sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Vaikenevien miesten sota

Olen muutaman kuukauden pohtinut Suomen talvisotaa sillä silmällä, että siitä saisi loistavan sotamuseon. Sen jälkeen, kun Hämeenlinnan tykistömuseoo uudistettiin Militaria museoksi, niin aloin miettiä miten hyvin talvisotamuseo sopisi meille Hämeenlinnaan. Meidän jatkosota ja talvisota ovat siksikin erikoisia, kun niistä ovat ajankokeneet ihmiset vaienneet lähes kokonaan.

Tulee asia missä hyvänsä porukassa keskusteluun aina sanotaan ettei minun isäni, tai pappani puhunut sodasta koskaan. Katselin pari päivää sitten erästä talvisodasta kertovaa dokumenttia ja siinä haastateltiin entistä puolustusvoiman komentajaa Gustav Hägglundia. Hägglundin isä Woldemar Hägglund oli yksi talvisodan merkittävistä kenraaleista. Gustavilta kysyttiin mitä hänen isänsä kertoi talvisodasta ja vastaus oli ei yhtään mitään. Minä tulen ilmeisesti ihan poikkeusperheestä, koska pappani puhui sodasta jatkuvasti. Minähän olenn isovanhempieni kasvattama ja asuin heidän kanssaan. Pappani oli erittäin lapsirakas ja seurasin häntä joka paikkaan, kuin pieni koira. Varmaan ne sotajutut nousi hänen juttuihinsa myös minun kanssani, mutta ne oli aina kivoja ja hauskoja. Nykyään ymmärrän, että pääasiassa hän muisteli asemasotavaiheen tapahtumia. Mitä kaikkea lauma nuoria miehiä saikaan päähänsä, kun asemissa piti olla ja vihollisia näkyi harvoin. Se oli tylsää ja silloin tehtiin puhdetöitä ja laulettiin. Pappani lauloi kaikki sota-ajan laulut kymmeniin kertoihin harmi ettei ne jääneet mieleeni.

Kuulen monelta minua vanhemmalta, että he ovat alkaneet pohtia mitä isälle sodassa tapahtui. Muutama asiakas on ihan kysynyt minulta hoidon aikana, että kertoisinko hiukan sodan vaiheista. He haluaisivat ymmärtää omaa menneisyyttään ymmärtämällä mitä vanhemmat oli kokeneet. Perustapahtumat on helppo kertoa paikkakunnan ja vuosilukujen mukaan ja jos vielä tietää mikä tehtävä ja arvo miehellä sodassa oli. Ymmärrän kuitenkin, että ne ovat suuren työn takana, jos ei historia kiinnosta muuten yhtään. Kaikesta siitä joukko- osatojen ja karttojen sekamelskasta on vaikea saada selvää ellei ole oppinut niitä lukemaan.

Uskoisin, että kävijöitä löytyisi paljon ihan Balttiaa ja Venäjää myöden, jos talvisotamuseo tehtäisiin.  Museossa pitäisi olla pääasiana ihmisen ja kansan tie tuon reilun kolmen kuukauden aikana. Ei aselajeja ja koneita pelkästään, vaan ihmisiä ja kokemuksia. Talvisota on koko sotahistoriassa aivan ainut laatuinen. Mitään vastaavaa sankaritarua ei nykypäivän sotahistoria tunne. Talvisota on täynnä poikkeuksellisia tekoja, jotka riippuivat ihmisen sisusta ja tahdosta. Jo pelkästää olosuhteet tekivät siitä ihmeen, mitätön määrä miehiä ilman varusteita tappeli 45 asteen pakkasessa tiettömässä erämaassa maailman suurinta valtiomahtia vastaan. Ja kaiken lisäksi he pystyivät torjumaan miehityksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti