maanantai 3. syyskuuta 2012

Neuvostoprogandaa

Olen kesän aikan lukenut useita venäläisten muistelma teoksia jotka kohdistuu Neuvostoliiton aikaan. Neuvostoliiton hajoamisesta ei ole, kuin parikymmentävuotta, mutta se maailma tuntuu olevan tuhansien vuosien päässä tästä elämästä. Luen tällä hetkellä diplomaatti Valentin Berezkovin kirjaa Näin tehtiin historiaa ja kirja on julkaistu vuonna 1987. Berezkov oli 1930-80 luvulla töissä useissa Neuvostoliiton suurlähetystöissä ja oli mukana monissa neuvotteluissa toisen maailmansodan yhteydessäkin. Olen lukenut vasta noin puolet kirjasta ja siinä on kerrottu miten hän oli mukana Molotovin ja Hitlerin neuvotteluissa vuonna 1940. Kirja on aivan uskomatonta sanahelinää ja neuvostoprogandaa. Puolet lauseista on tehty sillä tavalla, että niissä on kehu Neuvostoliiton systeemiä kohtaan ja moite, tai iva muiden maiden elämästä. Se on todella erikoista luettavaa nykyihmiselle.

Olen itse ollut yrittäjänä vuodesta 1980 saakka ja siis muistan omakohtaisesti Neuvostoliiton vaikutuksen ja läsnäolon. Silloin, kun minä aloitin yritykseni oli Neuvostoliitossa voimassa laki jonka mukaan oli mahdollista saada kuoleman tuomio yksityisyrittelijäisyydestä. Tottakai naapurimaamme poliittinen suuntaus näkyi myös suomalaisten suhtautumisessa yrittäjiin. Silloin yrittäjyys ei ollut mitenkään yleisesti hyväksyttyä. On hyvin mielenkiintoista ajatella nyt niitä aikoja ja olen todella tyytyväinen, että olen ne omakohtaisesti elännyt. Siitäkin olen tyytyväinen, että kävin kerran Leningradissa 1980-luvun alkupuolella. Muistikuvat on aika kamalia, minulla oli nälkä koko reissun ajan, koska kaikki ruoka haisi ja maistui aivan kamalalle. En yhtään ihmettele, että suomalaiset oli koko ajan humalassa Leningradin reissuillaan, kun ainoa mikä maistui normaalille oli sampanja ja vodka. Oli pakko juoda janoonsa sampanjaa, kun pullovesikin oli ruskeaa lientä jossa ui jotain roskia ja hiutuloita. Nyt vasta noiden kirjojen myötä olen ymmärtänyt mikä hirveä ruokapula Neuvostoliiton suurkaupungeissa oli 1980-luvulla. Esimerkiksi voita, tai lihaa ei Leningradissa ollut, kuin mustan pörssin kaupassa moneen vuoteen 1980-luvulla.

Minulla on selvästi menossa Neuvostoliitto kausi ja haaveilen pääsystä Venäjälle sotamuseoihin. On todella mielenkiintoista lukea jälkikäteen historian vaiheesta joka on vielä omissakin muistikuvissa. Nyt ajateltuna tuntuu, että koko Neuvostoliitto perustui valheelle. Kansalle uskoteltiin miten kamalaa elämä oli Neuvostoliiton ulkopuolella ja ihmiset kärsivät ja kuolevat länsimaissa. Ihmiset eivät päässeet ulkomaille ja ulkomaiset radiolähetykset yms. olivat harvassa ja kiellettyjäkin, niin ei kansa tiennyt miten muualla elettiin. Voi tietysti olla ettei se paljoakaan eroa Putinin Venäjästä. Tuntuu, että siellä on yhtä kovat lait ja toisinajattelijoita ei hyväksytä.

2 kommenttia:

  1. Hyvin samanlaisia tuntemuksia herätti Barbara Demickin kirja Suljettu maa. Siinä tosin kerrotaan Pohjoiskoreasta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä, pitääpä lukea sekin kirja. Onko muilla hyviä kirjavinkkejä?

    Inkku

    VastaaPoista