perjantai 25. lokakuuta 2013

Lauselapamatoja ja muita tekstitauteja

Minulla oli tosi kiva päivä keskiviikkona, kun olin Hämeen Kesäyliopiston kirjoittamiskurssilla. Aiheena oli Tehokasta tekstiä ja kurssia veti viestinnän ammattilainen Marsa Luukkonen. Päivän aikana virisi paljon uusia ajatuksia ja toivottavasti joku oikeinkirjoitussääntökin jäi mieleen.

Olen jo pitkään etsinyt itselleni sopivaa kirjoituskurssia, mutta aikatauluuni sopivia ei oikein ole löytynyt. Ihan tämän blogini alkutaipaleelta lähtien olen tiedostanut puutteeni kirjoittaja ja eniten kärsin kirjoitusvirheistäni. En ole kuitenkaan siitä lannistunut, vaan olen yrittänyt oppia tässä tekemisen myötä ja etsinyt sopivia koulutuksia. Aiheita ja ideoita kirjoituksiin minulla kyllä on ihan tarpeeksi, mutta toistaiseksi into korvaa taidot. Suuri virhe on myös se etten ehdi lukemaan uudestaan kirjoittamaani tekstiä, koska siinäkin jo itse huomaisin puolet kirjoitusvirheistä. Teen kuitenkin blogijutut kaiken muun työn lomassa etten ehdi keskittyä niihin tarpeeksi.

Olen etsinyt esimerkiksi Oriveden Opiston kurssitarjonnasta itselleni sopivia kursseja, mutta ne pari mille olen aiemmin ilmoittautunut peruuntui osallistujien vähyyden vuoksi. Siksi tämä Hämeen Kesäyliopiston kurssipäivä olikin tosi sopiva ja ei tarvinnut edes lähteä Hämeenlinnasta pois. Marsa Luukkoseen en ollut aiemmin tutustunutkaan, mutta pidin kovasti hänen selkeästä tavasta opettaa. Hän ei kikkaillut eikä hienostellut, vaan puhui maallikonkin ymmärtämää asiaa. Olisin mielelläni kuunnellut häntä useammankin päivän. Tosin saimme hyvät materiaalit mukaan ja kun nekin nyt läpi käyn olen varmasti edes vähän viisaampi.

Päivän aikana ehdimme käymään läpi monta asiaa. Sain hyvät neuvot miten aloittaa jutun tekeminen, miten se jäsennetään ja suunnitellaan ennen, kuin aloitetaan kirjoittamaan varsinaista tekstiä. Opin myös uusia tapoja löytää kirjoitusideoita. Vaikka toistaiseksi minulla ei ole ollut ideoiden puutetta, niin vastaisen varalle on hyvä kerätä juttumateriaalia jo etukäteen. Iltapäivällä kävimme läpi lauserakenteita ja tyypillisiä virheitä juttujen kokoamisessa. Itselleni päivän paras anti oli se, että hurahdin kirjoittamiseen, kieleen ja viestintään entistä enemmän. Sain palavan halun oppia lisää kirjoittamisesta. Huomasin taas kerran miten tärkeää on työn ohella oppia koko ajan uutta. Olen koko työelämäni ajan pitänyt yllä jotain opiskelua. Nyt en ole muutamaan vuoteen osallistunut mihinkään pitempään koulutukseen. Tietysti osallistun koko ajan ammatilliseen koulutukseen, mutta haluan muutakin. Jotain yleissivistävää, joka käy harrastuksestakin.

Seuraavaksi ostan Marsa Luukkosen tekemät kirjat kirjoittamisesta. Sitten alan tutkia eri oppilaitosten, tai kansanopistojen kurssitarjontaa ja etsin itselleni jonkun kivan kurssin. Vinkkejä ja ehdotuksia otan vastaan mielelläni.

2 kommenttia:

  1. Oppimista on koko ikä! Ja kirjoittaminen on jotain, mitä voi tehdä sitten työelämän jälkeenkin, joten siitä on hyötyä koko loppuiän.
    Mä itse olen jäätävä oikeinkirjoitusnatsi ja mitä enemmän kirjoitusvirheitä on, sitä vähemmän jaksan tekstiä lukea - vaikka sisältö olisi asiaa. Sisällön sijaan lukija alkaa kiinnittää huomiota kirjoitusvirheisiin, joten siksikin se on tärkeää. Lisäksi se tuo enemmän uskottavuutta, kun teksti on virheetöntä. Vielä kun jaksaisi omatkin tekstit oikolukea...

    VastaaPoista
  2. Minullakin oli aikaisemmin tapana kiinnittää huomiota kirjoutusvirheisiin ihan liian kanssa. Sitten aloin kiinnittämään enemmän humiota omiin virheisiini ja jätin muiden virheet toisarvoisiksi.
    Loppujen lopuksi jokainen oppii oikeinkirjoitussäännöt, mutta kaikilla ei ole luovuutta ja taitoa kirjoittaa hyvää asiaa. Sen jälkeen, kun tämän oivalsin lakkasin tuijottamasta yksittäiseen virheeseen ja aloin nauttimaan erilaisten ihmisten oivalluksista. Monen luovuutta kahlitsee pelko virheistä. Ei uskalleta tehdä yhtään mitään, jos ei tee varmasti täysin oikein. Ja jokaisessa meissä piilee kontrollifriikki, joka näkee vain virheet.

    Inkeri

    VastaaPoista