torstai 21. kesäkuuta 2012

Ikäkriisikö?

Onkohan minulla jonkinmoinen ikäkriisi, kun huomion monia asioita mitkä on muutoksessa ja kerron Marille juttuja 80-luvulta. On jotenkin vaikea käsittää miten nopeasti aika kuluu ja siitä, kun aloitin yritykseni on nuorempien mielestä ikuisuus. Nyt ymmärrän sen miksi lapsuudessani mummu ja pappa puhui niin usein sota-ajasta. Kuusikymmenluvun alussa oli sodan loppumisesta vasta parikymmentä vuotta, niin totta kai se oli heillä hyvinkin mielessä.

Viime viikolla kävi hoidossa yksi vakio asiakkaani, joka oli menossa viikonloppuna nuorimman poikansa 50-vuotis juhliin. Aloin kertomaan Marille, että muistan hyvin, kun tämä asiakas itse täytti viisikymmentä neljännesvuosisata sitten. Tunnen itseni ihan Metusalemiksi ja miten se tunne vielä ehtii lisääntymään koska minulla on vielä viisitoistavuotta jäljellä eläkeikään. Yksi huomio oli, että minun pitää harkita minkälaisia esimerkkejä käytän nuoremmille asiakkailleni. Puhuin erään nelikymppisen asiakkaan kanssa ruusufinnistä ja kerroin hänelle, että hoitamattomana se voi tulla tosi pahaksi. Sanoin esimerkiksi Pekka Tiilikaisen nenän, joka oli seuraus hoitamattomasta ruusufinnistä. Asiakkaani kysyi kuka on Pekka Tiilikainen, silloin vasta havahduin, että Tiilikainen on ollut kuolleenakin kohta kolmekymmentävuotta. Pekka Tiilikainen oli legendaarinen radiotoimittaja jota sanottiin sinivalkoiseksi ääneksi, kun hän juonsi esimerkiksi urheilutapahtumat todella isänmaallisesti. Hänellä oli pahasti suurentunut ja tulehtunut nenä jota sanotaan rhinophymaksi ja se on seurausta hoitamattomasta ruusufinnistä.

Sellaisenkin huomion olen tehnyt, että teini-ikäiset eivät enää tarvitse lukemisekseen odotustilaan Aku Ankkoja yms. Näin keväällä meillä käy paljon teinipuhdistusasiakkaita ja heillä on usein kaveri mukana, joka jää odotustilaan istuskelemaan. Ennen nämä kaverit kiehnäsivät ja katsoivat kelloa ja yrittivät kuluttaa aikaa sarjakuvalehdillä. Nyt heillä on älypuhelin eivätkä he ole yhtään kyllästyneitä odottamiseen. Moni nuori poika asiakkaanakin räplää puhelintaan sillä aikaa, kun naamio vaikuttaa. Eikä siinä mitään ymmärrän hyvin etteivät he malta, vaan makoilla ja nauttia rentoutumisesta. Onneksi minulla on niin paljon näitä nuoria ihmisiä ympärilläni etten ihan taannu ikäihmisten maailmaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti