Kuulin eräältä vakioasiakkaaltani tarinan, joka pahoittaa mieltäni, mutta on hyvin tyypillinen. Asiakkaani on viisikymppinen ja hän käy säännöllisessä kasvohoidossa kuudenviikon välein ja jo hänen äitinsä oli asiakkaani. Hänellä oli joku sukulaisrouva kylässä muualta Suomesta ja he olivat kävelleet liikkeeni ohitse Goodmaniin. Asiakkaani on oli hoitolani kohdalla sanonut, että tuossa on hänen kosmetologinsa liike.
Tämä toinen rouva oli aivan kauhuissaan hämmästellyt, että et kai rahojasi kanna johonkin humpuukilaitokseen. Hän sanoi ettei kasvohoidosta ole mitään hyötyä, kun ensimmäisen pesun jälkeen kaikki on ohitse. Sen jälkeen naama on kirjava viikonverran ja koko ajan saa pelätä minkä ihottumatartunnan saa. Asiakkaani oli ihan hämmentynyt ja kysyi missä kosmetologilla tuttava käy. Vastaus oli ettei hän ole koskaan ollut kasvohoidossa, koska hänen iho on niin ohut ja couperoottinen ettei se kestä mitään nyppimisiä. Asiakkaani oli todella ihmeissään, kuinka joku voi niin varman tuomion antaa mitä kasvohoito tekee, vaikka ei itse ole edes kokeillut. Hän kertoi jutun sen takia, kun hänestä se oli aivan omituista tyrmätä jotain tietämättä asiasta yhtään mitään.
Myönnän, että tuo tarina taas pahoitti mieltäni. Tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta, että työ jota teen 50-60 tuntia viikossa innolla ja hyvällä koulutuksella on jonkun mielestä täyttä hölynpölyä. Mikään uusi asia tämä tuomio ei minulle ollut, vaan varmaan lähes puolet yli viisikymppisistä ajattelee näin. En tiedä mistä pelko on voinut lähteä, kun ei ole itsellä ensimmäistäkään kokemusta. Itse liittäisin tämän siihen, että meillä on vielä niin vähäinen kulttuurikokemus ja emme osaa hakea itsellemme mielihyvää. On helpompi sivuuttaa uudet asiat niitä mollaamalla ettei koskaan vaan joutuisi niitä kokemaan.
Sekä minä, että asiakkaani pahoittelimme todella tämän rouvan puolesta miten paljon hän menettää mukavaa rentoutumista ja mielihyvää. Ja joutuu kokeilemaan, vaikka mitä aineita, koska hänen kiusanaan oli paha couperosa. Mutta ketäänhän ei väkisin voi hoitoon taluttaa, jokaisen on vain itse keksittävä miten suuri apu siitä on omalle ihonhoidolle ja kuinka mielyttävää on nauttia parituntia rentouttavasta käsittelystä.
Tämä toinen rouva oli aivan kauhuissaan hämmästellyt, että et kai rahojasi kanna johonkin humpuukilaitokseen. Hän sanoi ettei kasvohoidosta ole mitään hyötyä, kun ensimmäisen pesun jälkeen kaikki on ohitse. Sen jälkeen naama on kirjava viikonverran ja koko ajan saa pelätä minkä ihottumatartunnan saa. Asiakkaani oli ihan hämmentynyt ja kysyi missä kosmetologilla tuttava käy. Vastaus oli ettei hän ole koskaan ollut kasvohoidossa, koska hänen iho on niin ohut ja couperoottinen ettei se kestä mitään nyppimisiä. Asiakkaani oli todella ihmeissään, kuinka joku voi niin varman tuomion antaa mitä kasvohoito tekee, vaikka ei itse ole edes kokeillut. Hän kertoi jutun sen takia, kun hänestä se oli aivan omituista tyrmätä jotain tietämättä asiasta yhtään mitään.
Myönnän, että tuo tarina taas pahoitti mieltäni. Tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta, että työ jota teen 50-60 tuntia viikossa innolla ja hyvällä koulutuksella on jonkun mielestä täyttä hölynpölyä. Mikään uusi asia tämä tuomio ei minulle ollut, vaan varmaan lähes puolet yli viisikymppisistä ajattelee näin. En tiedä mistä pelko on voinut lähteä, kun ei ole itsellä ensimmäistäkään kokemusta. Itse liittäisin tämän siihen, että meillä on vielä niin vähäinen kulttuurikokemus ja emme osaa hakea itsellemme mielihyvää. On helpompi sivuuttaa uudet asiat niitä mollaamalla ettei koskaan vaan joutuisi niitä kokemaan.
Sekä minä, että asiakkaani pahoittelimme todella tämän rouvan puolesta miten paljon hän menettää mukavaa rentoutumista ja mielihyvää. Ja joutuu kokeilemaan, vaikka mitä aineita, koska hänen kiusanaan oli paha couperosa. Mutta ketäänhän ei väkisin voi hoitoon taluttaa, jokaisen on vain itse keksittävä miten suuri apu siitä on omalle ihonhoidolle ja kuinka mielyttävää on nauttia parituntia rentouttavasta käsittelystä.