torstai 9. marraskuuta 2017

Ranskalainen tapa suhtautua toiseen maailmansotaan

Tämän marraskuisen Nizzan lomareissuni tarkoitus oli tankata valoa, lämpöä, taidenautintoja ja kauniita maisemia. Sotahistoriaa en sieltä hakenut, koska sillä alueella ei ole tapahtunut mitään merkittävää pariinsataan vuoteen. Yllättävää kyllä mielenkiintoni toista maailmansotaa kohtaan heräsi, koska se puuttui kaikista patsaista, tai muistomerkeistä.

Miehityksistä vaietaan

Eri Euroopan maat suhtautuvat hyvin eri tavoin toiseen maailmansotaan ja jokaisella on omanlaisensa historiankirjoitus siitä. Saksa miehitti jo sodan alkuvaiheessa monet maat ja sitä ei mielellään muistella. Ranska on ihan oma erityisyytensä siinäkin, koska he yrittävät vaieta kuoliaaksi koko miehitysvaiheen. Tämän olen huomannut jo vuosia sitten ja se näkyy myös hyvin Ranskan pääsotamuseossa Pariisissa. Nizzassa mielenkiintoni heräsi, koska näin siellä lukuisia muistotauluja joissa oli nimiä ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneista. Ensimmäistä maailmansotaa Ranskassa voidaan muistella, koska he olivat silloin suurin voittajavaltio. Samoin näin muistomerkkejä joissa oli nimiä toisen maailmansodan aikaisista vastarintaliikkeen marttyyreistä. Tämä on hyvin mielenkiintoista miten koko kansakunta käsittelee omaa historiaansa. Ranskalaiset voivat muistella voiton hetkiään, mutta ei häviöitään. Historia on sama kautta Euroopan, mutta jokainen kansa nostaa esiin itselleen tärkeät asiat. Historiaa ei vääristellä, mutta sitä voidaan lukea monella tavoin. 

Ranska toisessa maailmansodassa




Ranska ei menestynyt ollenkaan hyvin toisessa maailmansodassa. Ensimmäinen maailmansota oli ranskalaisille menestys ja he kurittivat kaikista pahiten hävinnyttä Saksaa. Tämä ensimmäisen maailmansodan epäoikeudenmukaiset rauhan ehdot olivat suurelta osin syynä Saksan tarpeeseen valmistella uutta sotaa ja halua revansiin ja juuri Ranska oli pääarkkitehti rauhanehdoissa. Toinen maailmansota alkoi 1.9.1939, kun Saksa marssi Puolaan. Keväällä 1940 Saksa valloitti Belgian, Hollannin, Tanskan ja Norjan ja nämä vallattiin muutamassa viikossa. Ranskaa pidettiin 1930-luvulla Euroopan sotilasmahtina ja heillä oli tehokas motorisoitu armeija, joka oli maailman modernein. Ranska oli myös rakentanut Maginot-linjan Saksan puoleiselle rajalle ja sitä pidettiin valloittamattomana. Ranskaa auttamaan oli myös tullut monisataatuhattapäinen Englannin siirtoarmeija. Mikään näistä ei auttanut, vaan Ranska joutui antautumaan, koska saksalaiset kiersivät Maginot-linjan ja marssivat läpi Ranskan muutamassa viikossa. Ranska oli miehitettynä kesäkuusta 1940 elokuuhun 1944 ja ilman liittoutuneiden tekemää Normandian maihinnousua Ranska ei olisi vapautunut.

Vastarintaliike on Ranskan ylpeys

Ranskalaisten osalta tuo toinen maailmansota oli häpeällinen, koska sotilasmahti joutui antautumaan ja sen jälkeen Saksa takavarikoi heidän modernin aseistuksensa jonka turvin saksalaiset
yrittivät vallata Neuvostoliitton. Nykyisin ranskalaiset nostavat esiin pelkästään heidän loistavan vastarintaliikkeensä ja sille on annettu jälkikäteen suuri arvo. Vastarintaliikkeen jäsenet ovat nostettu todella ylpeyden aiheeksi ja kaatuneista on tehty sankareita. Todellisuudessa se ei ihan näin mennyt. Aina, kun minkä tahansa miehitetyn maan vastarintaliike toimi saksalaiset kostivat sen kymmenkertaisesti viattomille siviileille. Yleensä yhtä tapettua saksalaista kohden teloitettiin kymmenen siviiliä. Englannin pääministeri Churchill kehoitti moneen kertaan pidättäytymään vastarintaliiketoiminnasta, koska se tuotti kuolonuhreja liikaa. Eikä vastarintaliikkeen toiminnalla ollut mitään erityistä merkitystä liittoutuneille. Nykyisin ranskalaiset esittävät asiat aivan eri valossa ja heidän mielestään vastarintaliike melkein voitti sodan. Ranskassa oli myös kaksi vahvaa keskenään taistelevaa vastarintaliikettä. Toinen oli vasemmistolainen eli kommunistien johtama ja toinen oikeistolainen. Sodan aikana he myös taistelivat keskenään ja siitäkin tuli kuolonuhreja. Liittoutuneiden vapauttaessa Pariisin syksyllä 1944 oli aivan hilkulla ettei Ranskasta olisi tullut kommunistivaltio. Ainoastaan kenraali Charles de Gaulen henkilökohtainen vaikutusvalta pystyi pitämään Ranskan länsimaisena valtiona toisen maailmansodan jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti