maanantai 12. tammikuuta 2015

Linssilude

Luen Maarit Tyrkkön kirjaa Tyttö ja nauhuri missä hän kertoo suhteestaan yli seitsemänkymppiseen Urho Kekkoseen. Kirja on vasta alussa, mutta olen jo hiukan ärsyyntynyt kertojan omakehuista. Lukiessani tuli mieleen omat kokemukseni toimittajista.

Hauskin juttu tapahtui  reilut kymmenisenvuotta sitten. Hämeen Sanomien miestoimittaja oli minua haastattelemassa, mutta aihetta en enää muista. Hänellä ei ollut kuvaajaa mukana, vaan hän joutui itse ottamaan kuvat ja siinä oli jotain sähellystä. Samaan aikaan Marilla oli joku miesasiakas ihonpuhdistuksessa. Meidän asiakkaista noin 10-20% on miehiä, joten siinä ei ollut mitään outoa. Se oli syysaikaa ja kummallakin miehellä oli musta nahkatakki, joka oli jätetty naulakkoomme. Juttelin aikani toimittajan kanssa odotustilassamme ja hän räpläili kameraa ja filmirullia. Siihen aikaan ei vielä ollut muita kameroita ammattilaisilla, kuin näitä vanhanaikaisia filmirullajuttuja. Toimittaja otti takkinsa naulakosta ja lähti.

Kului vartin verran ja toimittaja tuli takaisin. Hän oli vahingossa ottanut asiakkaamme takin ja tuli sitä vaihtamaan. Sen jälkeen asiakkaita oli sen verran etten ehtinyt kertomaan Marille ja hänen asiakkaalleen tästä takkitapauksesta. Marin asiakas tuli iltapäivällä uudelleen käymään ja oli hiukan epätietoisen oloinen. Hän kertoi löytäneensä taskustaan pari filmirullaa ja hän ei ymmärrä miten ne taskuun oli joutuneet. Asiakas oli tehnyt johtopäätöksen, että sillä aikaa, kun hän oli hoidossa filmirullat oli taskuun laitettu. Olin ihan kauhistunut ja kerroin mitä oli tapahtunut. Sillä aikaa, kun hän oli rauhassa kasvohoidossa Hämeen Sanomien toimittaja ulkoilutti hänen takkiaan vartin verran kaupungilla ja samalla oli työntänyt filmirullat taskuun joita hän luuli omikseen.

Melkein heti, kun asiakas lähti ja sain filmirullat meille Hämeen Sanomista soitettiin, että kuvat pitää ottaa uusiksi, koska aamulla otettujen kuvien filmirullat oli kadonneet. Tässä kohtaa minä jo pystyinkin auttamaan ja kerroin, että filmirullat oli minulla. Toimittaja oli aika ihmeissään, kun hän ei muistanut yhtään jättäneensä mitään vieraan takin taskuihin. Tämä oli aika hauska sähläily ilmirullien kanssa ja onneksi kaikki loppui hyvin. Kukaan ei suuttunut ja kuvat saatiin lehteen.


2 kommenttia:

  1. Tänä aamuna muistin vihdoinkin kaivaa Barrier repairin matkakoon käsilaukusta ennen kuin suuntasin ulos viimaan. Poskipäät kiittävät! On se kyllä hyvä tuote.

    VastaaPoista
  2. Se on aivan loistava apu näillä säillä. Voi kun kaikki saisivat sen käyttöönsä, niin varmaan couperosaihojen ongelmat puolittuisi.

    Inkeri

    VastaaPoista