perjantai 17. elokuuta 2012

Värianalyysi on menneisyyttä

Moni tämän päivän viisi-kuusikymppinen on käynyt värianalyysissä joskus 90-luvun alkupuolella. Minunkin hoitolassani kävi pitkään erittäin hyvä värianalyysin tekijä nimeltään Annukka. Hän tuli Helsingistä ja teki meikkaajana töitä eri naisten lehdille. Mielestäni hänellä oli hyvä värisilmä ja hän teki kauniita meikkejä.

Se oli kuitenkin sen ajan tapa löytää itselleen sopivat vaate-ja meikkivärit. Tämä parikymmentävuotta sitten tehty värikartoitus ei pidä juuri kenelläkään enää paikkaansa. Itse olen myös menettänyt täysin uskoni värianalyyseihin, koska nehän on vain yhden ihmisen mielipide mikä väri kenellekin sopii. Siinähän nimettiin eri ihmistyypit vuoden aikojen mukaan. Oli talvi, kevät, kesä ja syksy ihmisiä. Minulla, kun oli mahdollisuus käydä ammattini puolesta monessa eri värianalyysissä, niin minut on arvioitu kaikiksi näiksi neljäksi mahdolliseksi. 

Parikymmentävuotta sitten värien ja muodin maailma oli täysin eri mitä se on nykyään. 90-luvun alussa oli hyvin tärkeää, että vaatevärit sopi sävysävyyn kenkien, laukun ja meikin kanssa. Nykyään se on jo menneen talven lumia. Nyt voidaan käyttää vasta värejä, tai rinnakkaisvärejä ja näytetään tosi kivalta. Kankaat ja materiaalit ovat myös täysin erilaisia, kuin kaksikymmentävuotta sitten. Joku väri neuleessa näyttää ihan erilaiselta, kuin sama väri jossain goretexkankaassa. Tänä päivänä käytetään myös värejä, vaatteita ja meikkejä enemmän persoonan tai mielialan mukaan. Jo silloin 90-luvulla, kun Annukka kävi meillä opastamassa asiakkaitani purnasin sitä vastaan, että ihmisen persoonaa ei otettu huomioon. Jollekin ihmiselle, jolla oli tyypilliset suomalaiset värit siniset silmät ja vaalea iho ja hiukset valittiin hillityt pastellisävyt, vaikka ihminen oli räiskyvä taiteilija persoona joka halusi pukeutua sateenkaaren väreihin. 

Missään tapauksessa tämä värianalyysi ei ollut humpuukia, mutta se oli oman aikansa tapa työskennellä. Aika muuttuu ja kaikissa asioissa mennään eteenpäin. Kokonaan ei noita värianalyysin oppeja kannata muuttaa, mutta kannattaa suhtautua niihin kriittisesti. Jos haluaa tukeutua värianalyysiin niin kannattaa tehdä se uudestaan, koska olen huomannut, että niitä edelleen tehdään. Tietysti voi vaan toivoa, että tekijä on uudistunut ajan mukana ettei hän ole jumittunut menneeseen.  Meikkivärit ovat muuttuneet laadultaan niin paljon ettei nuo värianalyysin ajattelu mallit pidä ollenkaan paikkaansa. Sen jälkeen on tullut mineraalipigmentit, jotka mullisti meikkit aivan täysin ja niihin ei voi eikä kannata soveltaa värianalyysin tiukkaa ajattelumaailmaa. Vapauttakaa siis itsenne menneisyyden värimaailmasta.

2 kommenttia:

  1. Tervetuloa värianalyysiin, jossa selvitämme vuodenaikasi sekä parhaat värisi. Vuodenaikoja on nelja: kevät, kesä, syksy ja talvi. Jokaisella vuodenajalla on vielä neljä alalajia: vaalea, todellinen, eloisa sekä vastakohtainen. Voit valita väripalettisi useista eri vaihtoehdoista elämäntilanteesi ja tarpeesi mukaan.

    Värianalyysi elää - aivan kuin Tikkurilan värikartta on elänyt jo reilun vuosisadan! Kurkkaa lisää www.taikapeili.fi. Käyntiosoite Hietanienmkatu 3, 00100 Helsinki. Puh. 050 2918/Päivi Lehtovuori (Vaalea talvi).

    VastaaPoista
  2. Anonyymi11:13

    Riittää, kun katsoo pari jaksoa Tyyliä vai ei -ohjelmaa, niin tajuaa, että värianalyysi vaikuttaa, vaikka se ei enää olekkaan muotia ja siitä ei ääneen puhuta. Ihmiset myös muuttuvat värityypiltään ikääntyessään. Esim. minun äitini oli lapsena vaalea kevät, kolmekymppisenä kirkas kevät ja nyt muuttunut vanhemmiten viileäksi kesäksi. Mutta värianalyysi perustuu värioppiin, jossa on ihan omat selkeät sääntönsä: viileä-lämmin, kontrastinen-pehmeä, tumma-vaalea. 4 värityypin järjestelmä on raakile verrattuna 12 värityypin järjestelmään. Moni analysoitiin 90-luvulla karkeasti ns. päätyypin mukaan esim. kevät, mutta ei osattu ottaa huomioon, että ihmisellä voi olla lämmin iho, mutta viileät silmät ja neutraalin tai viileän sävyiset hiukset. Ainoa tapa varmistua oikeasta tyypistä on kokeilla päivänvalossa kankaita kasvoja vasten. Ja siltikään tulos ei ole mustavalkoinen, vaan ikäänkuin ohjenuora. Esimerkisi äidilleni ei käynyt vaaleakaan oliivin vihreä tai vaalea laventelin liila edes kolmekymppisenä, vaikka se kuuluu yhtenä värinä kirkkaan kevään palettiin ja tämä johtui hänen ihonsa yksilöllisestä sävystä. Sen sijaan muut paletin värit sopivat. On paljon helpompi koostaa toimiva puvusto, kun löytää ne sävyt, jotka pukevat itseä ja korostavat omaa persoonaa. Toki väripsykologiset- ja tyyliseikat täytyy ottaa huomioon. Joku voi inhota esim. harmaata, vaikka se hänelle sopisikin, jos mieltää harmaan tylsän ihmisen väriksi tai liian vakavaksi omaan persoonaan.

    VastaaPoista