristin Ritari. Valitettavasti, hänestä ei ole ollenkaan kirjoitettu niin paljoa, kuin monista muista, äänekkäämmistä kenraaleista. Yritän kuitenkin kerätä vielä lisää tietoa hänestä, koska hänen leppoisuutensa viehättää.

maanantai 15. elokuuta 2011

Nimettömät viestit

Olen kirjoittanut tätä yritykseni blogia, nyt lähes vuoden, ja olen yhtä hurahtanut kirjoittamiseen, kuin alussakin. Toukokuussa avasin toisen blogin Hämeen Sanomien verkkoliitteeseen nimellä Yrittäjän ajatuksia. Hämeen Sanomien blogi on tarkoitettu kirjoituksille, jotka koskevat talouselämää tai yrittäjyyttä, myös siellä kirjoitan harrastuksistani kissoista, ja sotahistoriasta.

Kummastakin blogista olen saanut paljon kiitosta, ja Purkkiarmeijan komentajan tilastot näen itse, ja lukijoita on jo tuhansia kuukaudessa. Kaikki ei kuitenkaan kiittele, eikä tietysti tarvitsekaan. Negatiiviset viestit tulee kuitenkin nimettöminä kortteina postin kautta hoitolaani. Se tuntuu erittäin epämiellyttävältä, jopa pelottavalta. Olen päätellyt viesteistä, että ne koskee tuota Yrittäjän ajatuksia blogia.

En ymmärrä mitä ihmisen päässä liikkuu, kun jaksaa nähdä vaivaa, ja kirjoitella kortteja. Viimeisimmässä luki muunmuossa, että hän lopettaa blogin lukemisen. Sehän olisi enemmän, kuin toivottavaa. Miksi ihmeessä sitten lukee, jos ne on niin huonoja, ja ärsyttäviä. Toisaalta lukemisen voi lopettaa ihan noin vain, siitä ei tarvitse erikseen ilmoittaa minulle.

Olen ottanut talteen nämä kortit, ja jos niitä tulee lisää olen päättänyt viedä ne poliisille. Tuli todella paha olo, kun postilaatikosta tipahtaa kortti, jossa ei ole lähettäjän nimeä. Se asia mitä niissä kirjoitetaan, ei loukkaa minua millään tavoin, ja sen voisi laittaa julkiseen kommentointi osioon, mutta se tekee pelottavan tunteen, kun lähettäjä ei uskalla paljastaa henkilöllisyyttään.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Auringon haitat iholla voi korjata

Keväällä varoitettiin, että UV-säteily oli poikkeuksellisen voimakasta, verrattuna muihin keväisiin. Valitettavasti se on aivan totta, näin sen asiakkaiden ihoilla jo heinäkuussa. Varsinkin kuiva, ja ohut ihoisten asiakkaiden ihot oli samassa kunnossa, kuin yleensä vasta elo-syyskuulla.

Voimakas säteily nopeutti lyhyessäkin ajassa ihosolukon kuolemaa niin, että ihon pintaan syntyi paksu, kuollut solukko kerros. Kosteusvoiteet eivät kunnolla läpäisseet kuollutta solukkoa, joten voiteiden vaikutus jäi heikoksi. Helteellä oli hiki kaiken aikaa, ja kasvojen iho oli hiestä märkä. Hiki huuhteli ihon omaa kosteutta pois, aivan kuin olisi seissyt suihkussa.

Yleensä ihot ovat hyvässä kunnossa tähän vuoden aikaan, mutta nyt ja viime kesänä tilanne on erilainen. Kasvohoitojen tarve on suuri, ja se näkyy poikkeuksellisen täysinä työpäivinä. Moni asiakas palaa kesälomlta töihin, mutta kuiva, hilseilevä iho ei näytä hyvältä. Siistiä meikkiä ei oikeastaan saa tehtyä hilseilyn vuoksi, ja moni haluaa hoitaa ihonsa ennen työhön menoa.

Kotikäytössä loistava hoitoaine säteily vaurioita korjaamaan on MULTIVITAMIN CONCENRATE ( 45 kpl, 90€). Pakkauksessa on 45 kappaletta yksittäispakattuja kapseleita, joiden sisältö levitetään yöksi iholle, ja sitten yövoide päälle. Kapselit on loistava C-vitamiini paukku iholle. Suomalaisetkin ihotautilääkärit ovat todenneet, että antioksidanttpitoisilla hoitoaineilla, voi korjata UV-säteilyn haittoja parikin kuukautta auringonoton jälkeen. C-vitamiini on tehokkain ihon läpinimeytyvä antioksidantti. Syötynä vaikutus ei ole sama, vaan C-vitamiini pitää saada suoraan iholle.

lauantai 13. elokuuta 2011

Tukea Kissakoti Kattilalle

Kävin eilen vierailemassa kissakoti Kattilassa, ja voi taivas miten ihana paikka se on. Mihin tahansa katsoo, niin aina joku karvaturri olla möllöttää.

Kävin viemässä heille arpajaisvoittoja, ja tekemiäni postikortteja myyntiin. Viikonloppuna on Elomessut, ja Kattilalla on siellä oma osasto. Siellä on arpajaiset, ja monenlaista myytävää, joilla kartutetaan Kattilan kassaa. Minä olen vuoden verran askarrellut postikortteja mitä myyn hoitolassani Kattilan hyväksi, ja nyt niitä on myös Elomessuilla. Postikortit eivät ole mitään taiteen helmiä, mutta ainakin ne on uniikkeja, ja käsintehtyjä. Jokainen kortti on arvovaltaisen raadin tarkistama, eli vähintään Valtsu, ja Jösse on ne läpi nuuskinut, joskus on Herttakin mukana. Korttien hinta on 3€,  ja se menee kokonaan Kattilan tilille.

Asiakkaat joskus ihmettelee, miten ehdin tekemään vielä korttejakin. Minusta se on mukavaa näpräämistä, ja olenhan kertonut etten osaa istua paikallani tekemättä käsilläni jotain. Samalla, kun katson TV:tä niin teen askartelua. Eihän TV:stä nyt ihmeellisiä ohjelmia tule, mutta pääasiassa katsonkin ostettuja sotaan liittyviä dokumentteja. Se on paras mahdollinen rentoutumistapa minulle, istun nojatuolissa kissat, ja askartelut sylissä, ja seuraan TV:tä.

Yleensä yhdessä illassa saan tehtyä 20kpl postikortteja, ja viikonloppuna tulee helposti 100 kappaletta. Viime jouluksi tein 2000 korttia, ja saman urakan teen tänäkin syksynä. Nyt kun tiedän, että rahat korteista menee hyvään tarkoitukseen, joka on minulle tärkeä, niin se tekee askartelusta mielekkään.

perjantai 12. elokuuta 2011

Nuoren acneiho

Nyt, kun koulut alkaa, niin nuoret joutuvat ihonsa kanssa taas koko luokan eteen. Tämä voi monelle olla todella kova paikka. Nuoren itsetunto on muutenkin todella herkkä, saati sitten jos ihoa vaivaa acne. Vielä nykyään aika monet vanhemmat kuittaavat asian naurulla, ja tokaisulla, että meneehän se joskus ohi. Sitten olen kuullut mitä kummallisimmista kotikonsteista. Jotkut vanhemmat ovat käskeneet pestä ihoa ainostaan keitetyllä vedellä, jotkut neuvovat pyyhkimään ihoa vodkalla. Näistä kumpikaan konsti ei auta mitään. Aina on parempi kääntyä kosmetologin puoleen.

Ihotyyppi on periytyvää, ja jos vanhemmilla on ollut acne, niin aivan varmasti se on myös lapsella. Acne on aika vahva periytymään, vaikka vain toisella vanhemmista olisi ollut acne, niin yleensä se tulee myös lapselle. Acne on ihotauti, ja vaatii aina hoitoa. Jos kysymys on oikeasti acnesta, se tarvitsee ihotautilääkäriä. Tässä jutussa puhun acnesta, enkä pelkästään rasvoittuvasta ihosta. Näitä kahta ei oikestaan erota, kuin asiantuntija. Aina kun meille tulee nuori asiakas hoitoon, katsomme miten paljon voimme kosmetologin konstein auttaa. Jos huomaamme, että ihotautilääkäriä tarvitaan, niin me kyllä kerromme sen. Yleensä vanhemmat ovat hiukan epätietoisia, kummalle pitää mennä ensin, kosmetologille vai ihotautilääkärille. Neuvon, että ensin kosmetologille, sieltä sitten neuvotaan eteenpäin.

Acneihoon ei pysty vaikuttamaan ilman lääkitystä, pelkkä ihon puhdistaminen ei riitä, mutta on hyvä lisäapu. Lievemmissä tapauksissa auttaa antibiootit, yleensä tetrasykliini, tai tytöillä e-pillerit. Tetrasykliinikuuri pitää olla pitkä, yleensä ainakin kolme kuukautta. Helposti kuitenkin käy niin, että kun kuuri loppuu, iho riehaantuu taas. Jos ei haluta siirtyä vahvempaan lääkitykseen, antibioottikuureja voi joutua syömään useita.

Tytöillä e-pillerit, esimerkiksi Diane Nova merkkinen, on todella hyvä apu acneen. Tähän jos vielä liitetään säännölliset ihonpuhdistukset, ja hyvät kotihoitotuotteet, niin iho saadaan hyvään kuntoon. Tehokkain acneen tarkoitettu lääke on Roaccutane, ja sitä saa määrätä ainoastaan ihotautilääkärit. Roaccutanella on sivuvaikutuksia, mutta yleensä se on paljon mainettaan parempi. Kovin nuorelle ei kuitenkaan sitä suositella, koska se voi vaikuttaa pituuskasvuun. Myöskään raskaaksi ei saa tulla Roaccutane kuurin aikana, joten tytöt joutuvat syömään sen ajan e-pillereitä. Maksakokeita tehdään säännöllisesti kuurin aikana, koska lääke on aika rasitus maksalle.

Yleisin ongelma Roaccutanesta on punoittelu, ja ihon voimakas kuivuminen. Limakalvot, esimerkiksi huulet, ja nenäontelot voivat kuivua haavoille. Tämä kuitenkin voidaan ennaltaehkäistä ihon, ja limakalvojen kosteuttaminen pitää aloittaa saman aikaisesti, kuin lääkekuurikin. Kesäaikana Roaccutane on hankala, koska se herkistää pahasti auringonsäteilylle. Yleensä kuuri aloitetaankin vasta syksyllä. Roaccutane voi kuulostaa vaaralliselta lääkkeeltä, mutta suosittelen sitä kuitenkin, jos acne on paha. Se on ainoa varma konsti, joka parantaa acnen pysyvästi lähes kaikilta.

torstai 11. elokuuta 2011

Hunajaa kosmetiikassa

Törmään todella usein siihen harhaan, että luonnon kosmetiikka pidetään jotenkin parempana, kuin muuta. Asia on hyvin monimutkainen, koska ei ole olemassa mitään kriteereitä joiden mukaan joku olisi luonnontuote, joku toinen taas ei. Ne kaikki on mainosmiesten iskulauseita.

Jos kosmetiikassa on aitoa hunjaa, tyrniä, ja vaikka greippiä, ja lavendelia, niin mitäs sitten. Aineet ovat ihan hyviä, mutta ne on tarkoitettu syötäväksi, ja ne eivät imeydy ihoon. Kaikkien raaka-aineiden pitää olla käsitelty siten, että ne on molekyyleiltään tarpeeksi pieniä, jotta ne pystyy imeytymään. Nykyään paremman imeytymisen vuoksi olisi hyvä olla myös kuljettaja-aineosia esimerkiksi niosomeja, tai liposomeja. Jos nuo edellä mainitut raaka-aineet laitettaisiin voiteeseen, siinä mukana tulee siitepölyjä, ja muita allergeeneja. Voide ei siis imeytyisi ihoon, mutta aiheuttaisi helposti allergiaa.

Esimerkiksi tyrni on erittäin c-vitamiinipitoinen marja, ja c-vitamiini on hyväksi iholle. Voiteessa oleva c- vitamiini on kuitenkin käsiteltävä siten, että se imeytyy ihoon, mutta ei missään tapauksessa elimistöön. Ilmeisesti ihmiset ajattelevat, että kun raaka-aine on hyvä ruoka-aine, se olisi jotenkin elimistön kautta hyödyksi iholle. Tällä tavalla kosmetiikka ei toimi, eikä saa toimia. Kosmetiikka saa imeytyä vain neljään päällimmäiseen ihokerrokseen, ei koskaan verenkiertoon saakka.

Dermalogica on Suomessa myytävästä kosmetiikasta, kaikista lähinnä luontoa. Siinä on erittäin puhtaat raaka-aineet, mitään kasvia ei ole geenimanipuloitu, mitä amerikkalaiset luontoihmiset pitävät tärkeänä ominaisuutena kosmetiikalle. Kaikki raaka-aineet on käsitelty bioteknisesti siten, että vain iholle hyödyllinen aineosa on otettu tuotteeseen mukaan. Mitään synteettisiä aineosia Dermalogica ei sisällä, eikä myöskään hajusteita, eikä väriaineita.

Jos siis haluaa luonnollista ja tehokasta kosmetiikka iholleen kannattaa valita Dermalogica. Erilaisten ruoka-aineiden käyttö iholle, esimerkiksi hunajan, voi olla jopa haitallista.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Hulda Huoleton navetassa

Viikonloppuna minulla oli oikein mukava retki tutustumaan navettaan, edellisestä kerrasta olikin yli kolmekymmentävuotta.

Äitini on etsinyt heille kahta kissanpentua jo pidemmän aikaa. Ei uskoisi, mutta nykyään ei niin vaan löydy pentuja, kun suurin osa kissoja on leikattuja. Hyvähän se vaan on ettei niitä jää sitten heitteille. Me saimme perjantaina kuulla, että eräässä maalaistalossa kylämme laitamilla on viisihenkinen kissaperhe.

Tietysti heti sinne piti soittaa, ja kysyä pitikö juoru paikkaansa. Onneksi se piti, ja saimme luvan mennä pentuja katsomaan lauantaina. Retki oli tosi kiva, koska kissaperhe asui natevatassa, jossa oli yli sata lypsävää, ja lähes saman verran nuorta karjaa. Ihan kuin olisin palannut lapsuuteeni, meillähän oli lehmiä vielä 70-luvun alkuun saakka. Navetan hajukin tuntui hyvältä, ja rauhoittavaa oli kuulla lehmien yninää, ja märehtimisääniä.

Aivan ihana karvaturri oli äitikissa, monen kirjava, ja pörröinen mamma. Nimi oli Hulda Huoleton, koska kotiväen mukaan kissa aika moderni äiti, ja lähti välillä omille teilleen pennut unohtaen. Tämä oli Huldan kolmas pentue vasta, ja ehkä nuori mamma kyllästyi välillä villiin poikueeseensa. Nyt neljä pentua olivat vasta kuukauden ikäisiä, ja Huldalla oli vielä paljon opetettavaa. Paras ikä kissojen luovuttamiseen olisi 10 viikkoa.

Äitini valitsi kaksi kissaa, valkoisen, missä oli kirjavia läiskiä, se ilmeisesti oli tyttö. Sellaiset kirjavat eli kilpikonnakuvioiset kissat ovat yleensä tyttöjä. Toinen oli valkoisen, ja punaruskean kirjava, ja ehkä poika. Niin pienistä pennuista on tosi vaikea varmasti sanoa, ovatko ne tyttöjä vai poikia. Tunnenkin monta tyttökissaa joiden nimi on Jaska tai Paavo. Sovimme, että haemme kissat syyskuun alkupuolella, riippuen vähän siitä, miten Hulda jaksaa niistä huolehtia. Joskushan ei kissan oma maito oikein riitä, ja emo alkaa hermostumaan liian villiin pentueeseen, varsinkin, jos pentuja on paljon. Silloin on ihmisen otettava ne huolehdittavakseen jo nuorempana, mutta voi kun Hulda jaksaisi vielä muutaman viikon. Kissaäiti osaa kuitenkin kasvattaa pentua paremmin, kuin ihmisäiti.

Navetan ihmeistä on vielä kerrottava, että vasikoiden koko on kehityksen myötä kasvanut roimasti. Navetassa oli muutama vasikka, ja luulin niitä 3-4 viikkoisiksi, mutta ne olikin syntyneet pari päivää sitten. Olin aika ihmeissäni, mutta minulle kerrottiin, että jalostuksen myötä vasikat syntyvät isompina. Siitä on kuitenkin se hankaluus, että synnytys on vaikeampi. Lehmille tulee useimmin sisäisiä verenvuotoja, ja kuolemia liian isojen vasikoiden takia. Ei ihmisen pitäisi niin kovasti muokata luontoa.

tiistai 9. elokuuta 2011

Tiibetin tyttäret

Viikonloppuna luin kirjan Tiibetin tyttäret, joka oli loistava tositarina Tiibetin elämästä. Kirjan oli kirjoittanut nuori sveitsiläinen näyttelijätär, jonka isä on sveitsiläinen ja äitä tiibettiläinen.

Kirja kertoo kirjailijan äidin, Sonaman, ja isoäidin Molan tarinan, ja heidän pakonsa miehitetystä Tiibetistä. Tiibettiläisten elämää määräsi tiukka budhalaisuus, johon sisältyi taikauskoa, ja oppi uudesti syntymisestä. Tuntuu hullulta, että vielä 1950-luvulla ihmiset tekivät kaiken ennusmerkkien mukaan, ja rukoukset oli päivän tärkein tehtävä. Lääketiedettä ei ollut, kaikki hoidettiin rukoilemalla. Suurin osa kansasta ei osannut lukea tai kirjoittaa, kirjan isoäiti Mola olikin poikkeuksellinen, koska oli luostarissa oppinut lukutaidon.

Luostarilaitosta vainottiin eniten, niin Molan oli lähdettävä perheensä kanssa vaikealle pakomatkalle vuorten yli Intiaan. Kiinan miehitys aiheutti paljon väkivaltaa, ja tuhoa, hieno, vanha kulttuuri poljettiin täysin maahan. En hyväksy mitenkään Kiinan miehitystä, mutta pakko on ihmetellä elämää niin voimakkaasti budhalaisuuteen sitoutuneena. En pysty ymmärtämään, että rikkaat aateliset eivät auttaneet köyhää kansaa rahallisesti, vaan ainoastaan rukouksilla. Budhalaisuusteen kuuluu toisen ihmisen auttaminen, ja rukoilu on erittäin tärkeää toistenkin puolesta, mutta en kyllä ymmärrä, että se on ruokaa tärkeämpää.

Kirjassa on tarina siitä, kun Mola on jo kuusivuotiaan Sonamin kanssa Intiassa, ja tapaa ystävänsä, joka kuuluu Tiibetin aatelistoon. Itsestään selvää on, että Mola ryhtyy palvelemaan varakasta ystäväänsä. Hänellä on niin paljon työtä, että hän on nääntyä, ja hän joutuu laiminlyömään lastaan. Ystävä kyllä huomaa, että Sonam voi erittäin huonosti, mutta olisi aivan ennen kuulumatonta, ja täysin mahdotonta, että hän puuttuisi alempiarvoistensa elämään.
Onneksi tilanne paranee muuta kautta, mutta tämä oli arkipäivää 1960-luvulla.

Toinen kummallinen tarina koskee terveydenhoitoa. Sonam sairastuu nelivuotiaana pahaan kuumeeseen, ja Mola kysyy neuvoa luostarin arvostetulta lamalla. Hän neuvoo Molan kantamaan tytön lähimmän järven rantaan, ja kiertämään tytön kanssa järven ympäri kuusi kertaa. Mola tekee työtä käskettyä, järven rantaan on parin päivän kävely, ja järven ympäri on matkaa 6 kilometriä. Hän tekee tuon mielettömän kävelyn kahdessatoistapäivässä, onneksi lapsi säilyy hengissä. Minusta kävely kuulostaa vain ilkeältä rangaistukselta hätääntyneelle äidille, kaikkihan tietää, että se vaan pahensi lapsen sairautta. Uskomukset voivat olla todella kummallisia.

Kannattaa lukea tuo kirja, siinä on paljon tietoa Tiibetistä, ja budhalaisuudesta. Olen kirjoittanut tarkemmin Tiibetin tilanteesta Hämeen Sanomien verkkoliitteen blogissani.

maanantai 8. elokuuta 2011

Mitäs siitä jos iho hermostuu

Välillä törmää asiakkailla sellaiseen ongelmaan, jota minä ja Mari nimitämme hermostuneeksi ihoksi. Olen jo paljon kirjoittanut stressin vaikutuksesta ihoon, ja tässä on kyseessä sama mekanismi.

Sanoisin, että noin viidellä prosentilla asiakkaistani, on ollut ongelmia todella helposti reagoivan ihon kanssa. Kysymys ei ole tavallisesta stressiin reagoimisesta, vaan ihon tilanne voi muuttua lähes päivittäin. Ilmeisesti ihan mieliala saa ihon oireilemaan. Yleensä ihon perustyyppi on pintakuiva sekaiho, tai t-alueelta rasvainen normaali iho. Yleensä nämä ihotyypit ovat helppoja hoitaa.

Hermostunut iho muuttaa toimintaansa nopeaan tahtiin, tänään se on ihan hyvä, mutta huomenna on jo runsaasti pientä punoittavaa finniä. Asiakkaan pitää oppia vähän taiteilemaan ihon tilanteen mukaan, ja käyttämään vähän erilaisia aineita eri päivinä. Sen olen laittanut merkille, että yleensä, ei aina, nämä henkilöt ovat erittäin vaativia vai pedantteja luonteeltaan. He haluavat, että asiat olisi pienintä piirtoa myöten järjestyksessä, mutta ihopa ei tähän suostu. Syntyy helposti kierre, että mitä helpommin ihon virheet ärsyttävät, sitä voimakkaammin iho reagoi.

Sen olen huomannut, että eniten asia vaivaa nuorella naisella. Yleensä tilanne helpottuu nelikymppisenä. Nuorella on ihoon liittyvät asiat sen verran tärkeitä, että helposti tilanne aiheuttaa yli hoitamisen. Hankitaan arsenaali todella voimakkaita aineita, ja vaihdellaan niitä parin päivän välein, ja tietenkin iho hermostuu entistä pahemmin. Parasta olisi, kun pystyisi sanomaan hälläväliä, mutta se kun ei käy sormia näpsäyttämällä. Jos on luonteeltaan helposti stressaantuva, niin sen ominaisuuden kanssa saa tehdä kauan töitä, ennen kuin se helpottaa.

Jos tunnistat itsesi, ja oman ihosi tavan reagoida, niin älä vaivu epätoivoon. Yleensä ongelmaan löytyy helposti ratkaisu, kun oikeat aineet löydetään. Ohjeet on niin yksilöllisiä, ettei mitään yleisohjetta pysty antamaan, mutta kannattaa tulla kasvohoitoon, niin siinä samalla saat kotihoito-ohjeet.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Hermostunut näprääjä vai ahkera taiteilija?

Minulla on ollut aina tarve tehdä käsilläni jotain saman aikaisesti, kun kuuntelen luentoa, olen kokouksessa, tai katselen TV:tä. Tämä tapa minulla on ollut jo nuoresta pitäen. Pystyn keskittymään kuuntelemiseen paljon paremmin, kun teen käsilläni jotain, vaikka piirtelen. Luennoilla en yleensä kirjoita mitään ylös, koska nykyään tiedän, etten niitä jälkikäteen kuitenkaan lue. En myöskään pysty oikein kuuntelemaan, jos alan kirjoittamaan saman aikaisesti.

Aikaisemmin yritin kokouksissakin piirrellä salaa, mutta kun täytin 40-vuotta päätin, että olen tarpeeksi vanha tekemään mitä haluan, jos en ketään häiritse. Joskus kuulen ystäviltäni, että joku vieraampi on ihmetellyt miksi edes tulen kokouksiin, kun vaan piirtelen. Yleensä he aika pian huomaavat, että kuuntelen erittäin tarkkaan, ja otan osaa keskusteluun.

Kotona rentoudun parhaiten, kun katselen elokuvaa, tai jotain sotahistoriaan liittyvää dokumenttia. Ennen kudoin samanaikaisesti, mutta se alkoi käymään hartioille,ja oli pakko lopettaa. Nykyään näpertelen postikortteja Kissakoti Kattilaa varten, ja siihen olen ihan hurahtanut. Illan aikana syntyy parikymmentä korttia, ja onneksi ne menee hyvään tarkoitukseen. Rentoutumisen huipentuma on, jos kaikki kolme karvaturrikattiani istuu sylissäni, ja jalkojeni päällä, kun puuhailen askartelun parissa.

Jostain olen lukenut, että USA:n presidentti Kennedy teki aivan samaa, piirteli aina kuunnellessaan,tai puhuessaan. Siitä olen vetänyt sen johtopäätöksen, ettei se nyt niin kamalan huono tapa voi olla.

lauantai 6. elokuuta 2011

Vältä liian voimakasta ihonhoitoa

On aika yleistä, että hoidon yhteydessä, kun kuuntelen asiakkaiden kertomusta omasta ihonhoidosta, huomaan sen olevan syy ihon ongelmiin. Varsinkin rasvaihoisilla on taipumus hoitaa ihoa liian tehokkaasti, ja käyttää liian voimakkaita ihonhoitotuotteita.

Väärällä hoidolla voi yllä pitää ihon rasvoittumista ja epätasapainoa. Jos puhdistaa ihoa liian tehokkaasti saippualla, tai muulla puhdistusaineella, niin ihon pinta kuivuu ja kiristyy. Silloin iho automaattisesti pyrkii parantamaan ihonpinnan joustavuutta, ja alkaa erittämään talia. Kun huokoset ovat kireät ja kuivuneet, tali ei pääse niistä ulos, vaan jää huokosen suulle tulpaksi. Ihon normaali bakteeritoiminta saattaa tulehduttaa tuon tulpan, ja silloin finni on valmis.

On siis hyvin suuri merkitys sillä, minkälaisia hoitotuotteita käyttää. Jos taas kosteusvoide on liian paksua, ja ei täysin vesiliukoista, sitä ei saa kunnolla puhdistettua pois miedolla puhdistusaineella. Silloin taas rasva kerääntyy tulpaksi ihohuokoseen, ja aiheuttaa samalla mekanismilla finnejä.

Kaikki ihot on helppohoitosia, kunhan niille löytyy oikeat hoitoaineet. Asiakkaan on lähes mahdoton osua oikeaan kokeilun perusteella. Aina on helpointa, ja halvinta kääntyä kosmetologin puoleen, ja saada oikeat neuvot omalle ihotyypille.

perjantai 5. elokuuta 2011

Aurinkovoiteiden käyttö ja tarpeet

Auringolta suojautumisesta puhutaan niin paljon, että luulisi aurinkosuojavoiteiden myynnin lisääntyneen huimasti. Näin ei kuitenkaan ole, ainakaan kauneushoitoloissa.

Asiakkaiden aurinkovoiteiden käyttötottumukset ovat erilaisia riippuen siitä, minkä ikäinen asiakas on. Alle kolmekymmentäviisivuotiaat naiset, varsinkin äidit ovat erittäin valveutuneita, ja ostavat laadukkaita aurinkosuojavoiteita. Tämä tietysti on hieno asia, koska lapsien iholle ei ole hyväksi laittaa mitään markettien hajustettuja vaseliinimaitoja.

Lapsien iholle on parasta laittaa aurinkosuojavoide, jonka suojakerroin on vähintään 20 tai 30. Suurempaa kerrointa kuin 30 ei ole järkevää käyttää, koska siinä on jo todella paljon kemikaaleja. Paras aurinkosuojan raaka-aine on titaanioksidi, sille ei voi allergisoitua. Nuoret aikuiset suojaavat sekä itsensä, että lapsensa sekä kasvoilta, että vartalolta. Sen lisäksi usein käytetään kevyitä, ilmavia pitkähihaisia vaatteita, kun ulkoillaan, vaikka hiekkalaatikolla.

Kun on kysymys vanhemmasta väestä, meistä jotka olemme lapsuudessamme oppineet, että rusketus on terveellistä, aurinkosuojan käyttö koetaan vähemmän tärkeäksi. Vanhemmat asiakkaat eivät juuri koskaan osta vartalolle suojavoidetta. Yleensä on sellainen käsitys, että kun ei ota aurinkoa makaamalla auringossa, ihoa ei tarvitse suojata. Tämä on jotenkin käsittämätön harha, koska suurin ihosyöpä riski on ulkona työskentelevillä. Ihmiset ketkä harrastavat puutarhatöitä, pyöräilyä tai muuta ulkoliikuntaa ovat juuri pahimpia ihosyövän riskiryhmiä.

Jokaisen joka liikkuu ulkona kello 10 ja kello 17 välillä, olisi syytä suojata kasvot ja vartalo vähintään 15 aurinkosuojakertoimella. Aurinkosuojavoiteet kannattaa aina ostaa asiantuntijalta, koska kysymyksessä on niin tärkeä asia. Ihonhoidon paras, ja ainoa asiantuntija on kosmetologi.

torstai 4. elokuuta 2011

Sodan kosketus

Minulta kysytään niin usein miksi harrastan sotahistoriaa, että olen jo itsekin ihmetellyt, että miksiköhän. Mitään yksittäistä syytä en osaa selittää. Kun asiaa olen monelta kantilta miettinyt, niin ehkä koen sodan jotenkin koskettaneen minua henkilökohtaisesti, vaikka olen syntynyt kaksikymmentävuotta sodan jälkeen. Koko nimeni on Inkeri Elisabet, ja olen saanut nimeni kuolleen tytön mukaan.

Mummuni eli äidinäiti  oli syntynyt 1915, ja oli elänyt hyvin raskaan ja köyhän elämän nuoruudessaan, niin kuin suurin osa aikalaisistaan. Hänen isänsä kuoli sisällissodan aikaan, ja kuusilapsinen perhe jäi äidin huostaan, vanhin veli Otto oli 11v. Mummulleni sisarukset ja sukulaiset olivat erittäin rakkaita ja läheisiä, varmaan rakkain kuitenkin oli tuo turvallinen isoveli Otto.

Otto kuitenkin kaatui talvisodassa. Hyvin traagisesti, koska hän sai osuman talvisodan viimeisenä päivänä 13.3.1940, vain muutama tunti ennen rauhan voimaan tuloa. Otolta jäi vaimo, ja juuri syntynyt tyttö Liisa Inkeri. Liisa oli mummulleni hyvin tärkeä, ja hän auttoi kaikin tavoin isätöntä tyttöä. Sitten Liisa kuoli 50-luvun alussa, tarina kertoo, että hän vaan kaatui kuolleena maahan kesken välituntileikkien. Liisa oli silloin 11v, ja sai ilmeisesti voimakkaan aivoinfarktin.Kun minä synnyin 60-luvun alussa, mummu halusi nimekseni Liisa Inkerin mukaan Inkeri Elisabet, Elisabetin ja Liisan nimipäivä on samana päivänä.

Toinen nimeeni liittyvä asia on Inkerin kansa. Lapsena olin aivan ihmeissäni, miksi isovanhempani puhuvat kylällä asuvista inkeriläisistä. Oliko niillä jotain tekemistä minun kanssani, ja missä he nyt ovat. Sodan kokeneet isovanhempani olivat jotenkin oppineet, ettei kaikista asioista voi Suomessa puhua ääneen, ja sulkeutuivat heti, kun kysyin inkeriläisistä. Sen takia koen, että inkeriläisten ympärillä on aina vähän mystinen tarina.

Inkeriläisiä oli ilmeisesti tullut jatkosodan alussa paljon meidän pieneen maalaiskylään, ja mummuni joka oli yksinäinen, kun pappa oli rintamalla, oli ystävystynyt heidän kanssaan. Ilmeisesti lähellä oli asunnut muutama saman ikäinen inkeriläinen nainen, joilla oli pienet vauvat, ihan kuin mummullakin. Nämä nuoret äidit olivat ystävystyneet, sota teetti paljon töitä naisväellä, ja inkeriläiset olivat työteliäitä, ja auttoivat mummuani. Sitten rauhan ehdoissa oli, että Suomen oli palautettava kaikki inkeriläiset, ja muut itä-karjalaiset Neuvostoliittoon. Lähes kaikki heistä joutui Siperiaan, ja todella moni kuoli siellä. Pieni osa pääsi pakenemaan Ruotsiin, tai Yhdysvaltoihin. Koskaan en saanut isovanhemmiltani vastausta kumpaan suuntaan nämä heidän tuttavansa lähti.

Voihan olla, että jo lapsena kuullut tarinat ovat aiheuttaneet sen, että sodan historia kiinnostaa. Toisaalta kuuntelin koko lapsuuteni uutisista, kun hoettiin Saigon Hanoi. En ollenkaan ymmärtänyt mitä nämä vieraat, kivat sanat tarkoitti. Kuusikymmentä luvulla ei voinut uutisia kuunnella ilman tietoa Vietnamin sodasta. Onhan sekin voinut laukaista sota innostukseni.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Aurinko aiheuttaa couperosaa

Suomalaisella ihon tyypillisin ongelma on couperosa. Meidän rankka ilmasto aiheuttaa pintaverisuonten laajentumista, ja moni kärsii punakasta ihosta.

Couperosa eli Teliangiestasia  näkyy kasvojen iholla punoittavana, tai sinertävänä verisuoniverkostona, vaikeassa tapauksessa koko iho on punakka.  Yleisin couperosa on poskipäillä ja nenässä. Couperosa syntyy lämmön vaihteluista. Talvella sisätiloissa ihonverenkierto on normaali, mutta kun mennään äkkiä ulos kolmenkymmenen asteen pakkaseen, verisuonen pitäsi pystyä supistumaan, ja hidastamaan pintaverenkiertoa. Aina verisuoni ei tähän pysty, varsinkin kun lämmön vaihdos on suuri, ja sitä tapahtuu usein. Silloin pintaverisuonten seinämä veltostuu, ja jää pysyvästi laajentuneeseen tilaan.

Myös muutkin asiat, kuin talvi aiheuttaa couperosaa, ja aurinko on yksi pahimpia. Ihon huono hoito, tupakointi ja alkoholi ovat myös couperosan syitä. Periytyvää taipumustakin couperosaan on olemassa, koska ohuelle, ja kuivalle iholle se syntyy nopeiten. Pahimmillaan couperosa puhkeaa ruusufinniksi, tai kuivan, kirveleväksi atoppiseksi ihottumaksi.

Hyvällä hoidolla voidaan paljon auttaa couperosaa, ja varsinkin ennalta ehkäistä sen syntymistä. Couperosa iho vaatii säännöllistä kasvohoitoa, ja hyvin suunniteltua ihonhoito-ohjelmaa, ettei se pahene ruusufinniksi. Couperosaa on yhtälailla miehillä, kuin naisillakin. Dermalogican paras tuote couperosa iholle on Sheer Tint Redness Relief ( 40 ml 65 € ) kosteusvoide.Tämä voide on miesasiakkaiden suosikki, ja varsinkin verkkokaupassamme sitä myydään paljon.  Siinä on myös aurinkosuojakerroin 15, koska aurinko on pahasta couperosalle. Myös ruusufinniin voi käyttää kyseistä voidetta.

Tämän kesän auringossa, suomessakin kannattaa käyttää kolmenkympin suojakerrointa, koska aurinko on poikkeuksellisen voimakasta. Siihen suosittelen Super Sensitive Faceblock kosteusvoiteen ( 50ml 79 €). Kesälläkin hyvä tehohoito on naamion käyttö pari, kolme kertaa viikossa. Paras naamio couperosaiholle on uusi Ultra Calming Relief Masque ( 75 ml 65 € ), tuubi on erittäin edullinen, koska siitä saa noin 30 käyttökertaa. Naamiota levitetään paksu kerros puhdistetulle iholle, ja sen annetaan vaikuttaa 10 minuuttia. Imeytymätön osa pyyhitään kasvopaperiin, ja loppu saa vaikuttaa yön yli.

Myös meikkivoiteen käyttö suojaa ihoa, ja on siksi tarpeellinen couperosaiholle. Parasta on Youngbloodin mineraalipigmenttimeikit.

tiistai 2. elokuuta 2011

Pala Suomen kulttuurihistoriaa

Luin äskettäin kirjan Swanin sisarussarjasta, jotka vaikuttivat Suomen kulttuurielämään monin tavoin. Kirja oli Hellevi Arjavan Swanin tytöt, Hellevi Arjava on itse Anni Swanin pojan Antero Mannisen tytär. Hän siis kirjoitti omasta suvustaan ja kirjailija isoäidistään, mutta Varsin sujuva kynänkäyttäjä hänkin on.

Swanin yhdeksän tytärtä syntyi vuosien 1864-1878 välillä. Maailma oli silloin aivan toisenlainen, varsinkin naisen elämän osalta. Naisten ei ollut mahdollista päästä yliopistoon, vaikka kaikki nuo sisarukset vaikuttavat niin älykkäiltä, että Suomi menetti paljon, kun he eivät saaneet opiskella. Koulutus oli siihen aikaan monen kirjavaa, ja heitäkin opetetiin välillä kotona, välillä jossain väliaikaisissa koululaitoksissa.

Kuitenkin heistä kaikista tuli sivistyneitä, ja oppineita naisia. Hyvin kielitaitoisia myös. He olivat siitä poikkeuksellisia aikalaisiaan, että he kaikki osallistuivat työelämään, vielä naimisiin mentyäänkin. Minun sukupolven naisesta tuntuu aivan kamalalta, että naimisissa oleva nainen ei ollut koskaan itsenäinen, vaan puoliso oli aina hänen edusmiehensä.

Varmaan se tuntuisi kamalalta, myös nykypäivän miehestä, koska se tarkoitti sitä, että perheen ainoa elättäjä oli mies. Säätyläisnainen ei osallistunut työelämään avioitumisensa jälkeen, se ei oikein ollut edes mahdollista, koska he eivät saaneet työtä.

Swanin tytöt olivat tästä poikkeus, ja heitä siitä paljon paheksuttiikin. Saimi Swan oli naimisissa Eero Järnefeltin kanssa, mutta jatkoi näyttelijä uraansa siitä huolimatta. Anni Swan oli naimisissa Ohto Mannisen kanssa ja toimi vapaana kirjailijana. Tosin viisi sisarusta jäi naimattomiksi, ja olivat siksikin vapaita opiskelemaan ja olemaan työelämässä.

Meidänkin aikanamme pitäisi muistaa, ettei naisten asema ole aina ollut näin hyvä. Menneisyyden naiset ovat taistelleet sen puolesta, että me voimme käydä yliopistoa, ja toimia työelämässä.

maanantai 1. elokuuta 2011

Miehille suunnattu kauneusblogi

Olen Historialehden innokas lukija, ja viimeisemmässä lehdessä oli mielenkiintoinen kysymys mielipide palstalla. Eräs mies kertoi vaimonsa sanoneen, että Historialehti on suunnattu miehille, koska siinä on niin paljon sotahistoriaa, nyt mies kysyi pitääkö johtopäätös paikkaansa.

Juttua lukiessani tuli heti mieleen omat blogijuttuni sotahistoriasta. Ovatko lukijani tehneet sen johtopäätöksen, että kauneushoitolani blogi on suunnattu miehille, kun kirjoittelen niin paljon sotahistoriasta. Toivottavasti lukijani eivät olisi näin jyrkkiä. Kun Marin kanssa suunnittelimme blogin avaamista, emme takuulla ajatelleet sukupuolta, kun suunnittelimme tekstejä. Eikä nyt ensimmäiseksi tulisi mieleen suunnata kauneushoitolan blogia miehille.

Olin aika hämmästynyt, että joku ajattelee myös historian harrastajien sukupuolta. Tiedän, että omaa harrastusaluettani eli sotahistoriaa pidetään yleensä miesten harrasteena. Kuitenkin mielestäni historiaa ei oikein voi harrastaa ilman perehtymistä sotiin, koska ne leimaa niin voimakkaasti ihmiskunnan vaiheita. Itse harrastan sotahistoriaa hyvin laajalla katsannolla, tiedän, että moni mies harrastaa jotain tiettyä aselajia. On ihan omat  harrastajansa ilmasodalla, maasodalla, merisodalla, tai vaikka panssareilla. Niiden suhteen olen kaikkiruokainen, en ole kiinnostunut sotatekniikasta vaan ihmisistä.

Kun omaan maailmaani kuuluu kaksi näin erilaista aluetta, miehinen sotahistoria, ja naisellinen kauneudenhoito, niin toivoisin, että lakattaisiin määrittelemästä ihmisiä niin voimakkaasti sukupuolen mukaan. Näen yleensä jo ihmisten silmistä, kun vieraassa porukassa kerron harrastuksestani, että he katsovat aivan hämmästyneenä meikkiäni, korujani ja muita rimpsuja ja rusetteja joihin olen mieltynyt. Mielestäni me ihmiset emme ole niin mustavalkoisia, pelkästään miehisiä tai naisellisia. Olemme sekä/että, meistä jokaisesta löytyy miehisiä ja naisellisia piirteitä sukupuolesta riippumatta.