lauantai 18. tammikuuta 2014

Ain naurain työtäs tee......

Nyt nämä blogin kommentit ja keskustelut ovat menneet aika syvällisiksi ja hiukan ryppyotsaisiksi. Se ei ole ollut tarkoitukseni, vaan kosmetiikka ja itsensä hoitaminen pitää olla iloinen asia. Eikä ole, vain yhtä tapaa pitää yllä ihon terveyttä ja hyvinvointia. Suvaitsevaisuus toisia kohtaan helpottaa omaakin elämää. Siksi ajattelinkin kertoa tässä yhden hauskan jutun missä minulle saa nauraa ihan luvan kanssa.

Kuulun yhdistykseen nimeltä Sotahistoriallinen Seura ja heiltä tulee sähköinen jäsenkirje noin kerran kuukaudessa. Seuralla on erittäin hyvää ohjelmaa ja luen aina innoissani heti tuon jäsenkirjeen lävitse. Puolisoni nimi on Jukka ja niin on tämän Sotahistoriallisen Seuran tiedoittajankin keneltä kirje aina tulee. Viime syksynä, eräänä perjantaina tuli taas jäsenkirje ja se oli täynnä ihania matkoja sotahistoriallisiin kohteisiin, Normandiaan, Berliiniin, Petroskoihin ja Karjalaan. Tiesin mieheni olevan kotona vapaapäivällä ja ajattelin yllättää hänet sähköpostilla. Aloitin sähköpostin Rakas Jukka, ja tiedustelin lähtisikö hän kanssani keväiseen, romanttiseen Berliiniin. Kirjoitin vähän muutakin, joka ei ollut muiden silmille tarkoitettu. Sitten minun oli tarkoitus välittää tuo jäsenkirje sähköpostin yhteydessä miehelleni. Hoitolan koneella sähköposteihin tulee kauneushoitolan yhteystiedot ja linkit nettisivuille.

Tämä tapahtui puolenpäivän tienoilla ja neljän aikoihin hoitolassa puhelin soi. Eräs vieras miesääni esitteli itsensä Jukaksi ja sanoi soittavansa jostain puolustusvoimain esikunnasta. Tajusin heti mitä olin tehnyt ja olin ihan kauhuissani. Minä olin lähettänyt sähköpostin takaisin tuolle Sotahistoriallisen Seuran tiedottajalle. Olin ihan kirjavan punainen kasvoiltani ja suorastaan tärisin, kun olin niin häpeissäni. Pyytelin kovasti anteeksi ja olin ihan vaikeana. Mies kertoi, vaan ilmoittavansa, että oli saanut minulta sähköpostin ja se ei ole hänelle tarkoitettu. Hän halusi, vain ystävällisesti kertoa, että osaisin laittaa sen uudestaan oikeaan osoitteeseen ja kiitteli kovasti kauniista viestistä.

Käteni varmaan tärisi koko seuraavan hoidon, kun niin harmittelin hölmöyttäni. Toisaalta teinhän jonkun iloiseksi yllättävällä viestillä. Mieheni sanoikin, että se on varmaan teipattuna jonkun esikunnan kahvihuoneessa. No, tekevälle sattuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti