lauantai 3. joulukuuta 2011

Puhelin terrorismia

Viime aikoina on taas lehdet olleet täynnä uutisia seksuaalisesta häirinnästä ja Mitro Revon käytös on joutunut suurennuslasin alle. Havahdun aina, kun tulee keskustelua seksuaalisesta häirinnästä, koska olin pari vuotta sitten mukana projektissa jossa Työterveyslaitos tutki Yrittäjänaisten Keskusliiton jäsenten työviihtyvyyttä. Tutkimuksessa tuli ilmi, että naisyrittäjät olivat kokeneet seksuaalista häirintää moni kymmenkertaisesti verrattuna muihin naisiin. Tämä oli tulos jota kukaan ei oikein voinut selittää ja itseäni se mietityttää vielä näin jälkeenpäinkin.

Olen itse kokenut myös ihan oikeata seksuaalista häirintää työurani alkuaikoina. Silloin tuli jos jonkinlaisia puheluja ja rivouksia puhelimesta. Nykyään olen kyllä hyvin valveilla,jos törmään kyseiseen ongelmaan, mutta pidän myös paheksuttavana, jos ihan turhasta syytetään. Huumoria pitää ymmärtää ja pieni flirtti on elämän suola.

Olen ollut kuuntelemassa muutaman kerran Mitro Revon esitelmää yrittäjille ja huomioinut hänen tapansa möläyttää suustaan kaikenlaista. Istuin kerran etupenkissä ja silloin hän alkoi ihastelemaan seksikkäitä kenkiäni. Minustakin kengät oli kauniit ja otin sen huomion kiitoksella vastaan, joku ehkä olisi älähtänyt siitäkin. Mielestäni Isä Mitro teki vaan itsestään vähän tyhmän, kun päästeli suustaan pikku tuhmia juttuja.

Yhden kerran olen joutunut sellaisen häirinnän kohteeksi, etten ymmärrä sen syytä vieläkään. Raivostun myös vieläkin, kun muistelen tapausta, vaikka siitä on yli kymmenen vuotta. Meille alkoi aina perjantai iltapäivisin soittamaan joku mies, joka pyysi minua puhelimeen ja alkoi kysellä kaikenlaista kasvohoidosta. Alkuun pidin puheluita ihan asiallisena, ajattelin vaan, että tyyppi on hiukan ujo ja yksinkertainen, kun jankkaa samoja asioita. En voinut olla hänelle töykeä, koska luulin häntä asiakkaaksi. Sitten puheluihin alkoi tulla epäasiallisia huomautuksia mukaan ja pistin aina luurin kiinni. Näitä puheluita tuli meille 6-7 kertaa yhden talven aikana.

Sitten eräässä yrittäjäjuhlassa tuli yksi puolituttu autokorjaamoyrittäjä kertomaan, että heillä on ollut poikien kanssa niin hauskaa, kun he ovat hönäyttäneet minua. Perjantaisin, kun olivat jo lopettelemassa työviikkoa, porukka tuli toimistoon ja hän laittoi puhelimen kaiuttimen päälle, että kaikki kuulee jutun. Olin ihan järkyttynyt ja raivoissani, en ymmärtänyt ollenkaan siinä olleen mitään vitsiä. Hänen mielestä minun olisi jo pitänyt ymmärtää siitä, että mies kysyy kasvohoitoa, että juttu on huijausta. He eivät edes tajunneet, ettei siinä ole mitään outoa, meiltä varaa mies kasvohoitoajan pari kertaa viikossa. Suutuin tosissani ja kysyin eikö hän ymmärtänyt tekevänsä suurta haittaa ja tappiota minulle, kun meidän kiireinpänä työaikana kiusaa tuolla tavoin. Hän ja hänen mukana ollut vaimonsa taas suuttuivat siitä, että olen niin huumorintajuton ja otan vakavasti muutaman puhelun.

Juttu oli vähintäänkin erikoinen, kaikki asiakkaani tietää, että emme todellakaan istuskele töissä turhan panttina, vaan aina kun asiakas lähteee, toinen on jo odottamassa. Perjantai iltapäivä on vielä kaikista kiirein, koska silloin käydään myös ostoksilla. Siihen, kun tulee vartin puhelu ihan turhasta asiasta, niin en todellakaan ota sitä huumorilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti