lauantai 5. marraskuuta 2016

Mannerheimia kaivetaan taas haudasta taitaa olla isänpäivä ja joulu tulossa

Sanotaan Mannerheimistä talousmiehenä mitä hyvänsä, niin hän tuo joka loppuvuosi mukavasti rahaa kirjojen kustantajille. Tosin en mitenkään kustantajia, tai kirjailijoita kadehdi, koska Mannerheimin luurangon kaluaminen on epätoivoista hommaa. Sotahistoriaa harrastavia ja sitä työkseen tekeviä pidetään kymmenen kuukautta rauhanrikkojina ja loput kaksi kuukautta vuodesta kaikki ovat kyyneleet silmissä niin isänmaan asialla sotajutuissaan. Jokaisella itseään arvostavalla yli nelikymppisellä miehellä pitää olla faktatietoa ja vankka käsitys Päämajan johtosuhteista, mutta jos siitä joku nainen uskaltaa jotain sanoa se saa kaljatuopin päähänsä eritoten näin pikkujouluaikaan. Siksi huutelenkin vain näin puskista omaa Mannerheimkäsitystäni, koska silmästä silmään sitä ei minun sukupuolellani ole lupa sanoa.

Voisin kirjoittaa pari vuotta blogia pelkästään niillä jutuilla joita olen kokenut, kun olen sotahistoria harrastuksestani kertonut. Olen tullut siihen tulokseen ettei ole rintaliivien käyttäjälle soveliasta harrastaa puolustuspoliittista historiaa. Ei nykypäivänäkään, kun poliisikoiratkin sai jo omat turvaliivit sukupuoleen katsomatta. Se on jo hyväksytty, että nainen osaa käyttää nykypäivän sotakoneita yhtähyvin, kuin miehetkin, mutta menneisyyttä ei arvostella. Historiaa teki tosimiehet ja heidän tekoihin ei naisilla ole sanomista. Onneksi nykyisin olen jo niin vanha etten notku pikkujouluaikaan baareissa ja puheeni voi laittaa muutenkin mummun houreiksi. Toiseksi olen itsekin jo ymmärtänyt täysin tarpeettomaksi huviksi ärsyttää suomalaista miestä talvisotatietämyksellä. Tosin en kyllä menneinä vuosina ärsyttämistä aina tehnyt itse, vaan joku naistuttavistani saattoi baarissa vihjata vieressä seisovalle siilitukalle, että mun likkakaveri tietää sodasta enemmän, kun sinä.

Kaksi pahinta väitettäni ovat olleet ne, että väitän ettei kenraali A.F Airo ollut jääkäri ja ettei Mannerheimilla ollut mitään koulutusta esikunta työhön ja ettei hän päässyt sota-akatemiaan, vaikka kaksi kertaa haki. Kumpikin tieto on täyttä faktaa, vaikka se minun ikäpolvestani kuulostaa melkein jumalan pilkalta. Ellei ole päivittänyt sotahistoria tietojaan tällä vuosituhannella saa olla tosi innokas asian harrastaja, että näitä tutkimuksia löysi edes 90-luvulla. Mutu-tuntumalla yleensä heitetään, että suomalaisten sodan johtamistaidot toisessa maailmansodassa oli peräisin Saksasta. Se onkin totta, että Suomen armeija perustettiin aika pitkälle jääkärien varaan jotka koulutettiin Saksassa ennen Suomen itsenäistymistä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksa oli lyöty maa ja jatkokoulutus hankittiin muualta eli yleensä Ranskasta, Ruotsista, tai Italiasta. Kenraali Airo ei lähtenyt Saksaan ja jääkäriksi ollenkaan, vaan hän sai ranskalaisen sotilaskoulutuksen.

Mannerheimin koulutus oli erittäin vajavainen ja häneltä puuttui johtamiskoulutus kokonaan. Hän ei päässyt arvostettuun Venäjän sota-akatemiaa puutteellisen venäjänkielen takia. Mannerheimista on aina luotu kuva kielitaitoisena maailmanmiehenä, mutta hänen äidinkielensä oli ruotsi ja kotikieli Venäjällä ranska. Hän sai kaksi kertaa reput jatkokoulutuksesta, koska venäjän kieli ei sujunut ainakaan sen ikäisenä kunnolla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti