Näin uuden vuoden päivänä aloin miettiä niitä jo lukuisia menneitä uusia vuosia ja mieleeni putkahti muisto Saharasta. Olin parhaan ystävättäreni kanssa joulun ja uuden vuoden Tunisiassa 90-luvun puolessa välissä. Meillä oli takana yksi elämämme raskaimpia vuosia. Ystävättäreni oli jäänyt yllättäen leskeksi ja minun rakas pappani, äitini isä kuoli aivoinfarktiin. Lähdimme juhlapyhiä tavallaan karkuun, kumpikaan ei halunnut muistella liikaa edellisiä jouluja.
Tunisia muslimivaltiona ei mitenkään erityisesti joulua huomioinutkaan, turisteille tarkoitetuissa ravintoloissa oli brittiläistyylistä jouluruokaa tarjolla. Uutena vuotena teimme parin päivän retken kylään Saharan autiomaan reunalla. Tarkoitus oli herätä aamulla katsomaan auringon nousua autiomaassa. Tulimme ilta myöhällä majapaikkaamme joka oli kivinavetan tyylinen majatalo, tosi kalseat ja kylmät huoneet. Muutenkin joulun aikaan Tunisiassa on hyvin kylmät yöt, varmaan ihan lähellä nollaa. Päivä lämpötilat oli ihan kivoja 20-asteen tietämissä.
Uuden vuoden päivän aamuna meidät herätettiin noin kello neljä. Lähdimme ulos ja kokoontumispaikalle. Jokainen autettiin kamelin selkään ja turisti joukkoamme vahti muutama mies, että pärjäsimme kameleiden kanssa. Meille annettiin monenlaista peitettä ja huivia ympärille suojaamaan kylmältä, mutta hanskoja en ollut älynnyt ottaa. Näiden aavikkolaivojen meno oli aikamoinen kokemus, minun kameli oli kovin kiinnostunut ystävättäreni kamelin takamuksesta. Hän karjui minulle ohjeita, että menisin kauemmaksi, mutta ekalla kertaa kamelin ohjaksissa se ei ihan helppoa ollut. Vihdoin pääsimme näköala paikalle ja jäimme odottamaan auringon nousua. Kamelikuskit keittivät meille kuumaa teetä ja katselimme, kun aurinko nousi aina vaan isommaksi autiomaan reunasta ylöspäin. Näky oli ikimuistettava, jotenkin suuremmoisen juhlallinen näytelmä uuden vuoden aluksi. Katselimme varmaankin puolisen tuntia auringon nousua ja teetä nauttien. Kylmää autiomaassa todellakin oli, korvat ja sormet oli ihan jäässä ja tuuli meni luihin ja ytimiin. En olisi voinut tajuta etukäteen, että Saharassa on niin kylmä öisin. Sitten, kun palasimme hotelli huoneeseen huomasin, että minulla valui verta sormesta. Oli ollut niin kylmä ja sormet tunnottomat etten ollut huomannut, kun kamelin ohjakset oli hanganneet nilelle sormen. Siitä uudesta vuodesta jäi niin voimakas muisto, että haluaisin kokea sen uudelleen nyt puolisoni kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti