Suomalaiseen kulttuuriin ei todellakaan kuulu toisten kehuminen ja ei ainakaan ulkonäköön liittyvä myönteisyys. Päinvastoin moni on joutunut kuulemaan läheisiltään todella ilkeitä ja pahantahtoisia kommentteja mitkä muistaa läpi elämän.
Kaikkien ulkonäköä on joskus moitittu
Luin lastenpsykiatri Jari Sinkkosen haastattelua missä korostettiin, että myös lapsen ulkonäköä pitää kehua. Sillä on suuri merkitys, kun lapsi rakentaa omaa minäkuvaansa. Valitettavasti ainakin oman sukupolveni lapset eivät takuulla ole saaneet mitään myönteistä palautetta eikä varsinkaan ulkonäöstä. Vieläkin ulkonäkö koetaan jotenkin huonoksi aiheeksi kehua ja pelätään, että lapsi ylpistyy liikaa, jos hänen ulkonäköäänkin ihaillaan. Itse olen kuullut hyvin rumia kommentteja itsestäni suvulta, vanhemmilta ja expuolisoltani. Puolisot viimeistään aloittaa tämän ulkonäön mollauksen ellei muu suku ole sitä jo tehnyt. Uskon, että lähes kaikki naiset ovat kokeneet heidän ulkonäköön kohdistuneen ilkeän arvion. Varsinkin avioero tilanteissa puoliso lataa kaiken mahdollisen negatiivisen toisen niskaan. Sitäkin kuulee, että vanhoilla aviopareilla mies vinoilee hiukan ivallisesti naisen mummoutumista, ryppyjä, tai veltostumista. Monesti tämä kertoo huolesta omaa vanhenemista kohtaan, mutta se ilmennetään tällä virnuilulla. Sitä, kun tarpeeksi kauan kuulee siihen alkaa uskomaan ja omanarvontunto putoaa alas rytinällä. Tähän on yksi neuvo. Älä usko näihin negatiivisiin puheisiin, koska ne eivät kerro sinusta, vaan sanojasta itsestään.
Kehuminen kannustaa
Toivoisin, että näkisin vielä senkin ajan, kun ihmiset osaavat sanoa toisilleen jotain myönteistä. Meillä yleensä pidetään amerikkalaista tapaa sanoa toisen ukonäöstä jotain hyvää epäaitona ja imelänä. Minusta se on kyllä huomattavasti parempi tapa kuin sanoa vasta silloin, kun on jotain huonoa sanottavaa. Itsestäni tuntui todella hyvältä, kun olimme Amerikassa Las Vegasissa Dermalogican maailmankongressissa ja kadulla aivan vieras ihminen sanoi minulla olevan kaunis tukka ja toinen kehui nättiä mekkoani. Se oli todella kivan tuntuista ja muistan sen vieläkin, vaikka aikaa on kulunut jo kolmevuotta. On paljon mukavampi kantaa mukanaan tällaisia muistikuvia kuin niitä rumia sanoja mitä on itsestään kuullut. Nykyisin itse pyrin aina sanomaan jotain myönteistä heti, kun sitä toisessa näen. En tarkoita mitään ylimakeaa miellyttämistä vaan sanon ainoastaan silloin, kun se varmaan on totta. Jokaisen ihmisen ulkonäössä on useita hyviä puolia, mutta harva edes itse niitä huomaa. Työssäni huomaan miten hyvin kauniskin ihminen pitää itseään rumana, kun on sellaista saannut lapsuudessa kuulla sisaruksiltaan, tai vanhemmiltaan. Sanotaan myös, että tyttölapselle on hyvin traumaattista, jos isä mollaa äidin ulkonäköä, koska tyttö kokee sen samalla oman naiseutensa halventamisena. Yritetään yhdessä muuttaa tätä suomalaista kehumattomuuden kulttuuria parempaan suuntaan. Naisjärjestöjen Keskusliitto kampanjoi joskus otsikolla Kehu nainen päivässä, mutta otetaan me käyttöön Kehu ihminen päivässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti