maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kosmetologi tekee työssään myös terveyskasvatusta

Kosmetologin työ ei varsinaisesti ole hoitotyötä, vaikka se läheltä meneekin. Ihmisen terveydentila jahyvinvointi on aina puheenaiheena. Itse pidän työtäni myös "kasvattavana", koska ohjaan asiakkaita oikeaan hoitoon ja itsestään huolehtimiseen.

Kosmetologiurani alkuvaiheessa tein myös jalkahoitoja ja olen niitä elämässäni tehnyt noin 20,000. Osaan siis aika hyvin määritellä jalkojen terveyden ja tunnen sairaudet ja ongelmat mitä jalkoihin voi tulla. Minulla oli haave, kun aloitin työelämän. Päämääräni oli tehdä niin paljon terveyskasvatusta, että jalkahoito olisi ihmisille yhtä luonnollinen osa hyvinvointia, kuin hammaslääkärillä käynti. Jo 80-luvulla tehtiin tohtorinväitös siitä, että diabeetikoiden jalkahoidolla voidaan ehkäistä 50% amputaatioita. Sen jälkeen on tullut useita tutkimuksia miten paljon voidaan erilaisia vakavia jalkaongelmia ehkäistä hyvällä jalkahoidolla. Minä puhuin asiasta päivittäin yli kaksikymmentävuotta ilman mitään tulosta. Joka päivä koin ettei puheillani ole mitään virkaa ja pahoitin usein mieltäni ihmisten välinpitämättömyydestä.

Silloin, kun siirryimme Marin kanssa Dermalogican tuotteisiin kasvohoitojen määrä lisääntyi, niin paljon, että oli valittava mitä jätetään pois. Luontevaa oli jättää jalkahoidot, koska koulutukseni on perusteellisempi ihonhoidon osalta. Tämä tapahtui vuonna 1998 ja olen oikein tyytyväinen valintaani.  Jossain vaiheessa minulle konkretisoitui, että kasvohoitojenkin osalla on oma terveyskasvatustyönsä ja isoin asia on ehkäistä ihosyövän syntyä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana UV-säteily on niin paljon voimistunut, että ihosyövästä ja aurinkokeratoosista on tullut kansanterveydellinen ongelma myös Suomessa.

Olen nyt parikymmentävuotta puhunut päivittäin asiakkaille auringon vaaroista. Ja edelleen kuulen päivittäin, kun asiakas sanoo ettei käytä aurinkovoidetta, koska ei ota aurinkoa. Asiakas kyllä tekee pihatöitä, harrastaa melontaa ja pyöräilyä, mutta ei katso tarvitsevansa aurinkosuojavoidetta, kun ei ota aurinkoa. Mitäpä tuohon oikeastaan enää sanoisi. Kai se aurinko on sitten niin fiksu ettei se tuhlaa säteilyään muuta, kuin makaaviin ihmisiin. Näin sen täytyy olla, koska niin suuri osa asiakkaistani on vakuuttunut siitä ettei säteilyä tule, kun he eivät makaa auringossa. Enää en ole niin naivi, että kuvittelisin tämän tilanteen jotenkin muuttuvan. Aivan varmasti puhun samat aurinkosuoja-asiat vielä viidentoistavuoden päästäkin. Vielä en ole kyllästynyt tähän toistamiseen, vaikka joskus hetkiseksi verenpaineeni nousee, kun kuulen tämän jutun etten tarvitse aurinkosuojaa, kun en makaa auringossa. 

1 kommentti:

  1. Anonyymi19:08

    Ymmärrän hyvin turhautumisesi ja ihmettelen ihmisten torjuvaa käytöstä. Eihän se aurinko todellakaan tiedä, lojutko rannalla vai teetkö pihatöitä. Tämä näkemys juontanee menneiltä vuosikymmeniltä, kun valistuksessa korostettiin, että on parempi tehdä jotain ja puuhastella kuin maata. Muistan tällaiset näkemykset aivan selvästi jostain 70-luvulta. Loppupelissähän tällä ei ole mitään merkitystä, kun säteily on nykyään vielä erittäin pistävää.

    Käyn jalkahoidossa eräällä nuorella kosmetologilla aivan muulla paikkakunnalla kuin Hämeenlinnassa, ja keskustellessamme auringolta suojautumiselta, hän sanoi mielipiteenään, että se on ihmisten oma asia. Että hän kyllä yrittää hienovaraisesti mutta luovuttaa ja ajattelee, että se on heidän oma asiansa. Hänkin tietää monet asiakkaat, joilla on hoidettu aurinkokeratoosia.

    Katsoin muuten viikonloppuna Iltasanomien verkkoversiosta Kimi Räikkösen nenää eräästä kuvasta. Näytti ainakin siinä kuvassa aurinkokeratoosilta. Toivottavasti näytti väärin.

    Leena

    VastaaPoista