tiistai 2. helmikuuta 2016

Onko yli viisikymppinen työelämässä osaaja, vai muinaisjäänne

Olen hyvin herkkä reagoimaan, jos huomaan jotain ikäsyrjintää, tai muuta epätasa-arvoa. Puhun usein asiakkaiden kanssa miten yli viisikymppistä naista arvostetaan työelämässä. Jotenkin tuntuu, että naisen osaaminen muuttuu helpommin muinaisjäänteeksi, kun miesten kohdalla se on kokemusta. Omaan korvaani kalskahti, vai pitäisikö sanoa pisti silmääni, kun eräässä tämän blogin kommentissa kritisoitiin minua muinaistiedosta. 

Kaikenlainen kritiikki pistää minut miettimään miten aiheellista kritiikki on ja mitä minun pitää siitä oppia. Tällainen pohdinta tekee mielestäni hyvää, kun kyseenalaistaa välillä omat näkemyksensä voi löytää uusia tapoja tehdä asioita. Olen tiedostanut jo aikoja sitten miten tärkeää on oppia koko ajan uutta ja ottaa käytäntöön uusia tapoja tehdä työtä. Pitää myös heittää päästään pois vanhat opit ja täytyy olla koko ajan valmis muuttamaan työtapoja. Mielestäni nykypäivän työelämässä ei pärjää ellei jatkuvasti päivitä omaa osaamistaan. En usko, että kukaan viisikymppinen kuvittelee ettei mitään uutta tarvitse oppia, koska pysyäkseen työelämässä pitää sietää jatkuvaa muutosta. 

Itse katson, että viimeiset 15-20-vuotta ennen eläkeikää on parasta työaikaa. Silloin on jo kokemusta lähes kaikesta mitä omassa työssä voi vastaan tulla eikä hötkyile turhaan, jos edessä on ongelma. Elämän kokemus tekee uuden oppimisen helpommaksi ja sen avulla uusi tieto niveltyy vanhoihin oppeihin. Omassa työssäni muutos on vauhdikasta. Sanotaan, että jo yli puolenvuoden poissa olo työelämästä pudottaa pois uusimmista opeista. Tätä en voi todentaa, koska en ole juurikaan yli kahtaviikkoa ollut pois työpaikaltani. Sen voin sanoa, että moni asia on muuttunut ihan päälaelleen ja siitäkin vielä kerran takaisin. Itse en koskaan lähde ensimmäisen uuden jutun perään, vaan jään katselemaan miten juttu toimii pitkän päälle. Näin olen välttynyt monilta turhilta investoinneilta. Kokemus jo kertoo, että meidän alalle tulee parin vuoden välein joku vimpain, tai härveli jonka pitäisi tehdä ihmeitä. Muutaman vuoden käytön jälkeen yleensä huomataan mitä hyvää ja mitä huonoa uutuusjutussa on ja vasta siinä vaiheessa kannattaa lähteä uutta oppimaan. 

Kaikista pahinta minusta on jos toinen nainen piikittää toista esimerkiksi iän takia. Se yleensä tulee jossain vaiheessa itselle takaisin eli kostautuu. Nuorempana sitä voi pitää itseään kaiken osaavana ja uusimman tiedon haltijana. Siinä helposti voi tuudittautua itsetyytyväisyyteen ja tiedon päivittäminen unohtuu. Siitä asetelmasta syntyy muinaistietoa vaaliva katkera viisikymppinen. Se on hyvin lyhyt hetki minkä ihminen on "sopivan ikänen". Eräänä päivänä sitä vaan huomaa olevansa työpaikan vanhin ja se tieto ei vaivaa, jos tietää oman tietotaitonsa olevan kunnossa. Mielestäni yli viisikymppiset on parhaassa iskussa työnsä osaamisessa.

4 kommenttia:

  1. Anonyymi22:14

    Olisi mukavaa lukea näistä "vimpaimista" enemmänkin eli mitkä toimii ja mitkä ei

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä, voisinkin jossain vaiheessa kertoa näistä hoitokojeista.

    Inkeri

    VastaaPoista