Viikonloppuna pitkäaikainen haaveeni toteutui ja olen siitä tosi onnellinen ja kiitollinen. Teimme muutaman päivän reissun Varsovaan ja Varsovan kansannousun museoon. Olen jo pitkään halunnut päästä sinne, koska sotahistorian harrastajat pitävät Varsovan kansannousun museota Euroopan parhaana sotamuseona. Saman johtopäätöksen minäkin tein, museo oli todella vaikuttava ja aihe oli esitetty hyvin kiinnostavasti.
Museossa oli hyödynnetty kaikkia mahdollisia teknisiä tehokeinoja ja modernia tietotekniikkaa. Museohan on aika uusi se avattiin vasta 1.8.2004, kun Varsovan kansannousun alkamisesta tuli 60 vuotta. Itselläni oli sellainen mielikuva, että hallitsen Puola viime vuosisadan historian aika hyvin. Aloitin tutustumisen toiseen maailmansotaan juuri Puolan tapahtumista joskus 80-luvun alussa ja pohdin useita vuosia Puolan järkyttävää kohtaloa. Sitten, kun Neuvostoliitto hajosi ja historia kirjoitettiin uusiksi olin silloinkin hyvin kiinnostunut Puolan tapahtumista. Tämä oli ensimmäinen käyntini Varsovassa ja koko Puolan kansan ahdistava menneisyys kongretisoitui minulle täysin. Voisin sanoa, että Varsova on ollut viisikymmentä vuotta pahuuden ytimessä. Siellä ihmiset ovat kokeneet kaiken mahdollisen pahan mitä ihminen, vain keksii toiselle tehdä. Pahin oli tietysti saksalaisten miehitys 1939-44 ja Neuvostoliiton ikeen alla ei ollut helppoa elää 1945-1990.
Se, että Varsovassa ei ole enää jälkeäkään juutalaiskaupungin osasta, tai ghetosta tuo tuhon esiin hyvin, se suorastaan loistaa poissa olollaan. Puolassa oli ennen toista maailmansotaa 3milj. juutalaista ja nyt heitä on 15.000, ero on aivan järkyttävä. Varsovassa oli iso juutalaisyhteisö vielä 30-luvulla ja synagoogia oli useita satoja, nyt niitä on yksi. Varsovan juutalaisista jäi eloon vain muutamia satoja, viimeiset gheton asukkaat tuhottiin Treblinkassa keväällä 1943, noin 200,000. Kesällä 1943 ghettoa purkamaan tuotiin Kreikan juutalaisia, jotka orjatyönä tuhosivat kaikki kauniit rakennukset. Gheton paikalle oli tarkoitus rakentaa natsivirkamiesten puutarhakaupunginosa. Olin jotenkin aina luullut, että Varsovan kaunis kaupunki tuhoutui taisteluissa. Ensin syksyn 1939 ilmapommituksissa, sitten gheton kansannousussa huhtikuussa 1943 ja lopuksi syksyn 1944 kansannousussa. Näin se ei ollutkaan, vaan Hitlerillä oli tarkoitus tuhota koko Varsova ja tehdä siitä pieni noin 50,000 saksalaisvirkamiehen hallintokaupunki. Koko viiden miehitys vuoden ajan natsit purkivat ja räjäyttivät upeaa, vanhaa arkkitehtuuria. He halusivat kukistaa puolalaisten kansallisylpeyden ja siksi he systemaattisesti tuhosivat kaikki tärkeimmät rakennukset.
Ajatuksena se oli minulle järkytys, kuinka ihminen voi olla niin tuhoava ja julma. Nythän Varsova on aivan upeasti entisöity ja se on uskomaton työmäärä mitä kansa on tehnyt, että kaupunki on lähes entisessä loistossaan. Esimerkiksi Vanhan kaupungin aukio oli henkeä salpaavan kaunis, kaikki talot olivat juuri sellaisia, kun ne olivat ennen sotia. Aukion reunalla oli isot valokuvat siitä miten siellä ei ollut, kuin tiilikasoja sodan lopussa. Varsova on sotahistorian harrastajan Mekka ja mekin näimme, vain pienen raapaisun. Uskon, että Varsova tulee olemaan matkakohteenamme vielä moneen kertaan, koska niin paljon jäi näkemättä. Ainakin joka keväisen matkani äitini kanssa teemme ensi keväänä Varsovaan. Äitini tosin ei halua sotamuseoita, vaan taidemuseoita ja niitäkin Varsovassa löytyy. Keväällä 2013 olisi gheton kansannousun seitsemänkymmentävuotispäivä, se olisi 19.4. Huhtikuu olisi tietysti ihaninta aikaa matkustaa Euroopan kaupungeissa. Jää nähtäväksi saanko suostuteltua äitini juuri tuona ajankohtana kevätreissullemme.
Museossa oli hyödynnetty kaikkia mahdollisia teknisiä tehokeinoja ja modernia tietotekniikkaa. Museohan on aika uusi se avattiin vasta 1.8.2004, kun Varsovan kansannousun alkamisesta tuli 60 vuotta. Itselläni oli sellainen mielikuva, että hallitsen Puola viime vuosisadan historian aika hyvin. Aloitin tutustumisen toiseen maailmansotaan juuri Puolan tapahtumista joskus 80-luvun alussa ja pohdin useita vuosia Puolan järkyttävää kohtaloa. Sitten, kun Neuvostoliitto hajosi ja historia kirjoitettiin uusiksi olin silloinkin hyvin kiinnostunut Puolan tapahtumista. Tämä oli ensimmäinen käyntini Varsovassa ja koko Puolan kansan ahdistava menneisyys kongretisoitui minulle täysin. Voisin sanoa, että Varsova on ollut viisikymmentä vuotta pahuuden ytimessä. Siellä ihmiset ovat kokeneet kaiken mahdollisen pahan mitä ihminen, vain keksii toiselle tehdä. Pahin oli tietysti saksalaisten miehitys 1939-44 ja Neuvostoliiton ikeen alla ei ollut helppoa elää 1945-1990.
Se, että Varsovassa ei ole enää jälkeäkään juutalaiskaupungin osasta, tai ghetosta tuo tuhon esiin hyvin, se suorastaan loistaa poissa olollaan. Puolassa oli ennen toista maailmansotaa 3milj. juutalaista ja nyt heitä on 15.000, ero on aivan järkyttävä. Varsovassa oli iso juutalaisyhteisö vielä 30-luvulla ja synagoogia oli useita satoja, nyt niitä on yksi. Varsovan juutalaisista jäi eloon vain muutamia satoja, viimeiset gheton asukkaat tuhottiin Treblinkassa keväällä 1943, noin 200,000. Kesällä 1943 ghettoa purkamaan tuotiin Kreikan juutalaisia, jotka orjatyönä tuhosivat kaikki kauniit rakennukset. Gheton paikalle oli tarkoitus rakentaa natsivirkamiesten puutarhakaupunginosa. Olin jotenkin aina luullut, että Varsovan kaunis kaupunki tuhoutui taisteluissa. Ensin syksyn 1939 ilmapommituksissa, sitten gheton kansannousussa huhtikuussa 1943 ja lopuksi syksyn 1944 kansannousussa. Näin se ei ollutkaan, vaan Hitlerillä oli tarkoitus tuhota koko Varsova ja tehdä siitä pieni noin 50,000 saksalaisvirkamiehen hallintokaupunki. Koko viiden miehitys vuoden ajan natsit purkivat ja räjäyttivät upeaa, vanhaa arkkitehtuuria. He halusivat kukistaa puolalaisten kansallisylpeyden ja siksi he systemaattisesti tuhosivat kaikki tärkeimmät rakennukset.
Ajatuksena se oli minulle järkytys, kuinka ihminen voi olla niin tuhoava ja julma. Nythän Varsova on aivan upeasti entisöity ja se on uskomaton työmäärä mitä kansa on tehnyt, että kaupunki on lähes entisessä loistossaan. Esimerkiksi Vanhan kaupungin aukio oli henkeä salpaavan kaunis, kaikki talot olivat juuri sellaisia, kun ne olivat ennen sotia. Aukion reunalla oli isot valokuvat siitä miten siellä ei ollut, kuin tiilikasoja sodan lopussa. Varsova on sotahistorian harrastajan Mekka ja mekin näimme, vain pienen raapaisun. Uskon, että Varsova tulee olemaan matkakohteenamme vielä moneen kertaan, koska niin paljon jäi näkemättä. Ainakin joka keväisen matkani äitini kanssa teemme ensi keväänä Varsovaan. Äitini tosin ei halua sotamuseoita, vaan taidemuseoita ja niitäkin Varsovassa löytyy. Keväällä 2013 olisi gheton kansannousun seitsemänkymmentävuotispäivä, se olisi 19.4. Huhtikuu olisi tietysti ihaninta aikaa matkustaa Euroopan kaupungeissa. Jää nähtäväksi saanko suostuteltua äitini juuri tuona ajankohtana kevätreissullemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti