Kuulen surukseni monelta vakioasiakkaaltani kysymyksen ovatko he liian vanhoja tulemaan enää kasvohoitoon. Minusta tuntuu todella pahalta, että Suomessa on mennyt vanhusten asema niin alas, että he joutuvat miettimään ovatko he enää tervetulleita hoitooni.
Meidän vakioasiakkaista vanhin täytti juuri 97-vuotta ja seuraavaksi vanhin 94-vuotta. Useampi on ihan yhdeksänkymppin nurkilla ja iso kaarti on syntynyt 1930-luvulla. Nykyisin ajattelen, että vanhus nimistys kuuluu vasta yli 85-vuotiaille. Voisin sanoa ettei kukaan näistä asiakkaistani vaikuta ikäiseltään, vaan kaikilta voi laskea pois 10-15-vuotta fyysisestä iästä. Se ei pelkästään ole minun ja kasvohoitojen ansiota, vaan ihmisen luonne vaikuttaa siihen hyvin paljon. Tietysti kyse on myös geeneistä ja sairastumisista, mutta oma asenne vaikuttaa siihenkin miten sairauksista ja surusta toivutaan. Näin äkiseltään ajatellen moni näistä yli kahdeksankymppisistä ovat olleet hyvin vakavasti sairaana viimeisen parinkymmenenvuoden aikana ja lähes kaikki ovat olleet leskiä jo pitkän aikaan. Voisin myös sanoa, että lähes puolet heistä on ammatiltaan opettajia. Ylipäätänsä, jos ammattiryhmiä haetaan, niin kaiken ikäisissä vakioasiakkaissa on eniten opettajia.
Näille ikänaisille kasvohoidot ovat monella lailla tärkeitä hyvinvoinnin lähteitä. Heille yhteistä on, että he sanovat suoraan käyttävänsä kaikki liikenevän rahan itsensä hoitamiseen. Minusta se on erinomainen päätös, että parantaa omaa elämänlaatua ja terveyttään eikä säästele ahneille perillisille kaikkea. Huonokuntoisimmille kasvohoitokäynnit on ainoita virkistyksiä missä he jaksavat käydä. Se tietysti auttaa asiaa, että he tulevat tuttuun paikkaan ja tietävät, että vessa on lähellä ja kaikkea apua saa meiltä. Kaikki nämä ikänaiset ovat olleet asiakkainani kymmeniä vuosia ja he ovat hoitaneet ihoaan aina. Näen heistä aivan selvästi, että kasvohoidot ja hyvä kotihoito pitävät ihon paljon sileämpänä ja tasaisempana, kuin muilla. Sillä on suuri merkitys myös ysikymppisenä, että peilistä katsoo virkeä nainen.
Meidän vakioasiakkaista vanhin täytti juuri 97-vuotta ja seuraavaksi vanhin 94-vuotta. Useampi on ihan yhdeksänkymppin nurkilla ja iso kaarti on syntynyt 1930-luvulla. Nykyisin ajattelen, että vanhus nimistys kuuluu vasta yli 85-vuotiaille. Voisin sanoa ettei kukaan näistä asiakkaistani vaikuta ikäiseltään, vaan kaikilta voi laskea pois 10-15-vuotta fyysisestä iästä. Se ei pelkästään ole minun ja kasvohoitojen ansiota, vaan ihmisen luonne vaikuttaa siihen hyvin paljon. Tietysti kyse on myös geeneistä ja sairastumisista, mutta oma asenne vaikuttaa siihenkin miten sairauksista ja surusta toivutaan. Näin äkiseltään ajatellen moni näistä yli kahdeksankymppisistä ovat olleet hyvin vakavasti sairaana viimeisen parinkymmenenvuoden aikana ja lähes kaikki ovat olleet leskiä jo pitkän aikaan. Voisin myös sanoa, että lähes puolet heistä on ammatiltaan opettajia. Ylipäätänsä, jos ammattiryhmiä haetaan, niin kaiken ikäisissä vakioasiakkaissa on eniten opettajia.
Näille ikänaisille kasvohoidot ovat monella lailla tärkeitä hyvinvoinnin lähteitä. Heille yhteistä on, että he sanovat suoraan käyttävänsä kaikki liikenevän rahan itsensä hoitamiseen. Minusta se on erinomainen päätös, että parantaa omaa elämänlaatua ja terveyttään eikä säästele ahneille perillisille kaikkea. Huonokuntoisimmille kasvohoitokäynnit on ainoita virkistyksiä missä he jaksavat käydä. Se tietysti auttaa asiaa, että he tulevat tuttuun paikkaan ja tietävät, että vessa on lähellä ja kaikkea apua saa meiltä. Kaikki nämä ikänaiset ovat olleet asiakkainani kymmeniä vuosia ja he ovat hoitaneet ihoaan aina. Näen heistä aivan selvästi, että kasvohoidot ja hyvä kotihoito pitävät ihon paljon sileämpänä ja tasaisempana, kuin muilla. Sillä on suuri merkitys myös ysikymppisenä, että peilistä katsoo virkeä nainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti