lauantai 19. maaliskuuta 2011

Kissan päiviä osa 2

Eläin, jota on kaltoin kohdeltu, saa todella pahoja traumoja jotka ilmenevät monella tapaa. Edellisessä postauksessa esittelemäni Jösse kissa on järkyttänyt koko perhettä omilla oireillaan. Ensiksi merkille pantavaa oli hänen tapansa ottaa ruokakupista ruokaa, ja mennä muualle syömään, koko ajan muristen muille kissoillemme. Myös hän piilotteli ruokaa, ja tätä kesti varmaan vuoden ennen kuin hän luotti siihen, että ruokaa on varmasti aina saatavilla.

Kamalin kokemus oli eläinlääkärissä käynti, siinä vaiheessa kun piti tehdä kastraatio. Pojat olivat olleet meillä noin 3-4 kuukautta, kun heillä alkoi selvät juoksuajan merkit. Varasimme ajan Elänlääkäriasema Helmestä Tervakoskelta, jossa vastaanottaa kissojemme henkilääkäri. Ainahan lääkärikäynti on kurjaa kissalle, ja päätimme viedä kaikki kolme kerralla, ja samalla ottaa kaikki rokotukset yms.

No, se oli vaan suunnitelma, toteutus oli ihan eri juttu. Jösse rimpuili itsensä heti käsistäni, kun hoksasi, että häntä yritetään kantokoppaan. Sitten Jösse piiloutui suihkukaapin alle, ja vain sihisi ja pihisi, kun yritin häntä vietellä, li siihen jäi Jössen osalta se lääkäri käynti.

Sitten odotimme muutaman viikon, ja saimme Jössen koppaan asti. Matka oli hirveä. Jösse tärisi, ja huohotti kieli suusta ulkona. Sitten meni pissat alle, ja koko pikku kroppa jäykistyi täysin. Kun vihdoin saimme sen eläinlääkärin eteen, hän kauhisteli oliko Jössellä sydänvika, koska sydän ja hengitys oli ihan sekaisin. Sitten hän antoi rauhoittavan lääkityksen, ja kun se vaikutti lääkäri totesi Jössen olevan muuten terve, mutta se oli mennyt niin sanottuun kauhushokkiin.

Tilanne oli meille, Jössen kotiväelle, ihan kamala. Tekisin mitä vaan ettei Jössen tarvitsi kokea sellaista. Siitä on nyt kolme vuotta, ja sinä aikana Jösselle on tullut paljon rohkeutta lisää, ja hänen pelot on koko ajan huomioitu joka päiväisessä elämässä. Olemme tehneet jatkuvasti työtä, että Jössen turvallisuus kasvaisi, ja jokainen Jössen luottamuksen osoitus on meille suuri kiitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti