torstai 5. huhtikuuta 2012

Pinnallisuus kiristää pinnaa

Olen kai vanhemmiten tullut suvaitsemattomammaksi, kun ärsyynnyt oman ammattini pinnallisuudesta. Työni sivuaa niin paljon kaiken maailman hölynpölyä ja muodin maailmaa etten kaikkea jaksa sulattaa. Olin alkuviikosta eräässä tapaamisessa Helsingissä ja tilaisuuden kahvipöydässä oli muutama muotialan ja lehdistön edustaja. Kaikki jo minulle entuudestaan hyvän päivän tuttuja. Keskustelun taso ärsytti ja toisaalta huvitti minua. Puheeksi tuli Rooman matkani ja yksi muotikaupan omistaja päivitteli miksi ihmeessä menin Rooman jossa ei ole kuin raunioita ja tyhmiä museoita. Ostos mahdollisuudet ovat kuulemma paljon paremmat Milanossa, Firenzessä ja Venetsiassa.

Puheenaiheeksi nousi myös plastiikkakirurgia joka tuntui kaikille muille olevan tuttu juttu. En voinut, kun hämmästellä heidän tietämättömyyttäänihon hoidosta. Kenelläkään iho ei ollut mitenkään hyvässä kunnossa, meikit kiilsi ja iho hilseili. Kumminkin he miettivät nenänsä korjaamista, kun yksi oli sen jo tehnyt. Muutama kunnon kasvohoito olisi ollut ihan välttämätön. Eihän se ihon kunto siitä parane, jos sinne muutama piikki pistetään. Jos iho on kirjava ja kuiva kun rusina se on sellainen myös leikkauksen jälkeen. En todellakaan pysty ymmärtämään miksi kiristellä suupieliä, jos ihoa ei muuten hoideta. Omilla asiakkaillani on takuulla jokaisella iho paremman näköinen ilman plastiikkakirurgia, kun iho on muuten hoidettu.

Seuraavana keskustelun aiheena oli kannattaako Armania ostaa Nykistä vai Milanosta. Tarkasti ruodittiin kenellä suomalaisjulkkiksella oli mitäkin muotimerkkejä vaatteinaan. Keskustelun taso oli niin outo minulle etten oikeastaan sanonut juuri mitään, kun en edes tuntenut kaikkia heidän julkkistuttujaan. Tai voihan se minulta olla vain kateutta, kun ole koskaan käynyt edes Nykin Armanilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti